Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä.
Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?
Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä
- 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
- oliiviöljyä
- 3 pientä punasipulia
- 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
- puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
- noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
- suolaa ja pippuria
- 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
- sahramia
- 6 suurta tiikerirapua
- 4 kampasimpukkaa
- osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
- noin kourallinen pakasteherneitä
- sitruunalohkoja
Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille.
Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi.
Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut. Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti.
Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa.
Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.
Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa.
La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti