Chorizopasta

Mikäpä olisi varmempi merkki espanjalaisuudesta kuin chorizo? Ainakin minulle se kelpaa, tänään tein erittäin nopean ja helpon pasta-aterian, johon sattumoisin sain käytettyä useamman retkiruoka-aineksen loppuun. Kotoa asti oli mukana pätkä chorizoa, edellisreissulta pastapussin pohjat ja toiselta pasta-aterialta tällä reissulla puolikas purkki tomaattista pastakastiketta. Tässä ei tarvita kuin vähän aikaa ja syömisen jälkeen kunnolla kuumaa vettä tiskaukseen. 

Chorizopastaa kahdelle

• noin 150 g kuivapastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• 15 cm pätkä chorizoa
• puolikas lasitölkki tomaattista pastakastiketta (noin 2 dl)
• 1 dl punaviiniä
• pippuria
• basilikaa
• parmesaania

Viritimme keittiön ulos CampaAdrian viereen, toiselle kaasukeittimelle pastavesi kuumenemaan ja toiselle pieneen kattilaan ensin chorizo viipaleiksi leikattuna. Kun palat olivat hieman paistuneet molemmin puolin, lisäsin niiden päälle tomaattikastikkeen. Olin lisännyt purkkiin desin verran punaviiniä ja hölskyttänyt ne sekaisin. Jätin kastikkeen kiehumaan hyvin miedolla lämmöllä, sillä retkikeittimen kaasupanos oli jo edellisellä keittokerralla muka ihan lopussa, ei loppunut vieläkään. 

Kun pasta oli kiehunut pussin ohjeen mukaan 8 minuuttia, Antti kaatoi veden pois ja kumosi pastat kastikekattilaan. Sekoittelin ja jaoin ruoan lautasille. Annosten päälle vielä pippuria, parmesaania ja basilikaa. Tosi usein keitän pastaa liikaa, tulee mieleen että pitäisikö vähän vielä lisätä. Nyt oli juuri sopivasti. Niin kai, kun pussi meni loppuun. 

La Vueltassa oli melko lyhyt etappi, 134,5 km. Ehdimme katsoa siitä noin 70 viimeistä kilometriä. Välillä näytti siltä, että kohta sataa, mutta onneksi ei. Nopein oli David Gaudu. Hän oli etapin ja hyvityssekuntien jälkeen samalla kokonaisajalla kuin kisaa johtava Jonas Vingegaard, mutta mutkikkaan aika- ja sijoitusvertailun turvin Jonas sai pitää punaisen johtajan paidan. Huominen etappi on sitten Medium Mountains-tyyppinen ja sillä on mittaa yli 200 km. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Pimientos de Padrón – eikä vieläkään yhden yhtä tulista

CampaSimpukan 15. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään ja olimme totaalisen pihalla siitä, keitä Espanjan ympäriajoon, La Vueltaan lähtee. Muistimme, että muutama alkuetappi ajetaan Italiassa ja ennen Espanjaan siirtymistä ajetaan jonkun matkaa Ranskassakin. 

Koska olemme reissussa, kokkausmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta kyllähän nyt jotain sentään voi tehdä. Ostimme pari päivää sitten ensimmäisestä saksalaisesta kaupasta pieniä vihreitä paprikoita ja tänään söimme niitä grillattujen broileripalojen kanssa. Broilerissa ei ollut mitään erityistä espanjalaisuutta, mutta nämä pienet paprikat ovat tyypillinen tapas Espanjassa. 

Pimientos de Pardón

• pussillinen pieniä vihreitä paprikoita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa 

Kuumenna pannulla öljyä niin kuumaksi kuin uskallat ja kumoa paprikat pannulle. Ne saavat heti pahoja palovammoja, kääntele niitä muutama minuutti. Suolaa ja syö heti kuumina. Jos olet onnekas, yksi paprika pussissa voi olla oikein tulinen. Meille ole koskaan sattunut yhtäkään tulista. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli jo aivan täysiverinen sprinttiajajien lempietappi. Katsoimme sitä jonkun verran, sillä olimme Bremenin keskustassa paljon pitempään kuin olimme aikoneet. Etapin nopein oli Jasper Philipsen, hän voitti tämän vuoden Girossakin ensimmäisen etapi. Hänelle siis punainen johtajan paita huomenna. 

Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Possunfile sipulikastikkeella

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteemme viimeinen päivä, voin hyvin myöntää, että hyvä niin. Ostin eilen oikein pienen possun sisäfileen, painoa sillä oli vain 350 g ja siitä tein tänään ruokaa. Arvoin pitkään kahden ohjeen välillä, mutta päädyin viimein tähän. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa, mutta lopputulos oli todella hyvä. 

