lauantai 2. helmikuuta 2019

Madekeitto – erittäin suuri keittiöpeikko

Minulla on vapaa viikonloppu ja sellaisen lähestyessä tulee aina mieleen, että pitäisi tehdä jotain erityisempää ruokaa. Se voi olla sellaista, mitä ei olla tehty pitkään aikaan, se voi olla jotain työlästä, se voi olla jotain mitä ei ole koskaan tehty. Se voi olla jopa keittiöpeikko! Yksi pitkäikäisimmistä keittiöpeikoistani on made. Aivan blogin alkuajoista ole ajatellut, että minunkin pitäisi uskaltaa tehdä madekeittoa, joka vuosi tähän aikaan blogeissa ja nykyään instagramissa on madekeittoja toisensa perään enkä minä ole vielä koskaan sellaista tehnyt! 

Tänään asia korjaantui. Antti meni eilen ruokakauppaan, kun minulla oli iltavuoro. Hän pyysi minulta kauppalistaa ostosten teon tueksi, mutta minulla ei raksuttanut ollenkaan. Listaan taisi päätyä vain juustoa ja juureksia ja lisäksi hän sai oraalisen neuvon ostaa jotain jänskää. Ja jos mitään jänskää ei löytyisi, kaivelisimme aamulla pakastinta, eiköhän sieltä jotain löytyisi. Saatoin minä sanoa, etten suuttuisi, jos hän ostaisi mateen, tuon keittiöpeikkojen äidin. Antti kyllä vilkaisi minua sen näköisenä, että ootko tosissasi. 

Kun pääsin kotiin töistä, oli meillä jääkaapin nollalaatikossa matikka. En avannut pakettia, mutta sain tietää sen olevan valmiiksi nyljetty. Niinpä poistui osa pelkokertoimesta, jonka mateen mahdollinen nylkeminen oli nostattanut. Olin jo muutenkin melkein päättänyt noudattaa sauvajyväsperäistä neuvoa keittää kala nahkoineen päivineen välttääkseni tämän nylkemisen (tämä välttely on sukua sille, että menin aikoinaan yhdelle työmatkalle firman viimeisiä vetelevällä työautolla mieluummin kuin lentokoneella, mutta erittäin hyvästä syystä: en osannut liittää lentolippua matkalaskuun enkä suurin surminkaan halunnut opetella sitä). 

Sauvajyväsessä ei matikkaa ole koskaan pelätty, siellä on monta madeohjetta, niin monta että minua aivan nolottaa oma pelkuruuteni. Käytin tätä ohjetta ilman sitä nahkoineen keittämistä. Sain aikaan noin 5-6 annosta keittoa, joten huomenna ei tehdä muuta kuin lämmitetään tähdenlentoa. Vähän minä soveltelin.

Madekeitto

  • 1,5 l vettä
  • 1 nyljetty made
  • kokonaisia pippureita
  • laakerinlehtiä
  • 2 rkl lipstikkasuolaa
  • 4 keskikokoista perunaa
  • 2 kevätsipulia
  • 2 porkkanaa
  • palanen lanttua
  • palanen palsternakkaa
  • palanen fenkolia
  • suolaa ja pippuria
  • 0,5 dl kermaa
  • katkarapuja (noin 50 g, purkin pohja)
  • tuoretta tilliä ja fenkolin hapsuja
  • pienet kiehkurat ruususuolavoita
  • viipaleet veriappelsiinia
Antti oli rohkea ja leikkeli nyljetyn mateen noin 5 cm paloiksi, selkäruoto oli sen verran tuhti, että kalasakset ja tukeva veitsi olivat tarpeen. Laitoin huuhdotut kalapalat kattilaan ja laskin päälle noin puolitoista litraa vettä. Minulla ei ollut lipstikkaa muussa muodossa kuin suolaan sekoitettuna, purkki oli vuodelta 2013. Mutta kyllä se ihan hyvältä vaikutti. Suolasin keittoveden tällä lipstikkasuolalla ja lisäsin mukaan muutaman kuivan laakerinlehden. Keittelin matikkapaloja noin 10 minuuttia ja sillä välin kuorin kasvikset ja leikkasin ne ohuiksi tikuiksi, ajattelin niiden kypsyvän sitten nopeasti ja itseasiassa ne näyttivät annoksessa kivalta. 

Kun kalat olivat kiehuneet 10 minuuttia, nostin palat reikäkauhalla tarjottimelle. Siivilöin liemen (näin ollen kokonaiset pippurit ja laakerinlehdet jäivät matkasta) ja kaadoin sen takaisin huuhdeltuun kattilaan. Lisäsin tikuiksi leikatut kasvikset kattilaan kypsymään, lisäsin sinne hieman suolaa ja pippuria, maistelin lientä. Kypsensin kasviksia kalaliemessä 10 minuuttia. Sillä välin irrottelin kalan ruodoista ja leikkasin palat sopiviksi suupaloiksi, mielestäni sain kaikki ruodot poimittua pois. 

Lientä oli niin paljon, että kauhoin sitä puoli litraa pakasterasiaan ja laitoin ulos jäähtymään, sain annoksen hyvää kalalientä myöhempää käyttöä varten. Palautin madepalat keittoon ja kypsensin vielä 10 minuuttia. 

Huuhtelin purkinpohjallisen katkarapuja ja kippasin nekin keittoon ja lorautin mukaan kermaa. Maistelin lientä ja edelleen lisäsin hieman suolaa ja melko paljon pippuria. Ravut olivat jo valmiiksi kypsiä, joten ne tarvitsivat enää kuumentamisen. Liemi oli nyt sopivan suolaista ja kasvikset ja made kypsää. 

Annoksiin nostin lautaselle suuren kauhallisen kalaa, rapuja ja kasviksia maltillisella liemimäärällä. Otin ruususuolavoipalasta ohuet kiehkurat annosten päälle, lisäsin siihen vähän tillin ja fenkolin hapsuja ja pienen viipaleen veriappelsiinia. Puristimme viipaleista keittoon hieman potkua ja se sopi kyllä hyvin. Olipa erinomaista keittoa! Matikka ei siis enää ole kuin korkeintaan puolipeikko, ehkä voin poistaa sen kokonaan keittiöpeikkolistaltani, kun olen itse nylkenyt kalan. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään keittiöperäisiä urotekojani, meni syteen tai saveen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti