Poissa kotoa

Tälle sivulle kerään matka-aiheisia postauksiamme maittain. Postaukset ovat uusimmasta vanhimpaan ja lisään niitä otsikkojen alle sitä mukaa, kun jatkossa reissaamme lisää. Jotkut postauksista on julkaistu alunperin sisarblogi CampaCaminossa, reissuaiheisia nekin. Pitempien reissujen useampia maita koskevat postaukset ovat sekä maakohtaisissa listoissa, että Kiertueella-listassa. Mikäli huomaatte jonkun linkin johtavan muualle kuin pitäisi, olisin kiitollinen kommentista. 

Belgia


Belgia oli vuoden 2015 kesään asti meille satunnainen piipahdus- tai kauttakulkumaa, johon emme olleet tutustuneet paljonkaan. Minä olin muinoin käynyt Brysselissä ja parilla automatkalla olimme viipyneet maassa muutamasta tunnista puoleen vuorokauteen ollessamme menossa jonnekin toisaalle, tai palaamassa kotiin. Retro Ronde-vintageajon vuoksi viivyimme nyt pitempään ja ihastuimme kovin Belgiaan. Maan kumpaakaan kieltä osaamattomina pärjäsimme mainiosti ja näkemistä riittää tässä monen historiallisen tapahtuman näyttämönä olleessa pienessä maassa. 


Espanja


Vuonna 2000 meillä oli tarkoitus tehdä perhematka autolla Ranskaan ja Espanjaan, tuolloin kumpikin maa oli meille tuntematon. Ajattelimme ranskaa osaamattomina, että menisimme nopeasti Espanjaan, jos Ranska ei miellyttäisi (emme tosin osaa espanjaakaan). Meni kaikkiaan 13 vuotta ennen kuin ehdimme Espanjaan, sen verran pidimme Ranskasta. Vuonna 2013 teimme extempore-tyyppisen pikamatkan, luultavasti viimeisen perhematkamme poikasten kanssa Barcelonaan ja sen ympäristöön. Vaikka olen matkustamisessa yhtä helppo tapaus kuin vaikka vuodenaikojen suhteen, pidän aina siitä missä ollaan tai ollaan menossa, ihastuin todella syvästi Espanjaan. Keväällä 2016 vietin maassa useita viikkoja kävellen Camino de Santiagon. Aiheeseen liittyvässä sisarblogissani CampaCamino kirjoittelin caminolle valmistautumisesta ja caminon aikana päivittäisestä edistymisestä. Liitän varsinaiset caminopostauksetkin tähän luetteloon.


Hollanti


Hollanti on ollut samanlaisessa asemassa Belgian kanssa matkustustavoissamme, reittimme on toisinaan kulkenut sen kautta, mutta sen enempiä emme olleet maahan tutustuneet ennen vuosien 2014 ja 2015 Iso-Britanniaan suuntautuneita automatkoja. Hollantilaiset ovat tuttu näky kaikilla Euroopan teillä, jos jossakin paikassa on lisäksemme vain yksi ulkomaalainen sadan kilometrin säteellä, hän on takuuvarmasti hollantilainen. Pari kertaa Amsterdamissa ja kevyt kurkkaus muuallekin maassa on tehnyt Hollannista uuden suosikkimaamme, pääkaupungin upeat museot ja ihmisten jonkunlainen hieno yleiseurooppalaisuus ovat tehneet vaikutuksen. Pyöräilymaiden kärkimaa miellyttää myös Kammenpyörittäjää, siellä jos missään pyöräily on se juttu, ei välttämätön paha. 


Iso-Britannia


Olemme käynet saarivaltiossa ennen Campasimpukkaa muutamia kertoja, lähinnä lentäen Lontoon liepeille ja vuokra-autolla ajellen aina Skotlannin rajalle asti. Vuosien 2014 ja 2015 automatkoilla olimme omalla autolla tuolla väärällä puolella ajamisen emämaassa, emmekä voisi saada tarpeeksemme Iso-Britanniasta. Kallistahan siellä on, punnat hupenevat lompakosta melkoista vautia, mutta siitäkin huolimatta on mahtava kulkea maassa, joka on niin monin tavoin tuttu kirjallisuudesta, elokuvista ja tv-sarjoista. Vuoden 2015 matkalla mukanamme oli myös Opiskelija vuosien matkustelutauon jälkeen, englannin ylioppilaamme viihtyi erinomaisesti maassa, jonka kieleen hän on syventymässä kovaa vauhtia yhä pidemmälle. 


Englannissa kulkiessa on aina oma pelkokertoimensa liikenteestä johtuen. Omalla autolla liikkuessa on kuljettaja vähän syrjässä kaikesta ollessaan ojan puolella ja paikallisella kulkimella huristellessa ei parane miettiä vaihdekepin liikeratoja, vaan olla kuin ei olisikaan. Jonossa on helppo ajaa, mutta kun joutuu monimutkaiseeen liittymään ensimmäisenä voi mennä sormi suuhun. Tuota kun lähestyimme vuoden 2007 reissulla en uskaltanut karttaa katsoessani sanoa Kammenpyörittäjälle muuta kuin, että vissiin vähän erikoisempi ympyrä edessä. Jos ei uskaltaisi ajaa tuota sisempää ympyrää, voisi koko homman kiertää ulkokehää. Me menimme tietysti lyhintä reittiä!

Italia


Aivan ensimmäisen yhteisen matkamme Kammenpyörittäjän kanssa teimme vuonna 1990. Kun suunnittelimme matkaa, esitin kainon toiveen päästä Venetsiaan. Sillä vajaan kolmen viikon reissulla pääsin moneen muuhunkin paikkaan, näin Alpit ensimmäistä kertaa, ajoimme Istanbuliin asti ja kiersimme Kreikasta Italiaan tuolloisen Jugoslavian kautta. Tuli selväksi, että olen reissuihminen, nuori nainen ensimmäisellä pitemmällä matkallaan ja heti luiskahdin kulkemisen moodiin, joka ei ole minusta väistynyt. Antakaa minulle kuukausi aikaa ja laivalippu autopaikalla Suomesta, sen enempää ei tarvitse tietää lähtiessä, matka muotoutuu itsestään.

Pääsin ensimmäisellä matkallani myös Venetsiaan, joka on yksi rakkaimmista paikoistani maailmassa. Sen matkan jälkeen olemme olleet lukuisia kertoja Venetsiassa, mutta myös muualla maassa, joka on ärsyttävyyslistallani aivan kirkkaimmassa kärjessä. Se ei kuitenkaan estä minua koskaan matkustamasta Italiaan, niin hieno maa se on. Juuri tuollaista rakasta ärsyttävyyttä en lyhyellä Espanjan-matkalla kokenut, ehkäpä caminolla tutustunut siihenkin puoleen, mikäli sitä Espanjasta löytyy. Noin puolet Italiasta on vielä kokonaan kokematta, emme ole koskaan ehtineet edes Roomaan asti, saati siitä etelään. Olemme olleet enimmäkseen Toscanassa monilla perhematkoilla, kolme kertaa kahden kesken L'Eroica-pyöräilytapahtumassa, tai muuten vain muutaman päivän pyrähdyksillä Ryanairin tuotua ulottuvillemme edulliset lentomatkat Bergamoon. 

Kiertueella


Kiertueet ovat parasta matkailua. Mitä pidempiä, sen parempia. Kiertueissa on kolme selkeää vaihetta. Aluksi olen menomatkalla, aikaa tuntuu olevan loputtomiin, silti mielessä on hieman kiireen tunnetta, haluan päästä vielä kauemmas. Sitten tulen lakipisteeseen, maantieteelliseen, ajalliseen tai tapahtumalliseen. Siinä pysähdyn ja tunnen haikeutta, kun menomatkasta tulee kotimatka. Paluumatka on sitten toisella tapaa hieman kiireinen, pitää ehtiä lauttaan, pitää ehtiä töihin. Kynsin hampain pidän mieleni reissumoodissa siihen saakka, kun Tomppa sanoo viimeisen kerran: Olet saapunut päämäärään.

Latvia


Baltian maista meillä ei ole kovin paljon kokemusta. Ajoimme Via Balticaa 2000-luvun alussa matkallamme kauemmas, siihen aikaan Latvia houkutteli vain vähän enemmän kuin Romania, äkkiä läpi ja eteenpäin! Vuoden 2015 kiertueella vietimme maassa ennätysajan käyden mm. Jurmalassa matkallamme Iso-Britanniaan. Jotkut suorat reitit ovat hämmästyttävän kaukaa kiertäviä. Emme vielä suinpäin ihastuneet Latviaan, Riikakaan ei tehnyt sellaista vaikutusta, että olisin tilaamassa lentolippuja oitis. Anteeksi Latvia. Luultavasti Latvia pärjää aivan hyvin ilman minuakin siihen asti, että muutan tapani paremmiksi.

Liettua


Liettuasta meillä oli tismalleen samanlaiset kokemukset kuin Latviasta vuoteen 2015 asti. Olimme posottaneet maan läpi pääsiäisen aikaan vuonna 2001 ja toivoneet auton ikkunoita aamulla raapiessamme kevään tulevan jossain kohtaa vastaan. Kyllähän se tulikin, muttei vielä Liettuassa, vasta monen maan kuluttua Unkarissa. Kun oikaisimme Iso-Britanniaan Via Balticaa pitkin vuonna 2015, saimme Liettuasta melko mukavan kuvan, kävimme Kuurin kynnäällä, vai sanotaanko kynkäällä, kielikorvani ei sano oikeaa muotoa. Samoin piipahdimme Kaunasin (vai Kaunaksen?) liepeillä.

Norja


Norjassa olemme olleet vain kaksi kertaa yhdessä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010, juuri ennen kuin kohtalokkaasti katkaisin jalkani. Tuona lyhyenä visiittinä saimme niskaamme paljon vettä ja sää oli muutenkin ikävä. Nyt kesällä 2016 otimme uusinnan ja matkustimme muutamaksi päiväksi Norjaan. Siitä voi lukea alla olevasta linkistä.

Portugali


Vuoden 2014 syksynä kävimme ensimmäisellä seuramatkallamme pitkiin aikoihin, kun maksimoimme helppouden varaamalla suoran lennon Jyväskylästä Azoreille. Helppoa se olikin ja olisimme viihtyneet toisenkin viikon tuolla keskellä merta joutuneella palalla Portugalia. Viikon reissusta riitti kirjoitettavaa 11 postauksen verran, siitä voinee päätellä, ettei meillä kauhean tylsää ollut. Vuonna 2016 pääsimme ihan oikeaan Portugaliinkin Espanjassa tekemäni pyhiinvaelluksen jälkeen. Azoreilla pidimme eniten kaikesta. Samoin kävi varsinaisen Portugalin.
Missään emme ole nähneet niin paljon niin hienoa katutaidetta kuin Portugalissa.


Puola


Puola on ensimmäisiä lempimaitani, jossa kävimme 1990-luvulla lukuisia kertoja. Sittemmin vuosituhannen vaihduttua siirryimme matkustamaan enemmän lännempänä ja useaksi vuodeksi Atlantin toiselle puolellekin. Puolaan liitän aina mielessäni suuren yritteliäisyyden ja käristyvän krakovanmakkaran tuoksun, eikä ole Puolan maanteitä kauniimpia, vaikka ne ovatkin aika vaarallisia jatkuvine teitä reunustavine puujonoineen. Kun matkustaa lentokoneella kirkkaalla säällä Euroopan yllä, voi selvästi nähdä, mikä alue kuuluu Puolalle, nuo puiden reunustamat tiet ovat leimallisia juuri Puolalle. Puolassa olen käynyt tähän asti vaikuttavimmassa paikassa koskaan, Auschwitzissa. Lapsia emme tietenkään sinne vieneet, heidän kasvettua isommiksi emme enää kulkeneet siellä suunnalla. 



Vuoden 2015 kiertueella harrastimme hieman Hitler-turismia käymällä katsomassa Sudenpesää. Melkein 15 vuoden Puola-tauon aikana maa on kehittynyt valtavasti ja menisin oikein mielelläni taas Gdanskiin tai Krakovaan. Varsovasta en ole koskaan oikein pitänyt, mielessäni on vieläkin se vuoden 1992 matka, jolla päädyimme valtavan sähkökatkon aikaan merkilliseen piikkilanka-aidoin ympäröityyn pahvimökkikylään yöksi. Aamun valjetessa luin silloista hikistä matkakirjaa, joka varoitti turistia koskaan menemästä Veikselin itäpuolelle pimeän aikaan. Kysyin Kammenpyörittäjältä, että onko hänellä käsitystä kummalla puolella jokea olemme. Itäpuolella, hän vastasi. Ei meille kuinkaan käynyt, en ole koskaan tavannut epäystävällistä puolalaista, ellei lasketa melko vähällä kohteliaisuudella kuorrutettua asiakaspalvelutyyliä.

Ranska


Siihen nähden miten vähän osaamme ranskaa olemme selviytyneet hämmästyttävän monista asioista Ranskassa. Olemme käyneet hammaslääkärissä ja ostaneet autoon tuikitarpeellisia varaosia (pakki ei toiminut, mutta melko hyvin sitä pärjää ilmankin, kun vähän suunnittelee, eteenpäinhän sitä reissulla on tarkoitus mennäkin). Olemme olleet varmaan yli sadalla ranskalaisella leirialueella (joissa usein elekieli on ainoa yhteinen), sekä usein töykeäksi kuvaillussa Pariisissa selvästi rötvääntyneinä reissaajina. Koskaan, yhtäkään kertaa asia ei ole jäänyt toimittamatta, vaikka emme paljon bonjouria enempää osaakaan. Opiskelija osaa, mutta useimmiten kysyessäni onko tämä nyt oikea vai vasen, hän ei muista. 

Tylsintä, mutta samalla parasta Ranskan liikenteessä ovat kymmenettuhannet kiertoliittymät. Ne katkaisevat sujuvan ajelun tuon tuosta, mutta aina tietää miten pääsee Pariisiin ja muihin suuntiin ja voi ajaa toisenkin kierroksen, jos pitkät paikkojen nimet eivät tule kerrasta selville. Siellä kiertoliittymissä usein vilkutetaan vasemmalle siihen asti, että ajetaan liittymästä pois, joten arvelen kaikkien Suomessa väärin vilkuttavien juuri olleen pitkällä Ranskan matkalla, niin ärsyttää vähemmän. (on kyllä sanottava, että se vasemmalle vilkuttaminen olisi ihan järkeenkäypää)

Vuoden 2000 perhematkalla meillä oli tarkoitus tutustua hieman Ranskaan ja jatkaa siitä Espanjaan, mutta viivyimme Ranskassa aivan niin pitkään kuin aikataulumme antoi  myöten. Olemme ajaneet maata ristiin rastiin, eikä vielä ole löytynyt tylsää paikkaa. Eniten olemme pitäneen Normandiasta ja Bretagnesta. Monta kertaa olemme myös piipahtaneet maassa muutamia päiviä lentäen Saksan puolelle Hahniin. Kun pääsemme Ranskaan, on tärkeintä saada paketti voita ja pari patonkia, niin reissu kuin reissu lähtee hyvin käyntiin, ei pullo viiniäkään tee pahaa.



Ranskassakin on ärsyttävät puolensa, mutta ranskalaiset eivät pistä sillä tapaa silmään oman maansa ulkopuolella kuin I-maalaiset, jotka omistavat oman maansa lisäksi kaikki muutkin maat. 

Ruotsi

Rakas naapurimaa oli meillä paitsiossa pitkään. Lapsena kävin aika-ajoin Haaparannassa tai Pellossa, siihen aikaan kaikki pohjoisen asukkaan leipoivat ruotsalaisista jauhoista ja leivälle laitettiin pattirasvaa, samoin lasten suut pistettiin makeiksi Maraboulla. Juuri rasvakiintiöiden vuoksi lapset pääsivätkin mukaan Haaparannan reissuille, voikilot lasketttin rajalla pääluvun mukaan.

