CampaReissu1/2024 viikko 1

Viime vuonna sain briljantin idean (parhaat kehut saa, kun itse kehuu) koota CampaReissun päivittäiset instajaaritukset kuvineen myös blogiin. (ne löytyvät täältä alkaen) Ihan vaikka siltä varalta, että insta joskus lopahtaa, hukkaan muuten sieltä kaiken tai jotain muuta katastrofaalista. Blogihan ei tietenkään ikinä voi loppua, kadota tai tyhjentyä. Kun tein tämä viime syksyn kymmenen viikon reissun postauksiksi siinä meni aika monta päivää ja piti leikata ja liimata urakalla, sillä  minähän en mitään ATK:ta ole koskaan osannut enkä tule osaamaan. Nyt ajattelin olla kaukaa vähempi tyhmä ja aloittaa samantien ja koota jo päivittäin jokaiset jaaritukset samantien postauksiin. Kui hienoo se on?

Matkavalmistelut tulivat taas vähän silmille, sillä aina tähän kertyy kaikenlaisia liikkuvia paloja, yllätyksiä ja harmejakin, joista on ensin päästävä, että matka voi alkaa. Esimerkiksi viime vuonna pahasti kuivahteesta kuusesta tornin laidalla piti päästä eroon. Muutama päivä yhteydenottoja, tarjouksia ja sopimisia, lopulta itse työ asiantuntevalla joukolla hoitui nopeasti, tunnissa. Puu oli niin suuri ja aivan kevyenliikenteenväylän reunassa (tontillamme luonnollisesti), ettei sitä voinut ilman ammattilaisia ruveta kaatamaan. Siinä ne nyt odottavat haloiksi tekemistä. 

Matkan suunta oli avoin (pois lukien itä) vielä muutama päivä sitten, mutta sitten tuli sen verran hyvä laivalipputarjous, että siihen tartuimme. Menemme tälläkin kertaa suitsait suoraan Saksaan. Minullahan ei ole juuri ikinä tylsää, viimeksi on ollut syksyllä 2019, joten laivamatka passaa minulle oikein hyvin. Nimenomaan pitää olla ikkunaton hytti eikä internettiä, niin tulee kunnolla nukuttua, jos vaikka sattuisi olemaan hieman univelkaa, jota minulla itseasiassa onkin vähän. 

Saimme kotihommat hoideltua niin, että pääsimme lähtemään kotoa pari päivää ennen laivanlähtöä ja luovuttamaan talon nuoriso-osaston käyttöön. 

Tästä lähtee CampaReissu1/2024 viikko 1

Keskiviikko 17.4.2024 päivä 1

"Joko taas on pakko lähteä?"

Oli hyytävä aamu heräillä, ohut lumikerros nurmikoilla, pakkasta muutama aste eikä todellakaan tietoakaan keväästä. Onneksi tiet olivat kuitenkin sulat ja paikoin aivan kuivat. #mobileteddy ei näyttänyt mietenkään innostuneelta lähdön hetkellä.

@museokortti ni on kohta saanut 400 käyttökertaa, muutama vielä uupuu ja poikkesimme matkalla Helsinkiin kolmeen museoon. Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyt eivät kovin paljon sykähdyttäneet, mutta Riihimäen Taidemuseon näyttelyt olivat todella kivat, suosittelen niitä sinulle @kirjanmerkka

Kävimme myös @suomenlasimuseo ssa katsomassa tämänhetkiset näyttelyt, Kaj Franck ja Saara Hopea.

Päivän taidepitoisuuden kruunasi Konalassa näkemämme jätteenkuljetusauton kylki.

Kehä I oli todella ruuhkainen matkalla Rastilaan, tuumimme että onpa mukavaa, kun ei tarvitse ajella sellaisessa päivittäin, ei edes montaa kertaa vuodessa.

Taivaalla ei näy mitään omituista pilvi-ilmiötä, vaan kyseessä on CampaAdrian tuulilasin vaurio.

