Kalaruoan kaveriksi tein eilen sieviä perunoita, pommes anna. Näin niiden kuvia foodgawkerissa ja miellyin minikokoisiin perunapinoihin, jotka paistetaan muffinsimuoteissa ja suloistetaan sulalla voilla. Food processor leikkasi ohuita viipaleita kuorituista perunoista. Sulatin ja kirkastin voita. Annoin rosmariinin oksan viihtyä hetken kuumassa voissa antamassa makuaan. Sipaisin muffinivuokaa hieman voilla ja asettelin perunaviipaleen pohjalle, sipaisu voita, murunen suolaa ja minimaalinen ripaus pippuria, uusi kerros perunaa, samat toimenpiteet. Vältin läträämästä voin kanssa ihan ylettömästi, sillä arvelin sen tekevän perunapinot liian rasvaiksiksi. Paistoin annoja 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Seuraavalla kerralla käytän vahaisempia ja suurempia perunoita, että saan aikaan näyttävämmän lisäkkeen. Maku oli ihastuttava ja suutuntuma samalla kertaa rapsakka ja pehmeä. Tykkäsimme!
Ovatpa ne hauskoi pikkusia!
VastaaPoistaSä olet kyllä mestari löytämään ja testaamaan kaikki ruokamaailman erikoisuudet, kummallisuudet, harvinaisuudet, unohdetut ja ulkonäkömanipuloidut!
VastaaPoistaKoskaan ei tiedä mitä täältä löytää....
Ankerias: Oli hauskoja, mutta vähän työläitä kyllä, meni hetkonen, kun noita nypertelin.
VastaaPoistaNanna: Vietän kyllä vähän liikaakin aikaa noissa blogigallerioissa, syön siellä silmillä:)
Söpöjä! Pipertäminen kannattaa, ja onhan se joskus rentouttavaakin, kun jotain työlästä värkätessä unohtuu moni murhekin. Ei tule mietittyä muuta kuin sitä värkkäystä ja iloinen jännitys on mielessä, että mitähän tästäkin tulee.
VastaaPoista