Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista.