Muistelupaluu auringonpaisteeseen

Portugalissa kesäiset säät olivat vielä aivan vallalla loka-marraskuun vaihteessa, parhaimmillaan sisämaassa lämpötila nousi yli 25 asteen, mutta tavallisimmin mittarissa oli 18-20 astetta, mikä sopii minulle mitä parhaiten. Sateetkin olivat sellaisia viiden minuutin purskeita, joista ei ollut mitään harmia. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä saimme merkin, että Fatimaan meidän ei pidä mennä, alkoi sataa julmetusti noin viisi kilometriä ennen kaupunkiin vievää eteläistä liittymää ja satoikin niin, että Ooppel Sorsaa sai ohjustaa ihan tosissaan. Sade loppui pari kilometriä pohjoisen liittymän jälkeen, siitä päättelimme ettei meitä haluttu sinne.

Lagosin viikon puolivälissä aloin ehdotella, että lähtisimme yhtä yötä aiemmin pois rantakaupungista ja ajaisimme sittenkin Evoraan, joka on ollut jokaisen aikaisemman Portugalin matkamme ensimmäinen kohde. Anttia ei kauan tarvinnut houkutella ja niinpä poistuimme vuorokauden etuajassa asunnosta, joka sijaitsi Marina Park-nimisellä alueella, mikä ei ole todellakaan satamassa, vaikka hölmömpi (lue:minä)  saattaisi niin nimestä päätellä.

Tätä voisi sanoa Marina Parkiksi, mutta täällä emme asuneet.
Ei meillä ollut purjehduskenkiäkään mukana. 

Laitoimme paikat oikein hyvään kuntoon, jätimme ikkunalle elinvoimaisen mintun ruukussa ja tiskiharjan pesualtaan viereen ja lähdimme. Paikasta ei sittemmin ole kuulunut mitään, joten ilmeisesti kaikki oli hyvin.

Pysähdyimme matkalla Mértola nimisessä kaupungissa, siellä oli todella leppoisa sunnuntai menossa, ihmisiä istui kahviloissa ja meni kirkkoon, mekin kurkistimme kauniiseen mäen päällä olevaan kirkkoon ja sen takapihalla olevaan pieneen museoon.

Evorassa olimme samassa hotellissa kuin aikaisemmillakin kerroilla, Moov-nimisessä paikassa, koska se on niin kiva. Tällä kertaa emme ottaneet aamiaista, mutta paikoitimme auton kellariin, sillä kadut ovat kaupungin muurien sisäpuolella niin kapeita, ettei niille halua autoa jättää.

Evorassa pysäköidään näin, tai he pysäköivät, jotka osaavat.

Marraskuun alun sunnuntaina Evorassa oli vielä paljon matkailijoita ja muutenkin vilkasta, sää oli kaunis ja heti majoituttuamme lähdimme kävelylle. Kuljeskelimme kaduilla ja kävimme museossa katsomassa taidetta, olin taas kerran hämmästynyt siitä, että museoon oli maksuton sisäänpääsy. Löysimme erään talon seinästä sellaisen Costahin työn, jota en muista edellisiltä kerroilta ja tsekkasimme myös suuren puiston riikinkukot.

Puiston keskusosan gazebolle oli käynyt jonkunlainen onnettomuus, se oli puolittain romahtanut, mutta emme osanneet päätellä oliko vieressä oleva kolaroitu auto osallinen tapahtumiin vai ei.

Illalla menimme syömään tuttuun viini- ja tapaspaikkaan, oli hyvä että olimme päivemmällä ohi kävellessämme varanneet pöydän, sillä paikka oli lähes täynnä, kun seitsemän aikaan menimme syömään. Söimme jaettavia leikkele- ja juustolautasia ja jälkiruoaksi räjäytetyn kakkuannoksen, sitä oli keittiössä oikein suunniteltu ja ehkä katsottu hieman Master Chefiä.

Lähtöaamuna kävimme vielä katsomassa Evoran hautausmaata, portugalilaiset hautausmaat ovat kauniita, mutta hieman karmivalla tavalla. Ilmeisesti pyhäinpäivä on sielläkin merkittävä, sillä hautausmaa aivan kylpi kukissa (olimme Lagosissakin hautausmaalla juuri lokakuun viimeisenä päivänä ja siellä oli eläviä yhtä paljon kuin kuolleita, kun lähes joka haudalla oli joku juuri tuomassa kukkia), jotka olivat tosin melkein kaikki muovisia. Muovikukkabisnes on ilmeisen voimissaan Portugalissa. Hautausmaalla on paljon hautoja, joissa arkut ovat ihan näkyvillä, siellä ne ovat siisteissä pinoissa hyllyillään lasiovien takana, jotkut päiväpeitteen näköisillä kankailla peitettyinä, jotkut ilman sitäkin.

Kävelimme vielä takaisin keskustaankin ennen matkan jatkumista ja kävimme aamukahvilla. Ostimme vahingossa erittäin hyvät kalatäytteiset leivonnaiset, ikäänkuin muffinit, joiden nimi ei jäänyt päähän, joten emme myöhemmin onnistuneet ostamaan niitä uudelleen.

Ei sitä uusinta Evoraa

Evoran karkumatkan jälkeen oli sitten aika ajella Lissaboniin maanantaina. Meillä olisi edessä vielä muutama pääkaupunkipäivä ennen perjantain varhaista aamulentoa Suomeen. Antilla oli selkeä näkemys miten Evoran suunnasta täytyy ajaa hotelliimme, jonne jättäisimme matkatavarat ja sen jälkeen veisimme Sorsan vuokraamoon ja olisimme loppumatkan jalkapelissä. Garmin oli kuitenkin toista mieltä ja ajatti meidät aivan toista siltaa joen ylitse kaupunkiin. Tällä kertaa Garmin tiesi paremmin, sillä loppulähestyminen sujui aivan täydellisesti. Hotellimme oli Margués de Pombalin jättimäisen liikenneympyrän lähellä, sijainti oli mitä mainioin, etenkin kun autosta oli päästy eroon.

Palautimme Ooppelin vuokraamoon, tämä firma ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin siitä, että tankki oli täynnä, mitään ulkopuolen tarkastelua ei suoritettu ja olimme minuutissa jo matkalla metroasemalle. Moottoritiemaksut tulivat sitten Antin luottokortille muutaman päivän kuluttua, ne olivat kertyneet autossa ollesseen lukijaan automaattisesti, mikä on oikein kätevää. 

Ostimme metroliput automaatista, latasimme korteille  parin matkan verran noin aluksi ja lähdimme kohti keskustaa. Lentoasema sijaitsee punaisen linjan lopussa, sieltä reitti keskustaan tekee laajan maanalaisen kurvin ja matka kestää noin puoli tuntia. Lissabonin metroista on aiemmiltakin matkoilta jäänyt mieleen asiallisuus, siisteys ja rauhallisuus. Matkailijatkaan eivät kulje niissä monien suurten matkalaukkujen kanssa, korkeintaan yhden pienehkön, sillä asemilla ei välttämättä ole liukuportaita, myöskään lastenvaunuja ei näy lainkaan, eikä kyllä paljon lapsia muutenkaan. Ei sillä, ei minua haittaisi vaikka näkyisikin.

Metrokartasta pitää heti ottaa tilaisuuden tullen kuva,
että ainakin puhelimesta löytyy reittikartta,
jos ei muualta.

Putkahdimme sopivasti hotellin viereisen jättimäisen liikenneympyrän keskeltä metroasemalta päivänvaloon ja olimme aivan oikealla kohdalla, kävely hotelliin vei noin kolme minuuttia. Hotellimme oli ihan mukava, meillä oli neljännen kerroksen huone, jonka ikkunoista näkyi sisäpihoille ja niiden takana avautuville rinteille.

Meillä oli pieni parvekekin ja sen reunalla vaijerista tehty pyykkilanka, sillä olisi voinut näppärästi vaihtaa pyykkiä naapurin kanssa vaijeria vierittämällä, muttei naapurihuoneessa tainnut olla ketään koko aikana. Suihku näytti aika tekniseltä, mutta sen suomat nautinnot jäivät vähäisen vedenpaineen takia kokematta. En valitsisi kotiin tätä värimaailmaa.

Seuraavien päivien aikana kävelimme noin 60 km pitkin Lissabonin katuja, välillä siirryimme metrolla keskustaan, raitiovaunulla Belemin suuntaan ja paikallisjunalla takaisin, mutta suurimmaksi osaksi kävelimme. Sää oli niin kaunis, aurinko paistoi ja sateen sattuessa sekään ei kestänyt kauan. Metrolippumme olivat käypiä myös muissa julkisissa, latasimme niille automaateilla lisää rahaa. Automaatteihin kelpasivat kolikot aina viidestä sentistä alkaen. Vaikka metromatkan hinta oli 1,50 €, meni lipulta kuitenkin aina jotain veroa tai muuta lisämaksua, vähän vaihdellen, sillä saldo hupeni enemmän  kuin 1,50 €. Jollakin kerralla osuimme ilmeisesti käyttämään vaihto-oikeutta, sillä saldo ei vähentynyt siinä määrin kuin oletimme. Automaatteja oli asemilla runsaasti ja niissä saattoi helposti ennen matkaa tarkistaa saldon ja tarvittaessa lisätä sitä. Meillä taisi jäädä lipuille pari euroa rahaa viimeisen matkan jälkeen. 

Kävellessämme Lissabonin katuja näimme taas paljon erilaista katutaidetta, sitä Portugalissa on niin paljon, että siihen tulee melkein ähky. Oli mukavaa vaellella päämäärättömästi siellä täällä ja kun jalkoja alkoi väsyttää, tarkastella sijaintimme ja siirtyä julkisilla eteenpäin.

En mä ehkä poseeraisi tuossa kohtaa. 

Kävimme monessa museossa, joista Gulbelkian olikin tiistaisin suljettu. Emme sitä muistaneet, joten jouduimme siirtämään sinne menon keskiviikolle. Tällä kertaa siellä ei ollut niin kovin kaksiset näyttelyt.

Belemin alueella kävimme valtaisassa taidemuseossa, jossa siinäkään ei harmiksemme ollut nyt kiinnostavinta antia.

Kärrymuseo, miltäs se kuulostaa? Sielläkin kävimme, eikä se mikään turha mesta ollutkaan. Oli hämmästyttävää miten mielenkiintoinen paikka se oli.

Banksyn näyttelyn täpärästi missasimme museossa jonka nimi jäi minulle epäselväksi, mutta siellä oli hyvin mieluisa pop-taiteen näyttely.

Antti teki itsestään taidetta

Ruokapuoli hoitui aamuisin kahviloissa. Hotellissamme ei ollut lainkaan ravintolaa, joten lähdimme aamuisin johonkin suuntaan ja söimme eri paikoissa.

Iltaisin saatoimme suunnata jo perinteeksi muodostuneeseen Time Out Marketiin. Saa sanoa ihan rauhassa, että mitä te nyt sinne koko ajan menette, mutta kun se on niin hauska paikka! Ja siellä on hyviä ruokia ja ihan vähän laiskotti etsiä muita paikkoja. Etenkin viimeisen illan ateria oli todella hyvä, siitä jäi mainio mieli.

Näitä tuli syötyä mennen, tullen ja palatessa.

Paahdetut kastanjat on niin nähty.

Meillä oli todella varhainen aamulento, joten edellinen yö jäi hieman huonosti nukutuksi. Aina sitä jännittää herääkö varmasti ja sitten käy niin, ettei nuku melkein ollenkaan. Tilasimme Bolt-taksin ja sillä hurautimme lentoasemalle. Päivällä matka kesti vilkkaassa liikenteessä (vuokra-autoa palauttaessa) noin 20 minuuttia, aamulla ennen viittä kuski selviytyi matkasta noin 12 minuutissa ja matka maksoi noin 6,5 euroa. Vaikka olimme kentällä melkeinpä niin aikaisin kuin mahdollista, meni aikaa kuitenkin laukkujonossa ja toisen kerran turvatarkastusjonossa, että saimme kävellä suoraa päätä portille, bussiin ja koneeseen. Niin tarkkaa ajoitusta en pidä kivana, mutta silloin aamulla varhain se tuntui aivan luonnolliselta.

Olinhan juuri edellisessä matkapostauksessa kertonut, miten en enää tykkää lentämisestä ollenkaan. Siihen nähden Finnairin aamulento meni todella leppoisasti ja tuntui menevän jopa nopeasti, vaikken saakaan koskaan unta koneessa. En silti ole pyörtämässä päätöstäni yhä vähentää lentämistä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuina.