Laiskurin munakoisoviipaleet

Eilen minulla oli vapaapäivä ja tarkoitan sitä todella. En tehnyt yhtään mitään, ellei sohvan paikallaan pitämistä lasketa. Kyllä minä pyöräilyä katsoin, mutten saanut edes postausta kirjoitettua munakoisoviipaleista, joita olin säästellyt päivälle, jolloin en ehdin kokata. Tänään on sitten sellainen päivä, etten ehdi, joten käytän nuo mainiot munakoisoviipaleet yhdistettynä laiskuus- ja kiirepäivän postauksena. 

Ostin kauniin munakoison viime viikolla, täysin ulkonäkösyistä. Tykkään erityisesti tuollaisista raidakkaista munakoisoista. Ostin myös kotimaisia maisseja, en edes katsonut kilohintaa ennen kuin kotona. Olipa vähän tyyriitä. Ohjeen munakoisolle otin täältä, tämä blogi on ollut ohjepankkini vuosia, se on vain vaihtanut nimeä muutamaan kertaan enkä ole aina löytänyt sinne. 

Paistetut munakoisoviipaleet

• 1 pienehkö munakoiso
• suolaa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• hunajaa
• pippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä ne tarjottimelle tai isoon siivilään. Ripota niille suolaa ja jätä itkemään noin tunniksi. Kun nyyhkytys on jo vaimentunut on aika alkaa paistaa munakoisoviipaleita, levitä ne ensin paperille ja taputtele pinta kuivaksi, samalla suolaa lähtee pois. Kuumenna pannulla noin 2 sentin korkeudelta oliiviöljyä, tekniikka on tällä kertaa ns shallow frying, ei aivan uppopaistaminen mutta öljyä on enemmän kuin tilkka. Kuumenna öljy keskilämmöllä.

Pyörittele kuivatut munakoisoviipaleet ensin vehnäjauhoissa ja sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa. Nostele noin 3-4 viipaletta (riippuu pannusi koosta) kerrallaan öljyyn paistumaan. Käännä viipaleet noin kolmen minuutin kuluttua. 

Nosta paistetut viipaleet talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu pois. Asettele viipaleet sitten vadille niin, etteivät ne ole pahasti toistensa päällä. Näin ne eivät tartu toisiinsa ja muutu mössöisiksi. Tärkeintä on tehdä tämä paistohomma juuri ennen kuin on tarkoitus alkaa syömään. 

Lopuksi lurittele viipaleille juoksevaa hunajaa ja kierrä hieman pippuria myllystä. Suolaa ei minusta tarvinnut lisätä, se itketyssuola kyllä riitti. Söimme näitä oikein hyviä munakoisoviipaleita samalla aterialla kuin lihapullia keltaisessa kastikkeessa. Hunaja sopi munakoison kaveriksi oikein hyvin, eivät viipaleet olleet rasvaisenoloisia ollenkaan. 

Grillasimme myös maissintähkät kummallekin. Ne olisivat kyllä kaivanneet avotulta kylkiinsä, kaasugrillin parilalla ne eivät saaneet arvoistaan kohtelua. Esikeitin maisseja parsakattilassa, sen vinkin luin Nannan postauksesta vuosien takaa. 

La Vueltan eilinen etappi oli taas kerran jännitävä ja tapahtumia täynnä. Ensimmäiset sata kilometriä koko porukka ajoi yhdessä ilman vakavampia hatka-aikeita, mutta sitten lopulta alkoi tapahtua. Pieni porukka pääsi irti ja koska hatkassa ei ollut kärkeä uhkaavia ajajia, heidän annettiin mennä. Pääjoukko piti pissataukoa ja ruokaili kohtuullisen rauhassa ja ero venähti yli viiteen minuuttiin hatkan ja pääjoukon välillä. 

Kuvituskuva

Lopussa karkujoukkokin hajosi ja yksinään kärkeen lähti yksi ikiaikaisista suosikeistani, Philip Gilbert. Hän riuhtaisi itsensä irti jyrkässä nousussa ja onnistui pitämään kärkipaikkansa. Oli hauska nähdä miten hän tuuletti kymmenennelle grand tour-voitolleen. Kaikenlaisia muita voittoja hänellä toki on paljon pitkällä ammattilaisurallaan, joka on alkanut jo vuonna 2003. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tullut muutoksia, sillä he pysyttelivät koko etapin tiukasti toistensa takapyörien tuntumassa. 

Minusta Nairo ei näytä enää ollenkaan siltä, että ajo maittaisi. Ei hän mikään hymypoika ole koskaan ollutkaan, voiton hetkelläkin hymyt ovat olleet piukassa. Nyt hän näyttää siltä, että ajetaan nyt kun on pakko. Luultavasti tuleva tallinvaihto jo vaikuttaa niin paljon, ettei hänellä ole joukkueen tukea eikä hän tunne olevansa osa Movistaria enää. Kyllähän ajajat vaihtavat talleja kaiken aikaa, ei se ole mikään kummallisuus, mutta se ei vaikuta kivalta, miten hänen paikkansa pitkäaikaisessa tallissa tuntuu muuttuneen aika tukalaksi. Vaikka mitä minä mistään ymmärrän. 

Pyykkihuolto toimii

Tänään en ehdi katsoa kisaa, mutta nytkin on kyseessä vuorietappi, jossa johtava Primoz Roglic odottaa kilpakumppaneilta sitä, että johtopaikkaa uhataan. Huomenna sitten on viimein taas kirimiesten vuoro loistaa ennen sunnuntaista monumentaalista vuorietappia, josta on muuten pitempi lähetyskin. Tänä vuonna La Vueltan lähetykset ovat olleet noin 2,5 tuntisia, kun Girosta ja etenkin Tourista oli järjestään 4-6 tuntisia lähetyksiä. Enimmäkseen Peter Selin on selostanut tämän vuoden kisaa yksinään, Kimmo Kananen taisi olla muutamassa lähetyksessä mukana. 

Oi niitä aikoja! Alberto Contardor jäähyväiskisassaan vuonna 2017.