Ilta pimenee, sade ropisee välillä CampaAdrian kattoon, lämmitys hurisee ja ajatus nukkumaanmenosta on yhä kiinnostavampi. Huomenna on tiedossa lisää museoita ja joku kiva uusi ravintola lounaan merkeissä.

Näimme muuten matkalla monta monituista kirkkoa, jotka olemme aiempina vuosina käyneet katsomassa. Niistä retkistä vuosina 2019-2021 olemme oppineet kotimaastamme aivan valtavasti. Nyt kun näen jossain jutussa kuvia kirkosta tai muita mainintoja, vilkaisen usein campakartastamme, että milloinkas me tuon kirkon kävimmekään katsomassa.

Torstai 18.4.2024 päivä 2

Tänään vietimme hyvän päivän Helsingissä, tavoitteena oli saada minun Museokorttiini neljässadas käynti ja sehän onnistui, ensin kävimme Kiasmassa ja Taidehallissa ja nro 400 oli sitten Ateneumin Eero Järnefelt-näyttely. Hieno näyttely, vähän liiaksi kyllä väkeä, mikä on kyllä hienoa asia sekin, että väkeä riittää.

Nautimme lasilliset, kävimme moikkaamassa kaveria ja teimme virheen. Eli menimme lounaalle, emme koskaan muista, ettemme osaa syödä lounasta. Menimme paikkaan, jossa emme olleet ennen käyneet emmekä heti hoksanneet, että salaatit kuuluivat hintaan ja niinhän siinä kävi, että hyviä salaatteja vielä syödessämme pöytään tuotiin jo hyvät pizzat. Siitä seurasi lounaskooma. Ehdimme kuitenkin vielä piipahtaa HAM:ssa minun 401. museokorttikäyntinä.

Leirille päästyämme piti ottaa päikkärit ja sen jälkeen kävimme tutustumassa ihan livenä karavaanarikaveriin netistä, hän on tässä samalla leirialueella muutaman auton. Olipa mukava jutustelu! Huomenna sitten laivaan iltapäivällä, alkaa maistua jo matkalta.

Perjantai 19.4.2024 päivä 3

Toisinaan tulee toistaneeksi itseään, tehneeksi samoja asioita yhä uudelleen, mikä se olikaan se elokuva? Päiväni härvelinä? Tänään on sellainen päivä härvelipäivä, venyimme leirialueella niin pitkään kuin pystyimme ja minusta meiksi ihan hyvin, aina yhteentoista. Matkaa satamaan oli vain muutama kilometri, jonka aikana epäonnistuimme renkaiden ilmanpaineiden tarkastuksessa, koska huoltsikalla oli ilma loppu. Kaikkee sitä. Satamaan tullessamme muistin, että siellähän on katsomaton kirkko, nimittäin Merimieskirkko. Kävimme katsomassa sen hyytävän kylmässä säässä ja tietysti joku huoltoajoneuvo juuri kurvasi oven eteen, emmekä tarjenneet odottaa, että se lähtisi pois.

Matkailuautoja tuli laivaan vain muutamia, tuskin tusinaa. Pääsimme laivaan vasta myöhään ja peruutusmanööverihän siitä taas tuli. Rekkoja paatti lienee ihan täynnä.

Katsoimme jo ikkunattoman hyttimme ylellisyyksiin kuuluvasta telkkarista jakson Kummelia ja pystyn ensimmäistä kertaa myöntämään, että osa sketseistä on aika tuubaa. Sitten otimme nokoset ja selasimme loppuja tv-kanavia. Laivayhtiön tiedotuskanavan tarttuva korvamato on iloksemme ennallaan. Se haihtuu päästä yleensä jo parissa viikossa. Pian varmaan jätämme perinteisesti lukematta mukaan otettuja kirjojamme. (EDIT: emme lukeneet riviäkään taaskaan!)

Vielä tunti päivälliseen ja siihen, että ehkä tämä päivitys löytää vielä verkkoa. Perinteitä kunnioittaen en maksa laivan netistä.

Lauantai 20.4.2024 päivä 4

12 tuntia on juuri ja juuri riittävä merellisten aterioiden väli, nyt taas jaksaa syödä! Otimme pienet 10 tunnin nokoset ja aloitimme aamun loistavalla Simpsonien konmari-jaksolla. Minähän pääsin konmarituksessa aikoinaan siihen asti, et viikkasin sukat metodin mukaan ja kiitin kenkiäni mennen tullen ja palatessa. Vuoden 2022 ekalla CampaReissulla konmari-kirjani unohtui jonkun saksalaisen leirialueen kirjastoon. Se ei tuottanut minulle tarpeeksi iloa.

Ensimmäisessä kuvassa nautimme merimatkasta kannella. Eiku sehän onkin luksuksellisen hyttimme seinän kuvasta.

Kielien osaaminen on hyvin tärkeää matkustaessa. Viime vuonna opettelin ranskaa ostoskärryihin unohtuneista ostoslistoista ja pidin aurinkolipassa lunttilappua oikeasta ja vasemmasta. Olen tainnut unohtaa ne jo.

Mutta englantiakin on hyvä osata. Laivan hytin vessassa neuvotaan, ettei pönttöön saa heittää ulkomaalaisia esineitä. Mitenhän se nyt se sitten tulkitaan tällä reitillä? Jos esineessä lukee, että made in China, niin sitä nyt ei ainakaan?

Vuotuinen kansikuvakin tuli otettua, mutta ulkona ei tarjennut olla kuin ihan hetken.

Sunnuntai 21.4.2024 päivä 5

Eilen illalla pääsimme laivasta ulos melkein tunnin satamaan tulon jälkeen, näimme merkillisiä peruutusmanöövereitä henkilöautokannelta, mutta ei meillä oikeasti ollut varsin kiire. Ehdimme CITTIn matkaparkkiin niin, että saimme vielä paikan. Tankkasimmekin ensin, sillä olemme oppineet, että Saksassa illan hinta on ainakin 10 senttiä edullisempi kuin aamun hinta ja niin taasin oli. Kiitos tästä neuvosta @ditundat Eikä kukaan tullut enää meidän jälkeemme matkaparkkiin, joten mikä tässä valmiissa maailmassa. Mopo- ja bemupojilla oli soitimet siinä yhdentoista korvilla parkin vieressä, piti niin maan perusteellsesti pöristää, kiihdyttää ja jarruttaa, mutta onneksi jannujen äiteet käskivät kotio ennen puolta yötä.

Aamulla päätimme, että suunnitelmat on tehty muutettavaksi. Meillä oli aikomus mennä Bremeniin ja siellä tuttuun WoMoon, mutta oli ⚽ kotijoukkeen pelipäivä ja paikka olisi #todnäk täynnä. Olimme koittaneet ostaa lippuja jo kotomaan kunnailta, muttei se onnistunut. Aamulla A katsoi, ettei ole enää kuin hajalippuja eri puolilla stadionia jäljellä, joten jätimme koko Bremenin väliin tällä kertaa. Pikaisesti päätimme, että myöhän lähetään Alankomaihin. Sunnuntai on oivallinen päivä ajaa Saksan moottoriteillä, ei paljon ruuhkista ollut huolta.

Nyt olemme Lelystadissa, aiemmalta käynniltä tutussa paikassa, tukevasti sorapaikalla, nurmikot ovat pehmeitä ja petollisia. Näimme jo monta tulppaanipeltoa, huomenna niitä lisää. Viime vuonna olin kipeänä, enkä jaksanut sanoa harakkaakaan kuin linnuksi ja tulppaania kukaksi.

Päivällisenä oli kotoa kuskattua tuorepastaa erinäisin Jumbosta ostetuin vihneksin. Jumbo on meidän lempparikauppa Alankomaissa.

Maanantai 22.4.2024 päivä 6

Ensimmäinen yö reissulla, ettei mennyt pakkasen puolelle, aamulla mustarastaat pomppivat leirialueella ja tuntui lähes keväiseltä. Meillä oli vedenpitävä suunnitelma, miten ajamme aluksi katsomaan tulppaaneja ja sitten Rotterdamin lähistölle Maas-joen rannalla olevalle leirialueelle. Eihän tuollainen voisi kuin onnistua. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, saatoimme kehua itsiämme miten hyviä suunnistajia, ajajia ja ylipäätään ihmisiä olemmekaan. Reitti oli mutkikas, koska halusimme välttää Amsterdamin.

Hilversumissa putosin ensimmäisen kerran kartalta ja kannustin kuljettajaa ottamaan toisen erkanemiskaistan sijaan kolmannen. Siitä selvittiin helposti palaamalla reitille pientä kiertotietä. Pääsimme 🌷-alueelle kumminkin, mutta eihän niitä peltoja päässyt katsomaan kuin ikkunasta, ei ollut parkkipaikkoja. Keukenhofiin me visukintut emme aikoneetkaan mennä. Joltisessakin liikennehillossa pääsimme kuitenkin tutulle levähdyspaikalle, jossa viime vuonna ihailimme upeita peltoja, nyt ne olivat jo menneet ylitse, ei ollut kukan kukkaa. Ostimme kumminkin matkakukiksi hyasintteja ja amarylliksen.

Seuraavaksi olimme pihalla muutamaan otteeseen reittimme kanssa, koska yhtä tietä ei ollut lainkaan, vaikka kartta ja GPS niin väittivät ja yksi tunneli oli menosuuntaamme suljettu. Rotterdamin liepeillä ajaminen oli aika lailla hallelujaa-hommaa taas, en mitenkään ehtinyt käsittää kaikkia viitoituksia ja kaistojen lukumäärää. Miksi täällä on 10 kaistaa suuntaansa, eivätkö ihmiset voisi pysyä kotonansa, niin ei tarvisi niin paljon teitä, kysyn vaan. Aina pitää ottaa kuva, jossa on opastusta Nijmegeniin, se oli poikasemme vaihto-opiskelupaikka.

No löysimme me perille ja saimme rantapaikan Maas-joen varresta, voimme katsoa jokilaivoja ja mikä sen jännempää. Huomiselle on uusi suunnitelma, joka ei voi kuin olla täydellinen suksee! Tänään näimme muutamia kirkkoja ja yhden vesitornin. Ja leirialueen reunalla on vaunujen ja autojen säilytysalue, siellä on yhä soma t@b.

Tiistai 23.4.2024 päivä 7

Nyt en saanut kaikkia kuvia siirtymään haluamaani paikkaan, mikä on kummallista, eikö minun pitänyt olla ihan rautainen #atkmuija ?

No kumminkin, aamulla luimme, että kotimaassa on lumi-inferno ja pakkashärdelli, meillä oli viitisen astetta lämmintä ja aurinko paistoi Rotterdamin kupeessa. Suunnitelma oli ajella Maastrichtiin, jossa emme ole aiemmin käyneet.

Matkalle otimme pienen välipalakohteen, Baarle-Nassaun ja Baarle-Hertogin, siellä nimittäin on alankomaalaisen kylän keskellä pieniä palasia Belgiaa, tuo Hertog-osa on sitä Belgiaa. Siellä kuulema taloissakin voi olla keittiö Alankomaissa ja olohuone Belgiassa. #kuihienooseon Saimme pysäköityä auton kadun varteen ja sen etuosa oli Alankomaissa ja perä Belgiassa.

Kävimme parissa kirkossa ja yhdessä ruokakaupassa, ostimme rumia postimerkkejäkin.

Liikenne oli tänään vaihtelevaa, paljosta hirveän paljoon ja välillä oli mukavia pienempiä teitä, joilla ei ollut kauhean paljon liikennettä. Yksi #vesitorni näkyi myös.

Nyt olemme Maastrichtissa huvivenesataman yhteydessä olevassa matkaparkissa, jossa on kyllä palvelut kohdallaan, ainoastaan tiskipaikkaa ei ole.

Kävelimme keskustaan muutaman kilometrin, mutta siltä osalta en saanut kuvia siirrettyä, joten joudutte uskomaan kun sanon, että oli sekä rumia että kauniita taloja.

Huomenna kävelemme suureen museoon, jossa toivoaksemme on hienoa taidetta. (kerran erästä näyttelyä luonnehdittiin näin: esillä on hienoa taidetta ja Juhani Palmun töitä)

Tässä matkaparkissa on lisäksemme muutama britti, yksi ranskalainen, yksi belgialainen ja sveitsiläinen auto, loput ovat alankomaalaisia.

Ensimmäinen reissuviikko on kasassa ja huomenna alkaa toinen. Säät eivät ole olleet kauhean keväiset, mutta ei tässä voi valittaa, kun ei kuitenkaan ole puolta metriä lunta.

Mobilepasta

Retkiolosuhteissa päivällinen on toisinaan  melkoisen aivojumpan tulos. Tänään kävimme kaupassa lemppariketjumme Jumbon liikkeessä.  Alankomaissa kaupat ovat auki samaan tapaan sunnuntaisin kuin meillä Suomessa. Meillä olisi kyllä ollut ainekset jonkunlaiseen ateriaan ilman kaupassa käyntiäkin, mutta vihanneksia oli aika vähän. CampaAdrian jääkaapissa oli pakkaus täytettyä tuorepastaa. Sen ympärille kehitin pastasalaatin tapaisen aterian. 

Tuorepastasalaatti kahdelle

• 200 g täytettyä tuorepastaa (tomaatti-mozzarellatäytteiset pastanyytit Lidlistä)
• 1 l vettä pastan keittämiseen + 1 rkl suolaa
• 4 rapean salaatin "oksaa"
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 minikokoista snack-kurkkua (niitä minikurkkuja, joita meilläkin on kaupoissa keväisin)
• 2 minipaprikaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä, 4 minuuttia. Kumosin veden pois ja jätin pastan hieman jäähtymään siksi aikaa, että valmistelin muut ainekset. Leikkasin salaatinlehdet, kurkut, tomaatit ja paprikat paloiksi ja sekoitin ne kulhossa. Kun pasta oli hieman jäähtynyt, sekoitin sen vihanneksiin ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria ja annoksiin vielä tuoretta basilikaa ja parmesaaniraastetta. Kuvakuri toimii edelleen, vain yksi kuva ateriasta!

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Taas on arvonnan aika – kuhaa vai siikaa

Jo melko tarkalleen 10 vuotta sitten sekoitin kuhan ja siian. Niin kävi taas, tosin nyt tarkistin, että kuhaa tuli ostettua. Siika oli melkein saman hintaista, joten olisi se voinut siikaakin olla. Hyvin yksinkertainen ja nopea ateria syntyi vartissa. 

Kuhaa ja parsaa kahdelle

• 1 kuha fileroituna kahteen fileeseen (en punninnut fileiden painoa, arvelen, että max 250 g/file)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 tl pieniä kapriksia
• sitruunalohkoja
• tuoretta tilliä
• 10 vihreää parsaa
• vettä
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Ostin siis kokonaisen kuhan, se fileroitiin kaupassa maksutta ja hinta muodostui luonnollisesti siten, että kokonainen kala ensin punnittiin, sitten fileroitiin nahattomaksi. En ottanut perkeitä mukaan, ne olisi kyllä kalalientä varten saanut. 

Ripottelin fileille suolaa ja pippuria ja laitoin soikealle kalapannulle hyvän nokareen voita ja lorauksen öljyä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia kaasuliekillä (alumiinipannu ei induktiolla toimikaan). Nostin kalafileet pannulle kypsymään.

Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle pari kolme desiä vettä ja siihen 10 vihreää parsaa kypsymään, kun vesi kiehui. Kolmen minuutin kuluttua nostin parsat lautaselle ja kaadoin veden pois pannulta. Lisäsin pannulle voita ja öljyä ja jätin pannun odottamaan liedelle. 

Seuraavaksi käänsin kahden lastan avulla kuhafileet pannulla ja lusikoin pannulla olevaa voin ja öljyn seosta fileille. Parin minuutin kuluttua kaadoin lasistani noin desin verran kuivaa valkoviiniä ja pikkupurkista pari lusikallista kapriksia. Pannulle muodostui mukavasti pieni määrä kastiketta, jota lusikoin vielä fileille. Puristin päälle hieman sitruunamehua.

Kuumensin toista pannua minuutin verran ja nostin sille puolikypsät parsat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Parissa minuutissa parsat olivat sopivan kypsiä, juuri samaan aikaan kuin kuha toisella pannulla. 

Annoksiin nostelin 5 parsaa kummallekin ja niiden päälle kuhafileet. Koristelin ne vielä pannulla olevalla kastikkeen lopulla, tillillä ja sitruunalohkoilla. Ei hassumpi pääsiäisen aloitus CampaKeittiössä.

Fenkolia papujen kanssa

Minähän en sitten ole mikään fenkolifani, mutta näin niin hyvältä näyttävän fenkoliruoan instassa, että sitä piti kokeilla. En löytänyt blogista ohjetta, en tiedä onko hänen bloginsa enää aktiivinen, vai ovatko muut somekanavat nyt enemmän tapetilla. Mutta ohje on kokonaan instassa nähtävillä. 

Pannulla paistettu fenkoli paputahnalla

• 1 fenkoli lohkoihin leikattuna (säästä vihreät tilliä muistuttavat haitulit, jos niitä on tallella fenkolimötikässä)
• 1 sipuli
• 1 tölkki valkoisia papuja liemineen (ohjeessa oli butter beans, mutten ole oikein suurikaan papuasiantuntija)
• vettä (jos tarpeen)
• voita ja oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• kuivattuja fenkolinsiemeniä
• sitruunan kuorta raastettuna ja sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Laita valurautapannulle ihan vähän oliiviöljyä ja paahda fenkolilohkoja muutamia minuutteja molemmin puolin. Lisää mukaan voita, timjamia ja mitä yrttejä nyt käytätkään ja pienennä kuumuutta pannun alla. Kypsennä lohkoja kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, lisää voita mikäli se on tarpeen. 

Kuullota toisella pannulla silputtua sipulia oliiviöljyssä minuutti pari ja lisää mukaan valkosipulimurska ja fenkolinsiemenet sekä pavut liemineen. Sekoittele ja kypsentele muutama minuutti, pavuthan ovat kypsiä, mutta ne saavat hieman pehmetä vielä. Lisää mukaan vettä, jos seos meinaa tulla liian kuivaksi. Purista mukaan hieman sitruunamehua ja raasta sekaan vielä kuorta pikkuisen. Erota 2/3 seoksesta ja kaada se blenderin kannuun. Loput jätä pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Surruuttele blenderissä oleva osa tasaiseksi, lisää tilkka vettä, jos tasaisen tahnan aikaansaaminen vaatii. Kaavi tahna kannusta kulhoon ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. 

Kun fenkolilohkot ja paputahna ovat valmiit, lämmitä vielä jäljellä olevat kokonaiset pavut uudelleen ja sekoita mukaan fenkolin tillimäiset hapsut. Levitä tahna lautasille, asettele kypsät fenkolilohkot päälle ja lusikoi mukaan loput kokonaiset pavut liemineen. Vähän vielä sitruunamehua ja tuoretta yrttiä päälle ja valmista on! Voin jos vaihtaa öljyyn tai muuhun eläimettömään tuotteeseen, tulee vegaanistakin, mutta kasvisruokaa nyt kai ainakin voin kanssa. 

Tykkäsin tästä fenkoliruoasta enemmän kuin fenkolista koskaan, söin noin kolmasosan fenkolista ja Antti loput. Paputahnakin oli oikein hyvää. Meillä ei ollut mitään kunnollista leipää kaveriksi, mutta paahtoleipäkin kelpasi lautasen luuttuamiseen. 

Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Jollei tämä talvi nyt jo lopu, niin sitten se jatkuu

Alamme olla täällä vähitellen sellaisessa jalka oven raossa-tunnelmissa. Talvi riittäisi jo ja CampaAdria kiinnostelisi melkoisesti. Se on ollut talviteloilla lokakuun lopulta asti. Kunhan tiet sulavat sen verran varmasti, että autolla tohtii liikkeelle, se pääsee huoltoon ja sitten matka alkaa. Autolle oli varattu huolto jo marraskuun alkuun, mutta silloin tuli heti lunta runsaasti ja sitä on sen jälkeen ollut sitten ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, useimmiten enemmän. 

Talvi tuntui tällä kertaa jotenkin todella pitkältä, se alkoi heti, kun saavuimme viime reissusta lokakuun lopulla. Kannoimme suuren määrän tavaraa autosta sisälle kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olen tuolta ruokavarastoista talven aikana käyttänyt yhtä ja toista pois, joten ennen kuin laatikot kannetaan takaisin autoon ja järjestellään omille paikoilleen, on minun käytävät läpi mitä voisi lisätä ja mitä poistaa, jollei sitä ole viime kaudenkaan aikana käytetty. Kaikki irtotekstiilit ovat talven myös sisällä Ikean säilytyspusseissa, ne on syksyllä pesty ja pakattu odottamaan kevättä, mobiilipiglettejä myöten. 

Talvi oli myös paljon kylmempi kuin edellinen. Pidimme talossa lämpöjä melko matalina sähkösyistä ja puimme vain lisää päälle. Jossain kohden tammikuussa niiden kaikkein kovimpien pakkasten aikaan ymmärsimme, että 32-vuotiaan talon lämmitysjärjestelmässä on jotain vialla, kun eivät monet villavaatteetkaan riittäneet. Sittemmin viat on korjattu, eikä maksanut edes hirveästi. Onneksi on olemassa hyviä sähköalan yrittäjiä, jotka saimme apuun. Villavaatteista vastaa äitini. 

Talvisia ajankuluja olivat mm. monet korealaiset ateriat ja raclettet olohuoneessa snookeria katsoen, samoin kerran kokeilimme kuunnella schlageria,  muttei se onnistu kuin Bremenin womolla, siellä voi Schlager DeLuxe-kanavaa katsoa ja kuunnella, muualla se on liian hapokasta. Matotkin saivat vuotuisen lumipesunsa, tällä talvikaudella jo ennen joulua. 

Yhtenä aamuna söimme mukavat lämpimät leivät, niihin tuli pannulla voissa paahdettu leipäviipale, johon oli tehty stanssilla kolo keskelle. Koloon rikoin kananmunan ja paiston leivän molemmilta puolilta. Hukkapalakin pääsi pannulle hetkeksi paahtumaan. Annoksiin tuli leivän lisäksi kylmäsavulohta ja muutama pannulla paahdettu kirsikkatomaatti ja näköjään tuoretta oreganoa, se on parhaiten talvehtinut yrtti tällä kaudella. Siitä on riittänyt moniin ruokiin ja sen varret ovat niin pehmeitä, että nekin voi syödä.