Yhteisen elämämme alkuvuosina kävimme usein Tukholmassa ja kauemmas suuntautuneilla matkoilla ajoimme maan halki mennen tullen.  Sittemmin emme olleet käyneet Ruotsissa ollenkaan, blogin olemassaoloaikana kertaakaan. Nyt teimme pienen korjausliikkeen lokakuun lopulla, kun lähdimme perinteiselle Tukholman risteilylle, jonka Silja Line tarjosi meille bloginäkyvyyttä vastaan.

Kesällä 2016 olimme pienellä Skandikierroksella Ruotsissa, Norjassa ja Suomen Lapissa, niistä kertovan Ruotsi-osuuden liitän myös tähän osioon.

Saksa


On aivan mahdotonta muistaa kuinka monta kertaa olemme olleet Saksassa siitä ensimmäisestä, vuoden 1990 matkasta alkaen. Useimmiten matkan suuntautuessa mantereen puolelle, on Saksa ollut ainakin osa matkaa. Osaamme kieltä sen verran, että ymmärrämme kevyen jutustelun ja saatamme toimittaa yksinkertaisia asioita, mutta varsinaisiin keskusteluihin minusta ainakaan ei ole. Saksa on maa, josta en ole vielä ikävää paikkaa löytänyt, mutta muutama kaupunki ja seutu on vielä enemmän lähellä sydäntäni kuin muut. Lyypekki, Köln, Frankfurt ja uutena nyt Berliini ovat kaupunkeja, joihin voisin milloin vain lähteä. 

DDR:n kaaduttua ja Saksojen yhdistyttyä oli mielenkiintoista seurata länsimaailman leviämistä maan itäisiin osiin. Nykyään rajaa ei enää erota kuin tarkkasilmäinen, lähinnä maaseudulla rakennuskannasta. Jos joskus muuttaisin ulkomaille, voisin aika helposti kuvitella asuvani Saksassa. 

San Marino on yksi Euroopan minivaltioita, joissa pitää käydä aivan kuriositeetin vuoksi, jos kulmille sattuu. Piipahdimme siellä syksyn 2014 Italian matkalla. 

Suomi

Kotimaa, rakas Suomemme on täynnä kiinnostavia paikkoja, joissa käydä. Olemme kotoisin eri päästä pitkulaista maatamme ja sukulaisemme ovat aika hajallaan siellä täällä. Lasten ollessa pieniä kävimme enemmän minun kotiseudullani Lapissa, mutta nykyisin liikumme enemmän pääkaupunkiseudulla ja useimmiten ruoan perässä. Myös musiikki ja pyöräily saavat meidät hyppäämään autoon ja ajamaan pitkiäkin matkoja.

Tanska


Tanska on miellyttävä maa, jossa viihtyisi pitkäänkin. Se on myös pyöräilymaa, näimme eräässä tv-ohjelmassa kerrostalon, jonka eri kerroksiin saattoi ajaa pyörällä. Sellaista Kammenpyörittäjä arvostaa! Olimme vuonna 2012 katsomassa Giro d'Italian ensimmäisiä etappeja Tanskassa, sittemmin emme ole maahan ehtineet.

Tulevia matkoja

  • Ei matkoja tiedossa. 

Viro


Olemme nykyään Viroon hullaantuneita. Kävimme Viron itsenäistyttyä Tallinnassa muutamia kertoja, mutta sittemmin meni toistakymmentä vuotta, että viitsimme lähteä lahden ylitse. Tammikuussa 2014 päätimme lähteä katsomaan, miltä Tallinna näyttää ja sen jälkeen olemme käyneet useita kertoja kaupungissa, syöneet Tallinnan hyvissä ravintoloissa ja tutkineet kaunista kaupunkia. Muu Viro alkaa olla myös tutumpaa nyt, kun olemme innostuneet kiertelemään Viron kartanoita. Niitähän riittää ja kartanohulluus vain pahenee! 

2 kommenttia:

  1. Anonyymi31.12.2015 klo 19.32.00

    Nämä koosteet ovat mukavia.
    Hyvää vuotta 2016 !
    t. maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari - CampaSimpukka31.12.2015 klo 20.02.00

      Kiitos, Maarit! Mukava kuulla.
      Samoin hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista

Tilaa: Blogitekstit (Atom)