Joka vuosi tähän aikaan tuskailemme sen kanssa, että pakastin on täynnä ja marjapensaat puskevat satoa niin, että hirvittää. Yritämme nyt syödä sieltä kaikenlaisia hankalan muotoisia paketteja vanhimmasta päästä ja tänään oli vuorossa pussi, jossa oli 8 nahatonta turskafilettä. Määrästä näki heti, ettemme mitenkään saisi kerralla syötyä kaikkea, mutta onpa nyt työlounaskin sitten valmiina.
Tosi monta turskapihviä
- 8 pienehköä nahatonta ja ilmeisen ruodotonta turskafilettä
- 3 pientä kananmunaa
- 3,3 dl purkki kermaa (älkää nyt kauhistuko, säästelin maitoa muuhun tarkoitukseen)
- 2 tl suolaa
- pippuria (paljon)
- sekalaisia yrttejä (rakuunaa, kirveliä, timjamia, minttua, sipulinvarsia, lehtipersiljaa)
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1 luomusitruunan kuori raastettuna + mehua
- voita paistamiseen
Sulatin kalafileitä sen verran, että ne olivat vielä hieman kohmeisia. Olin niin laiska, etten viitsinyt kantaa food processoria keittiöön, vaan laitoin kalat kolmessa erässä blenderin kannuun ja jauhoin sillä kalat ensin melko hienoksi. Viimeisen erän kanssa samaan aikaan laitoin mukaan kaikki yrtit. Tarkoitus oli tosiaan laittaa tosi paljon yrttejä, kaikenlaista mitä pihalta löytyy.
Kaavin kaiken kalasilpun ja hienonnetut yrtit isoon kulhoon ja lisäsin mukaan kananmunat, vehnäjauhon ja kerman, sekä suolaa ja pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Paistoin pienen testipalan ja huomasin, että se on lähes liian suolaista, laitoin siis 2,5 tl. Pari olisi piisannut, tai vähemmänkin. Torjumaan liikaa suolaisuutta lisäsin taikinaan vielä sitruunankuorta ja mehua ja toivoin parasta. Taikina oli aika paksua, yrteistä hieman vihertävää ja tuoksui selvästi merikalalle.
Paistoin pihvit lettupannulla voissa ja niitä tuli varmaan kaikkiaan noin 25-30 kpl. Lisänä meillä oli uusia perunoita, höyrytettyjä porkkanoita ja kastiketta, johon tuli turkkilaista jogurttia, sitruunamehua ja kirjolohen mätiä. Kun perunat, porkkanat ja kastike olivat suolattomia, ei pihvien runsaampi suolaisuus ollut liikaa.
Digestiivina meillä oli espresson ja sitruunajäätelön jälkeen limoncelloa kuivatun limeviipaleen ja jäiden kanssa. Olipa kirpeää! Tämän postauksen myötä voi vilkuttaa kesäkuulle ja jäädä odottamaan viikon päästä jo vauhtiin pääsevää ranskalaista ruokahaastetta Tour de Francen alettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti