Tartosta Tallinnaan

Vaikka Tartto oli oikein mielenkiintoinen kaupunki, jatkoimme viime viikkoisella minilomasellamme matkaa heti yhden yön jälkeen. Tarkoituksemme oli päätyä illaksi Pärnuun, mutta teimme sitä ennen pienen lenkin pohjoista reittiä. Minä halusin nähdä Põltsamaan kaupungin ja Antti Väätsan polkupyörämuseon. Põltsamaa kiinnosti minua niinkin proosallisesta syystä kuin se, että olin pannut merkille sen, että edelleen on olemassa siellä tehtyjä elintarvikkeita, erilaisia säilykkeitä lähinnä. Onhan se nykyisin Felixin kanssa samaa yhtiötä, mutta kumminkin. 

Kuvan säilykkeet eivät liity tarinaan, enkä niitä ostanutkaan. Possu omassa mehussaan ei vain jotenkin innostanut.

Kävimme katsomassa Põltsamaan linnoitustakin, joka oli tähän aikaan vuodesta siihen aikaan aamulla vielä hiljainen ja suljettu muutenkin kuin siltä osin, että suurelle sisäpihalle pääsi katsomaan. Linnoituksen vieressä on suuret Felix-Põltsamaan tehtaat ja portilla tehtaanmyymälä, jonka ovi kävi tiuhaan. Mekin piipahdimme siellä ostamassa töihin tuliaisia ja vähän itsellekin. 

Väätsan pyöräilymuseo oli oikein sympaattinen paikka, se on yksityismuseo ja siellä on pelkästään Virosta hankittuja polkupyöriä, mikäli oikein ymmärsin. Ei siis juurikaan (tai ollenkaan) vaikka italialaisia klassikkoja, vaan käyttöpyöriä joilla on oikeasti ajettu Virossa ennen ja jälkeen Neuvostoliiton aikojen. Ja sen aikanakin tietysti. Museo sijaitsee maaseudulla viehättävässä vanhassa talossa Paiden kaupungin lähellä. Paikan omistaja oli innokas kertomaan museosta ja esittelemään savikiekkojaan ja gramofoniaan, hänellä oli niin kuuluva ääni, että minun herkkäkorvaisena teki vähän kipeää kuunnella, mutta kuuntelin kyllä. Harmi, etten muistanut Sillä sipulin kertomusta Paiden lähellä olevasta ravintolasta, olisimme ilman muuta menneet sinne. 

Pärnuun saavuimme alkuiltapäivästä. Oli varannut meille  majoituksen Rannahotellista, sillä kuvat siitä miellyttivät silmääni. Olimme hieman etuajassa, mutta koska huoneemme oli valmis, saimme sen jo. Minulle (tai ainakin sanat osoitettiin minulle) kerrottiin millaisia tarjouksia talon kauneushoitola tarjosi juuri sinä päivänä ja päätin olla pahoittamatta mieltäni tyyliin näytänkö minä teistä siltä, että tarvitsen kauneushoitolan palveluita? Epäilemättä kyllä näytän. Lähdimme heti huoneen saatuamme hieman kävelemään hotellin ympäristöön ja rannalle, sillä aurinko paistoi vielä mukavasti ja olimme istuneet autossa sinä päivänä hyvän tovin. Ranta oli aivan hienoa hiekkaa ja avara, se kyllä varmasti kesäsäällä kelpaa etelänrannaksi aivan mainiosti. 

Olin taas etsiskellyt meille syömäpaikkaa ottaen huomioon sen, että sesonki oli jo lähes lopussa, moni paikka ei ollut enää auki lainkaan. Iltapäivälevon jälkeen kävelimme keskustaan reilun kilometrin matkan, kävimme matkalla katsomassa hienoa mutahoitokylpylää ulkoa päin sekä muutamia hienoja rakennuksia, joita tällä erää uneliaassa rantakaupungissa näkyi siellä täällä. 

Keskustan kirkkoihin ei päässyt sisälle katsomaan, eikä mitään museotakaan ollut enää/vielä auki. Päivällispaikasta kerron seuraavassa erillisessä postauksessa, paikan nimi oli Heamaa. Syötyämme kävelimme takaisin hotelliin eri reittiä, Pärnussa on paljon kauniita puistoja ja katuja. 

Rakennuskanta muistutti Jurmalaa, muttei niin hienoja pitsihuviloita kuitenkaan ollut kuin naapurimaassa. Osa rakennuksista oli restauroitu, osa on rappeutumassa. 

