Nizzan salaatti revisited

Reissussa on välillä hieman työlästä toteuttaa ruokahaasteita, mutta yritystä on. Tänään onnistuimme aika kivasti, jollei lasketa sitä, että anjovispurkin mehevää lientä valahti crocsiini. Ei paljon, mutta sen verran, ettei kenkä pääse sisätilaan ihan heti. Kokonaan eri tarina oli se miten vaikeaa oli hankkia anjovista, onneksi Prisma, jonne emme muutoin mielellämme astu, mahdollisti tuon tuoksuvan herkun hankkimisen. Cittari epäonnistui pahoin. 

Ennen näitä kulinaarisia seikkailuita tapahtui tietysti paljon muuta päivän aikana, olimmehan campareissulla. Heräsimme päät Sysmän pääkadulla (no okei, aika lähellä kylän päätietä) ja minä, joka illalla olin uinahtanut (yövuoroväsymystäni) jo ennen kuin illan JB oli päässyt varsinaisesti vauhtiin, sain kuulla, ettei Elät vain kahdesti ollut sen parempi kuin viime kesänäkään. James Bondeista pitää kyllä nyt sanoa, että vaikka olen katsonut niitä kiltisti kohta 40 vuotta, alkaa minulla tulla kiintiö täyteen. Ne kohdat, jotka ennen olivat hauskoja tai cooleja, eivät ole enää hauskoja eivätkä cooleja, vaan vaivaannuttavia, törkeitä tai tylsiä. Onko teille käynyt niin? Saa jo riittää naisten takapuolten läpsäyttelyt ja sen sellaiset.

Söimme erittäin hyvän CampaAdria-aamiaisen Sysmän mukavalla leirialueella ja kokosimme kamppeemme lähtöä varten siinä vaiheessa, kun naapurit vasta kömpivät vaunuistaan ja autoistaan ensimmäisille tupakoille.

Suuntasimme kohti Lahtea ja ajoimme kauniin Pulkkilanharjun kautta, siitä ei ole kuvallisia todisteita, mutta uskonette, kun sanon, että ihan varmana ajoimme. Lahdessa kävimme kahdessa museossa, joissa emme aikaisemmin olleet käyneet, sillä Museokortti tykkää, että sitä käytetään. Emme kumpikaan ole motoristihenkisiä ja saatamme välillä vitsailla individualisteista, jotka ajavat suurissa porukoissa mustissa vermeissään. Suomen moottoripyörämuseo oli oikein kiva paikka, vaikken suuresti motskareitten päälle ymmärtänytkään. 

Toiseksi kävimme Lahden radio- ja tv-museossa. Siitäkään ei ole muuta todistetta kuin kuva toisesta mäellä olevasta korkeasta mastosta. Tämäkin oli kiva museo, voi kyllä suositella! Ja hyvä parkkipaikka isollakin autolla mennessä. 

Ruoaksi oli tarkoitus tehdä nizzan salaattia (pitäisikö se nimi kirjoittaa isolla?) ja sitä varten meillä oli melkein kaikki ainekset. Piti vain ostaa vihreitä papuja, retiisejä ja anjoviksia. Retiisejä, aivan pikkurusia löytyi kyllä, mutta ei vihreitä papuja eikä anjoviksia. Niitä varten piti mennä toiseen kauppaan, muttei sielläkään ollut papuja, piti tyytyä tuoreisiin herneisiin.

Tulimme yöksi Messilän leirialueelle Hollolaan, koska me voimme. Emme ole koskaan aikaisemmin olleet täällä, mutta voisimme olla toistekin. Suurin osa muista leireilijöistä on maamme kansalaisia, mutta on täällä jokunen germaani ja alankomaalainen. Meillä on kiva paikka lähellä Vesijärven rantaa, tuuli on käynyt sopivasti ja saimme eilen kastuneen markiisin kuivaksi.

Mutta sitten siihen ruokaan. Teimme siis pitkästä aikaa nizzan salaattia. Meillä on aika pieni salaattikulho, mutta se oli lopulta juuri sopiva, saimme koko salaatin syötyä kerralla. Kolme luikeroa anjovista jäi, se on minusta aika hyvin passattu.

Nizzan salaatti kahdelle 

• loput matkayrttilaatikon salaateista (kolmisen pientä kourallista)
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 avomaankurkkua
• 4 uuden sadon siikliperunaa
• (1 uuden sadon punasipuli, jonka unohdin kokonaan, mutta olisi passannut hyvin)
• 2 kananmunaa
• 1 pieni pussillinen mustia oliiveja (noin 20-25 kpl)
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 pieni purkki anjoviksia
• 1 pieni nippu minimaalisen pieniä retiisejä
• 1 punainen suippopaprika
• noin kourallinen tuoreita herneitä
• pippuria
• sitruunamehua
• suolaa

Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi. Antti leikkeli matkayrtistöstä salaatit siihen malliin, että niiden tilalle pääsivät uusi timjami ja korianteri. Kuorin avomaankurkut ja leikkasin ne kuutioiksi, puolitin tomaatit ja viipaloin paprikan. Retiisit leikkasin irti naateistaan ja puolitin ne. Leikkasin kypsät perunat paloiksi ja kananmunat puolikkaiksi. Asettelin salaatin pienen salaattikulhomme reunoille ja sommittelin muut ainekset omiksi osioikseen kulhon reunoille, paprikaviipaleet, peruna- ja kanamunapuolikkaat, retiisit, kurkkukuutiot, tomaatit, tonnikalan ja kurkkukuutiot. Pinnalle ripottelin herneet ja nostelin päälle muutaman anjoviskiemuran ja oliiveja. Kastikkeeksi tuli hieman öljyä kaloista ja sitruunamehua, mausteeksi pippuria ja suolaa. Ihan älyttömän hyvää, vaikka sipuli unohtuikin. 

Jälkiruokana meillä oli kahvijäätelöä ja marjoja. Ei hassumpaa sekään, mutta nyt pitää mennä tiskaamaan. 

Päivän Tour de Francen etappi oli taas yli 200 km mittainen. Ehdimme katsoa lopun ja ilokseni Simon Yates voitti etapin. Siitä ei ole hänelle henkilökohtaisesti kauheasti hyötyä tässä kisassa, mutta silti olin ilahtunut. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Julian Alaphilippe, jonka puntti voi huomenna tutista, sillä vuorossa on henkilökohtainen aika-ajo.