Tähdenlentoja ja matka-ananasta

Eilen keitin pastaa liian paljon ja se tonnikalapurkkikin oli aika iso. Ruokaa tuli siis liikaa, vaikka koitimmekin syödä edullista ateriaa parhaamme mukaan. Ajattelin ensin, että vain lämmitämme lopun tonnikalapastan tänään, mutta muutin mieleni ja jatkojalostin siitä pastasalaatin muutamin lisäaineksin. Niiden hinta oli pari kolme euroa, joten kalliisti emme tänäänkään syöneet. 

Tähdenlennokas pastasalaatti

• noin 400 g eilistä tonnikalapastaa (jossa pastaa, tomaatteja, sipulia, parmesaania ja sekalaisia mausteita)
• 1 Jalostajan hernekeittopurkin kokoinen purkki kikherneitä
• 1 palikka fetajuustoa (jätin Arlan salaattijuuston ostamatta, sitäkin oli naapurin mercadossa)
• 6-8 pientä luumutomaattia
• puolikas kurkku
• 2 kananmunaa
• vihreitä ja mustia oliiveja
• basilikaa
• persiljaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä 
• sitruunamehua

Otin pastanloput jääkaapista lämpenemään ja keitin pari kananmunaa. Leikkasin tomaatit paloiksi ja kuorin kurkun, talvinen kurkku on niin paksukuorista, että se on viisainta kuoria. Huuhtelin kikherneet ja jätin ne lävikköön valumaan. Leikkasin fetan paloiksi ja kun kananmunat olivat mututuntumalla täydellisiä, otin ne kiehumasta, kuorin ja leikkasin lohkoihin. Käytin pasta-astiaa hieman mikrossa, että pasta olisi irtonaista ja muutkin ainekset hiemat notkistuisivat. Sekoitin pastaan tomaatit, kurkut, kikherneet, fetan, oliivit ja kananmunalohkot. Pinnalle ripottelin yrttejä, hieman suolaa ja kunnolla pippuria. Ihan viimeiseksi lurittelin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. 

Meillä oli lähikaupasta ostettu sitkas (siis täydellinen) leipä, azorilaista voita ja portugalilaista roseviiniä tätä tähdenlentoa komppaamassa ja olimme niin reippaita, että vain muutama pastaputkilo ja kikherne jäi syömättä. Hyvä me! 

Jälkiruoka muodostui karamellisoidusta matka-ananaasta, jonka ostimme jo pari kolme päivää sitten. Siitä meni puolet tähän jälkkäriin. Lisänä oli vaniljajäätelöä.

Karamellisoitu matka-ananas jäätelön kanssa

• puolikas suuresta ananaksesta
• 2 rkl voita
• 4 pientä annospussia sokeria (kahvilasta mukaanotettua)
• loraus punaista portviiniä
• vaniljajäätelöä
• annoksen päälle suolalla maustettua suklaata raastettuna

Kuorin ja leikkasin ananaksen paloihin. Kuumensin pannua ja lisäsin sinne voita ja sokeria. Nostelin pannulle ananaspalat. Pyörittelin niitä pannulla hetkisen sen oloisena, että tiedän mitä teen ja illuusiota vahvistaakseni kaadoin mukaan vähän portviiniä. Kun ananakset olivat sen näköisiä, että nyt ne voi syödä, lusikoin niitä lautasille vaniljajäätelön kaveriksi, Antti raastoi pinnalle suolakiteillä kipakoitua suklaata, minä lusikoin kastiketipat päälle ja esittelin annokset yleisölle. Voi kun olisi ollut kokonaisia rosepippureita, nekin olisivat sopineet tähän!

Minun oli tarkoitus laittaa tähän valkoista portviiniä, mutta olin jo hulauttanut pullosta, kun huomasin sen olleen rubya, valkoinen portti oli jääkaapissa. Ruby teki kyllä hyvän lopputuloksen, siitä tuli voin ja sokerin kanssa ihana punertava kastike. Kuva voisi tietysti olla parempi, mutta tämän kummempaan en nopeassa tilanteessa kyennyt. 

Onneksi on tiskikone, niin ei tarvinnut tiskata käsin. Huomenna syömme ananaan loppuun, sillä majoituksen vaihto lähestyy ja ruokatarvikkeet pitää ajaa vähiin ennen pitempää automatkaa. Sään puolesta ruokatarvikkeet kyllä säilyisivät, mutta tilaa on niin niukalti, ettei huvita istua koko päivää ruokakassi sylissä.

Aamupäivällä oli taas mitä mainioin rantakävelysää. Marraskuu on ilmeisen hyvä aika vuodesta laittaa lapset surffauskouluun, en kyllä omiani olisi päästänyt.

Kaikenlaista lilluu merissä, muunmuassa tämmöisiä söheröitä, ainakin muoviletkua, ruostunutta rautaa, betonimyökkyjä, köyttä ja muoviverkkoa oli tässä käänteiskauniissa kasassa, joka taisi rantautua edellisen nousuveden aikaan.

Tämmöiset levämuodostelmat sen sijaan eivät varmaan ole kauhean paha juttu rannoilla. Tietääksemme näitä kuivataan ja hienonnetaan lannoitteeksi ja ihmiset poimivat aamukävelyllä parhaita paloja mukaansakin. Me emme, kun emme tienneet mihin niitä voisi käyttää.

Aamukävelyn päätteeksi poikkesimme kahville aiemmilta kerroilta tutun Hotel Farolin kahvilaan. Aika pätevä sotku espresson jälkeen. Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tässä on tätä apepuoltakin.