Voisin käydä Pärnussa uudelleenkin ja mikäli hinnat olisivat yhtä edulliset kuin nyt, niin mielelläni juuri Rannahotellissa, se oli oikein mukava ja kaunis hotelli. Aamiainen oli suorastaan ylellinen. 

Pidin astioista, siksi kuva lautasen pohjasta.

Lauantaiaamuna matka jatkui ja tarkoitus oli ehtiä illaksi Tallinnaan ja siellä, minnepä muuallekaan kuin syömään. Sitä ennen ajelimme rauhallisia virolaisia maanteitä, emme suorinta vaan mutkan kautta käyden katsomassa Haapsalua. Se on Tallinnasta parin tunnin ajomatkan päässä oleva viehättävä kylpyläkaupunki, jossa oli mukava käyskennellä. Kävimme katsomassa Piispanlinnaa, joka on suuri muurein ja vallein ympäröity alue, jossa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä edelleen.

Samoin kävelimme rannan bulevardilla ja puutaloalueen kapeita katuja. Osa taloista oli täälläkin pahasti rapistuneita ja poissa käytöstä, muutama palanutkin, osittain romahtanut oli vielä raunioina tontillaan.

Moderni osa kaupunkia oli hämmästyttävän suuri, luulimme ensin tulleemme aivan pieneen kaupunkiin. Kävimme katsomassa vanhaa rautatieasemaa, joka ei ole enää raideliikenteen käytössä, vaan on museona. Sen vetonaula on Venäjän viimeisen keisarin vaatima 216 metriä pitkä asemalaituri, sen sanotaan olleen saman mittainen kuin keisarillisen junan ja näin ollen jokainen junasta noussut saattoi päästä kuivin nahoin sadesäälläkin asemarakennukseen. Asemapihalla on esillä erilaisia vetureita, museon sisälle emme tällä kertaa menneet, mutten taida tietää syytä miksi erityisesti palaisimme Haapsaluun. 

Iltapäiväksi kerkisimme hyvin Tallinnaan. Ennen hotellihuoneen saamista oli sopivasti aikaa käydä Selverissä, lempparikaupassamme Piritateen varrella. Säät olivat sen verran viileät ja meillä oli mukana autojääkaappi (kylmälaukku virtajohdolla), joten saatoimme ostaa elintarvikkeita kotiin vietäväksi. Minä niin tykkään virolaisista maitotuotteista. Hotelliksi olin hintapoliittisista syistä valinnut Olümpian, jossa olemme olleet ennenkin. Siellä pysäköinti on suhteellisen halpaa ja aamiainen on hyvänpuoleinen. Tällä kertaakaan emme päässeet (juuri hintapoliittisista syistä) kovin korkealla olevaan huoneeseen, mutta sentään seitsemänteen kerrokseen. 

Narraisin, jos sanoisin, että onpa kaunis talo.

Päivällispaikaksi olimme valinneeet Kakskokkan, josta kirjoitan seuraavaksi samassa postauksessa kuin muista matkan ravintoloista. Kävelimme pariin otteeseen illan aikana keskustaan, halusin ostaa kukkia ja kävimme katsomassa olivatko kesäiset vanhankaupungin tietyöt edistyneet. Eivät sanottavasti. 

Koska päivällisaikamme oli vasta puoli kahdeksalta (minuksi supermyöhään), kävimme pienellä etupalalla Lusikasissa. Siellä saa ostaa ostereita 3 euron kappalehintaan ja tilasimme kummallekin kaksi osteria ja lasin kuohuviiniä. Minä olin urhea ja söin toisen ostereistani ja join reippaasti koko lasilliseni. Antti tykkäsi edelleen enemmän ostereista kuin minä, mutta pidimme 25 euron ylellisyyssijoitusta oikein oivallisena. Lusikas on oikein mukava ravintola, mutta saisivat kyllä vaihtaa pöytäliinat ja verkkosivujen ylläpitäjän.

Ennen ja jälkeen

Tuokin ilta oli vielä kauniin kesäinen, tarkeni hyvin takitta kävellä hotelliin varsinaisen päivällisen jälkeen illan pimennyttyä. 

Aamulla oli sitten edessä kotimatka, toki ehdimme vielä tehdä viime hetken ostoksia ja odotella satamassakin hyvän tovin. Olimme oikein tyytyväisiä, että tällä  matkallamme kävimme myös Tallinnan ulkopuolella. Seuraavaksi haluaisimme tutustua saariin, sillä niissä näyttäisi olevan paljon kaikenlaista nähtävää ja syötävää. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain, Viron matkat löytyvät sieltä aivan alhaalle aakkostettuina. Tämän matkan ensimmäinen osa löytyy myös tämän linkin takaa.