Lähdeohjeessa käytettiin valmista sipulikeittoa, itsetehtyä tai purkista, mutta minä tein kastikkeen alusta asti. Meillä on kyllä Alankohollannista ostettu pussi sipulikeittoa, mutta en nyt halunnut käyttää sitä, sillä pakkauksen kuvassa keitto  näytti niin laihalta. Ajatelkaa, joskus voi kuvituskuvakin olla sellainen, ettei se houkuta käyttämään. Tuunaan joskus keiton keittona meille ateriaksi. 

Possun sisäfile sipulikastikkeella

• kolme tanakkavartista uuden sadon sipulia (1 punainen ja kaksi keltaista) varsineen viipaloituna
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl punaviiniä
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 pieni possun sisäfile kalvoista siivottuna
• suolaa ja pippuria
• 1 tl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• 1 pieni pallo mozzarell

Mysiytin ensin sipuleita voin ja oliiviöljyn seoksessa noin vartin verran, että ne oikein laiskistuivat ja alkoivat karamellisoitua. Lisäsin mukaan viinin, kasvisfondin ja vettä sen verran, että kastiketta oli riittävästi. Arvioin sen ihan holkkumalla, aioin laittaa fileen uuniin pienessä lasivuokassa ja kastikkeen piti riittää melkein peittämään file. Jätin kastikkeen kiehumaan miedolla lämmöllä. Laitoin pannulle muutaman oksan tuoretta timjamia. 

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Kuivasin fileen pinnan ja leikkasin kalvot ja näkyvät rasvat pois, hieroin fileen pintaan suolaa ja pippuria. Kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistoin fileen pinnat kiinni. Otin esille uunin kestävän lasivuoan ja nostin fileen vuokaan. Kumosin toiselta pannulta fileen päälle ja reunoille kastikkeen. Laitoin fileeseen lihamittarin ja tavoitteeksi 68 astetta. Ennen uuniin laittamista fileen sisälämpö oli 38 astetta. 

Kypsyminen 68 asteeseen kesti  noin 40 minuuttia. Kun mittari piippasi, nostin vuoan uunista ja fileen siitä peltilautaselle, kaavin sipulinpalat pois pinnasta. Käärin lautasen folioon. Annoin fileen levätä noin 10 minuuttia. Sipulikastike odotti sen aikaa vuokassa. 

Nostin uunin lämpötilan 200 asteeseen. Lepotauon jälkeen leikkasin fileen noin sentin viipaleiksi ja nostin palaset takaisin peltilautaselle. Lusikoin kastikkeen viipaleiden päälle ja siihen pinnalle vielä viipaloidun mozzarellan. Nostin lautasen uuniin siksi aikaa, että mozzarella pehmeni, mutten malttanut paistaa niin kauan, että se olisi ruskettunut, en halunnut lihan kypsyvän liikaa. Olisi pitänyt käyttää grillivastusta.  

Annoksiin nostin airfryerissä paahdettua porkkanaa ja perunanpuolikkaita ja kummallekin puolet lihaviipaleista sulaneen juuston ja sipulikastikkeen kanssa. Koristeeksi vielä tuoretta timjamia. File oli aivan täydellisesti kypsynyt ja kastike syvän makuinen, muttei liian suolainen. 

Tour de Francen viimeinen etappi alkoi vasta myöhemmin illalla. Tästä tuli aivan erilainen päätösetappi! Reitti oli erilainen kuin aiemmin, lähempänä viime vuotista olympialaisten reittiä. Jossain vaiheessa ilmeni, ettei Tadej Pogacar tyydy vain ajelemaan omiensa suojassa maaliin, vaan hän näytti kokeilevan etapin voittoa. Vettä satoi välillä aivan hirveästi. Wout van Aert oli kumminkin nopeampi ja otti suurempia riskejä. Tadej varmaan palautti mieleensä, että tärkeämpää on kuitenkin tulla maaliin vaikka viidentenä, kuin kaatua ja menettää kaiken. Enpä tällaista päätösetappia muista, vaikka olen katsonut Tour de Francea ainakin 20 vuotta. Wout van Aert voitti etapin ja siitä olikin pitkä aika, kun viimeksi Tour de Francen päätösetappi on voitettu soolokirinä massakirin sijaan. Hienoa. Tadej oli lopulta neljäntenä maalissa, ehjänä ja koko kilpailun voittajana. Tämä oli hänen neljäs Tour-voittonsa. Nyt meillä alkaa ruokahaastepaussi kunnes La Vuelta alkaa 23.8.2025. 

Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin. 

Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi.