Lyypekissä

Paluumatkan Ranskasta Pohjois-Saksaan, noin 1350 kilometriä, tulimme kahdessa päivässä. Ohitimme Pariisin aamupäivän puolella ja hieman henkeä pidellen taas tuttua kehätietä. Vasta Charles de Gaullen lentokentän kohdalla liikenne puuroitui hetkeksi ja jouduimme pysähtymäänkin. Yöksi ehdimme Belgian puolelle. Meillä ei ollut kunnollista karttaa Belgiasta, vanhanpuoleisen Ranskan karttakirjan auttavilla Belgia-sivuilla kuitenkin pärjäsi jotenkuten. Leirialueistakaan meillä ei ollut mitään tietoa, vain teltankuvat kartassa ja GPS:n näytöllä. Ajoimme Meuse-joen varteen ja etsiskelimme leirialueita hyvän aikaa. Belgialaiset ovat joko lopettaneet alueensa tai piilottaneet ne tarkasti, löysimme kuitenkin pienen alueen, joka varsinaisesti taisi olla paikallisten kesämökkialuetta muistuttava paikka, jonka nurmikentälle otettiin myös satunnaisia poikkeajia. Huolellisesti käsinkirjoitetun kuitin mukaan yöpyminen maksoi 7,5 euroa. Vasta aamulla ymmärsin, että läheinen kaupunkin nimeltä Huy oli juuri sama, jossa viime vuonna kävimme katsomassa kuuluisaa Kappelinmäen nousua.

tästä saavat ajaa korpraalit

ja tästä alikersantit

Iltasella kysyin Kammenpyörittäjältä jaksaisiko hän ajaa seuraavana päivänä Lyypekkiin asti, jolloin meille jäisi yksi päivä ylimääräistä meille tutussa mukavassa kaupungissa. Hän arveli hyvin jaksavansa, mutta tietenkään Saksan moottoriteiden tilannetta ei etukäteen voinut tietää. 

Kölnin pielessä

Olimme onnekkaita myös Saksan osuudella, vain kerran jouduimme puoleksi tunniksi ruuhkaan Hannoverin kohdalla ja toisen kerran liikenne pysähtyi Hampurin pielessä. Olimme kuitenkin jo hyvissä ajoin tiistai-iltana Lyypekin tutulla leirialueella. Siellä tuli hieman merkillinen olo, kun yhtäkkiä olimmekin vain yhdet monista suomalaisista. Koko reissulla emme nähneet muita suomalaisseurueita leirialueilla ennen viimeistä etappia. 

näitä näkee ja 6 km on vielä vähän stauta

Olemme olleet Lyypekissä vuosien varrella monet kerrat ja pidämme siitä kovasti. Keskustasta löytyy mukavasti kauppoja, tavarataloista se minulle mieluisampi, Karstadt ja suurista marketeista löytyy ainakin Citti ja Real. Kuten tuliaispostauksista näkee, suurin osa ostoksistamme on Lyypekistä peräisin ja kyllä me shoppailimmekin urakalla. Kävimme katsomassa Buddenbrook-taloa, jonka ohitse olemme useita kertoja kulkeneet. 

Sen lisäksi kävelimme pitkin kaupungin katuja ja kurkimme lukuisille sisäpihoille, joita kutsutaan nimellä Lübecker Gänge und Höfe. Jotkut niistä ovat avoinna katsojille, osa on lukittu aina tai avoinna vain joskus. 

Ruokailuina meillä oli Cittin lihatiskistä ostettuja lihavartaita, hieman olivat tymäkästi suolattuja, mutta kyllä niitä salaatin kanssa söi. Viimeinen päivä ennen laivan lähtöä oli melkoisen pitkä, sillä laiva lähti vasta aamuyöllä. 

Kiertelimme vielä kaupungilla ja odottelimme sitten satamassa useita tunteja, laivaanajo oli erityisen tukkoista, mutta vastapainona sitten Vuosaaren päässä pääsimme nopeasti ulos laivasta. 

Laivamatka oli jälleen rauhallinen, söimme ateriapaketin kaikki ateriat, mielestämme menomatkalla oli hieman mieluisammat valikoimat. Väkeä oli laivalla vähänlaisesti, useimmat olivat saksalaisia eläkeläisiä. Oli mukava katsoa jalkapallo-otteluita ja nukkua päiväunia. 

Meillä on ollut perinteenä jo ihan ensimmäisistä yhteisistä matkoistamme, että viimeiseen iltaan kuuluu vanukkaiden syöminen. Silloin aikoinaan oli hauska syödä siihen aikaan vieraiden tuotemerkkien vanukkaita ja jostain syystä Kammenpyörittäjälle muodostui tavaksi valita se malliston suurin vanukas. Nykyään emme juuri muuten syökään noita teollisia jälkiruokia, mutta matkojen loppuun se aina kuuluu. Tällä kertaa Kammenpyörittäjäkin noudatti jonkulaista kohtuutta ja valitsi alle puolen kilon purnukan.

Tänään Tour de Francessa ajettiin kolmas ja viimeinen Iso-Britannian etapeista, Cambridgestä Londresiin, kuten Eurosportin tekstityksissä luki. Etapin voittoon kiisi jälleen Marcel Kittel. Vincenzo Nibali on kokonaiskilpailun johdossa. Kammenpyörittäjä sommitteli meille uudet lempidrinkkimme PIMM'Sit ja Elisabet vilkutti hyvästiksi, kun Tour lähti siirtymään hihan yli Ranskaan.