Vihanneksia vakuumissa

Menossa oleva viikko on töiden suhteen melko kiireinen, eikä minulla ole tarpeeksi aikaa keittiölle. Sen lisäksi meillä on kulttuurimenoja Jyväskylän kesän merkeissä pitkin viikkoa, joten Tour de France jää ensimmäisellä kolmanneksellaan tallenteiden varaan. Olen kuitenkin tehnyt muutamia ranskalaiseen keittiöön vivahtavia ruokalajeja tai aterian osia, joita voin käyttää postauksiin myös niitä päivinä, jolloin en oikeasti tule ehtimään kotikokkauksia. Tarkoitus pyhittää keinot, vai miten se menikään? Joissakin tapauksissa kyse on valmistusmenetelmästä, välillä itse ruokalajista, ehkä jopa molemmista siinä määrin, että voidaan puhua ranskalaisesta elementistä. 

Ensimmäinen vilunkipostaus tulee heti tänään. Ruoka on siis syöty jo eilen, mutta säästin siltä aterialta osan tätä postausta varten. 

Olin virittänyt ennen töihin lähtöä erinäisiä keittiövehkeitä hommiin ja valjastanut myös Antin ajastusmestariksi. Hänellä oli omia askareitaan koko päiväksi, mutta pyysin häntä laittamaan sous vide-keitokset tulemaan niin, että olisivat valmiita, kun palaan töistä. 

Sous vide on ranskaa, eikö? Olen lueskellut menetelmän alkuperää ja saanut selville, että varsinaisesti keittiökäyttöön sitä on otettu Ranskassa 1970-luvulla ja tämän katson jo riittävän menetelmän sopivan tämän hetkiseen teemaani. 

Sunnuntaisen aterian osana meillä oli sirkulaattorilla kypsennettyjä vihanneksia. Olen tehnyt ennenkin porkkanoita sous vide-menetelmällä, nyt niiden lisäksi lautaselle tuli retiisiä ja broccolinia. 

Sous vide-vihannekset kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• 4 retiisiä
• muutama varsi broccoliinia
• voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• rakuunaa

Kuorin porkkanat ohuelti ja leikkasin naatit poikki niin, että sitä jäi vähän jäljelle koristukseksi. Siivosin broccoliinit tasakokoisiksi ja pätkäisin retiisien naatit pois pikkuista pätkää lukuunottamatta. Laitoin kunkin lajin omaan vakuumipussiinsa, lisäsin pusseihin muutaman pienen lastun voita ja ripotin mukaan suolaa ja pippuria. Lisäsin mukaan myös hieman timjamia ja rakuunaa. Suljin kaikki pussit vakuumikoneella ja laitoin pussit odottamaan iltapäivää. Viritin toisen sirkulaattoreistani vesikattilan kylkeen ja kirjoitin lapulle, mitä lämpötilaa haluan käyttää. Vihannesten kanssa käytetään korkeampaa lämpötilaa kuin lihan ja kalan kanssa. Kun töistä paluuseeni oli noin tunti, Antti kuumensi veden 87 asteeseen ja laittoi vakuumipussit veteen hieman porrastetusti, ensin porkkanat, sitten retiisit ja lopuksi broccoliinit. 

Saavuttuani kotiin nostin pussit vedestä ja tunnustelin kasviksia pussin läpi. Vaikuttivat olevan sopivasti kypsiä, mutteivat mitenkään muussautuneita. Retiisit olivat päästäneet väriään, mutta porkkanat olivat kirkkaan oransseja. Broccoliineista ei pussin läpi ottanut oikein selkoa, mutta ainakaan eivät olleet hajonneet. Jätin pussit vielä veteen odottamaan aterian kokoamista.

Kun oli aika syödä päivällinen, avasin pussit ja nostelin vihannekset lautasille muiden osien kanssa. Kaikki osasat olivat oikein onnistuneita ja etenkin broccoliini oli todella hyvää rakenteeltaan ja maultaan. Porkkana on tuttua jo aiemmilta sous vide-kokeiluilta ja sen rakenne ja intentiivinen väri ja maku ovat kyllä parhaita tällä menetelmällä. Retiisit olivat hieman valjumpia, mutta ihan kiva kokeilu sekin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, syystä jonka arvannette. 

Tour de Francen kolmas etappi oli naftisti yli 200 kilometrinen ja siinä oli jo nousuja ja laskuja aitoon Tour-tyyliin. Katsoimme tallennetta nopeutettuna aina siihen asti, että maaliin oli 25 km. Erinäiset irtiottoyritykset eivät kestäneet, muttei suurta massakiriäkään tullut jyrkän loppunousen tähden. Etapin voittaja oli jännitävän lopun jälkeen Peter Sagan ja kokonaiskilpailussa ykkösenä on edelleen Geraint Thomas. On tuo Sagan aika epeli! Alberto Contador oli myös hyvin mukana viimeisellä kilometrillä, mikä ilahdutti minua. Chris Froome nousi kokonaiskilpailun toiselle tilalle.