Kokeilussa Gastronaatti II – päärynäpiirakka

Tällä viikolla en ole tehnyt ruokaa, on ollut menoja ja on syöty lounaita ulkona. Sen huomaa siitäkin, ettei kompostikuppia ole täytynyt tyhjentää eikä tiskaria täyttää. Tänään halusin leipoa jotain, kun en itselleni viitsinyt alkaa kokata varsinaisesti ruokaa (tämä on upouusi ravintosuositus: jos olet yksin kotona, voit skipata keittämisen ja keskittyä leipomiseen!) ja muistin kuulleeni monelta taholta Satu Koiviston omenapiirakasta. Ainakin sauvajyväsessä oli leivottu sen variaatioita kesän mittaan. Ja mikäpä minulla olikaan pöydällä kuin Gastronaatti II? Siitä tämä hittiohjekin löytyi, se sopi myös menossa olevaan #suurikeittokirjahaasteeseen. Minna ku ite tekee-blogista aloitti hyvän blogaaneja aktivoivan haasteen, jossa on tarkoitus kokata jokaisesta omasta hyllystä löytyvästä keittokirjasta ainakin yksi ruoka. 

Meillä oli omeniakin, mutta niillä oli tarkoitus ruokkia mustarastaita, joten käytin piirakkaan päärynöitä. 

Gastronaatin päärynäpiirakka

• 200 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl  mantelijauhetta
• 1,5 tl leivinajauhetta
• 1 tl jauhettua kardemummaa
• 3-5 päärynää
• päälle sokeria ja kanelia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori päärynät ja leikkaa ne pitkittäin viipaleiksi. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja sitten keskenään sekoitetut kuivat ainekset muutamassa erässä. Älä vatkaa taikinaa enää liikaa, ettei se sitkisty. Kaavi taikina voideltuun ja jauhotettuun uunivuokaan tai leivinpaperin päälle, tasoittele lastalla. Minä käytin keskikokoista lasista uunivuokaa, sellaista missä teen makaronilaatikon neljälle. Asettele päärynäviipaleet taikinan pinnalle ja sirottele päälle sokeri ja kanelia. Paista noin 30-40 minuuttia. Satu kannusti paistamaan piirakan juuri ja juuri kypsäksi enemmän kypsän sijaan. Nauti lämpimänä jäätelön tai vaikka jogurttikastikkeen kanssa, kuten Satun kahvipöydässä tehdään. Erittäin hyvä piirakkataikina, johon voi mauksi laittaa vaikka raparperia, tietysti omenaa, mutta myös mustikkaa tai melkein mitä vain keksii käyttää. Rakenne on kiinnostava varmaan juuri mantelijauheen tähden ja sokeri maistuu paahteisesti. Ehkä aavistuksen makeaa tämä oli, mittasin kyllä ainekset oikein. 

Gastronaatti II:ssa on mukavan erilainen jaottelu eri aihepiireihin raaka-ainelähtöisesti. Voin hyvin ajatella antavani tämän kirjan vaikka omille nuorilleni lahjaksi innostamaan lisää ruoanlaittoon. Omaani en tosin anna pois, vaan pidän sen visusti hyllyssäni ja kokeilen sen muitakin ohjeita. Kirjan ulkonäkö tuo hieman mieleen koulun köksän kirjat, mutta pidän kuvista, joissa näkyy lapsiperheen arki ja rakkaus ruokaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. Tämä on jo 15. aihepiirin postaus, joten olen ollut aika ahkera haasteen kanssa, vaikka itse kehunkin.