Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös.
Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas
- 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
- 6 suurta tiikerirapua
- 4 perunaa
- 1 sipuli
- 1 rkl oliiviöljyä
- pieni pussinpohja pakasteherneitä
- suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
- 3 dl kalalientä
- 0,5 dl kermaa
- suolaa ja pippuria
- sahramia
- rosepippureita
- tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
- maissia (jos olisi ollut)
- sitruunamehua
Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen.
Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin.
Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan.
Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti