Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Tour de Francen viimeinen päivä ja siihen sopivat crepet

Oli kyllä taas hieman kisapuutumusta tässä 16. ranskalaisen ruoan haasteessamme. Ihan joka päivä ei ollut kovin kunnianhimoista kokkailua, osittain menimme eineksillä, mutta ranskalaisilla eineksillä! Tänään kilpailun viimeisenä päivänä söimme yleismaailmallista pastasalaattia, eikä siitä sen enempää, paitsi se, että siitä riittää huomisellekin. Päivän jälkiruoka oli ranskalaiset crepet, tosin alankohollantilaisesta lettujauheesta. Olipa hyvä tuote, en ole usein onnistunut niin hyvin letunpaistossa. 

Tästäkään ei oikein saa erityistä ruokaohjetta, mutta paistoin puolen maitolitran taikinan (yksi jauhepussi kahden pussin pakkauksesta) ja siitä tuli 11 pientä ohutta, rapeareunaista crepeä. Yleensä ensimmäinen menee aina pilalle, koska pannu ei ole ehtinyt tarpeeksi kuumaksi tai on päässyt liian kuumaksi. Nyt onnistui sekin. 

Meillä oli letuille saksalaista mummonsekohilloa, tuoreita vadelmia ja purkkimacronia. Söimme puolet tuosta lettukasasta ja huomenna lisää! 

Juomaksi meillä oli samppanjaa ja se oli oikein hyvää, emmepä ole pahaa samppanjaa koskaan maistaneet. Tämä pullo oli toinen mukanamme kulkevasta pullosta. Toinen on se, joka korkataan sinä päivänä, kun saamme tietää, että eräs henkilö poistuu tavalla tai toisella paikaltaan. 

Tour de Francen päätösetappi lyhennettiin 89 km mittaiseksi, koska pahat maastopalot ovat Pariisin ympäristössäkin vaivava. Oli hetken mahdollista, että Tadej Pogacar olisi voittanut tämänkin etapin, muttei sentään. Hänen kanssaan lopun hatkassa ollut Mathieu van del Poel kesti yksin loppuun asti ja voitti etapin. Kokonaiskilpailun ykkösenä pysyi tietysti Tadej Pogacar. 

Niin päättyi tämän vuoden ranskalainen ruokahaasteemme ja me alamme syödä täysin holtittomasti!

Ranskalainen ruokahaaste loppuosalla, eineksellä mennään

Nyt ei CampaSimpukan kokkaustaitoja tarvittu kovinkaan paljon, mutta riittävästi. Oli Tour de Francen toiseksi viimeinen kisapäivä ja siirryimme Rouenista Veulettes-sur-Meriin. Tämä on lempialueemme näillä seuduin, varasimme paikan muutama päivä aiemmin. Saimme vielä pari lisäpäivää tänne ja sen lisäksi vastaanottomadame muisti Antin ja oli varannut meille paikan parhaalta riviltä! #kuihienooseon  !!

Oli niin ihanaa tulla taas tänne Veulettes-sur-Meriin. Asetuimme hyvälle betonialustaiselle paikallemme ja laitoimme leirin pystyyn. Antti ei muistanut kysyä nettitunnuksia, mutta se ei haittaa, koska kuukausi on niin lopussa ja omia nettigigoja on paljon vielä jäljellä.

Päivällisemme koostui Lidlistä ostetuista pienistä pihveistä ja Ranskassa yleisesti myynnissä olevista pakasteperunoista, sellaisista jotka on paistettu ankanrasvassa. Ostimme niitä ensimmäisen kerran @kahdenkaista n vinkistä viime vuonna ja sen jälkeen monta kertaa. Tänään avasimme tämän reissun ensimmäisen pussin näitä ihania paistinpottuja. 

Laitoin kolmanneksen puolen kilon pussista foliovuokaan ja paistoin perunaviipaleita noin 12 minuuttia 180 asteessa airfryerissä. Ei mitään lisäöljyjä, yksi kääntely paiston puolivälissä. Antti grillasi pienet pihvit Campingazilla ja minä perkasin pienestä salaatti/kaalista meille snadit salaatit lautasille. 

Tour de Francessa kävi niin, että Richard Carapaz voitti etapin, mutten voi olla mutisematta, että Sepp Küssin olisi se pitänyt voittaa, ellei hän olisi pari kertaa jotenkin joutunut tien oheen. Anyways, huomenna Tadej Pogacar ajaa Tourin voittajana maaliin, kunhan ei kompuroi mitenkään harmillisesti. 

Ostakaa tästä hyvä polkupyörä!

Rouenissa syömässä

Syöminen ei ollut oikeastaan ollenkaan pääasia tänne Roueniin tulossa, vaan Jeanne d'Arc, joka koki kohtalonsa Rouenissa polttoroviolla 30.5.1431. Olimme jo viime vuonna päättäneet, että Roueniin pitää mennä ja sain eräältä kanssakaravaanaripariskunnalta hyvän vinkin matkaparkista satamassa. Suunnitelmamme oli  ajaa tänne aamulla jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jos emme saa paikkaa täältä (ei varausmahdollisuutta) teemme sitten jotain muuta. 

Emme tarvinneet varasuunnitelmaa, saapuessamme vähän yli kello 10 oli juuri menossa lähtijöiden ja saapujien välinen paikanvaihtokierros ja me saimme vielä sähköpistokkeellisen paikan. Myönnän, että jätin kohteliaisuuden sikseen, kun olimme ajaneet paikallemme jo kokonaista kaksi minuuttia aikaisemmin kuin viereen tulleet italialaiset, otin sen sähköpistokkeen meille, joka oli meidän paikkaamme lähempänä. Olimme todella iloisia paikan saamisesta ja hetken istahdettuamme lähdimme kävellen kohti keskustaa.

Kävimme katsomassa monia Jeanneen liittyviä paikkoja ja hänen nimensä on kaupungissa kaikkialla, aukioiden, kadun, sillan, baarien, hotellien, majatalojen ja ravintoloiden nimissä. 

On ollut niin lämmin päivä, noin 25-28 astetta, että mobilekokkaaminen asvalttikentällä ei innostanut, vaan  kävimme syömässä paluumatkalla Seine-joen varren ravintolahallissa. Siellä oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista ostetut syömiset saattoi kantaa suuren keskisalin yhteispöytiin, juomat ostettiin erikseen baarista. 

Minua olisi  hieman kiinnostanut korealainen ruokakoju, mutta koska Tour de France, päädyimme kumpikin galetteihin, jotka eivät olleet tämän reissun ensimmäiset tai ainoat, mutta yhdet parhaista. Oli kiva istua lämpimän ulkoilman jälkeen viileässä hallissa ja syödä erittäin vastavalmistetut galetet, näin itse kuinka lettu paistettiin ja koottiin, eikä se ollut seisonut missään odottamassa asiakkaita. Kylmä siideri juomana kruunasi annokset. Antti otti rohkeasti neljän juuston galetten, minä se traditionaalisen. 

Palasimme sitten matkaparkkiin, aika lämmintä on kyllä ollut. Emme tiedä kuinka monen ampeerin sulakkeet sähköpaikoilla täällä on, joten emme ole tohtineet laittaa ilmastointia päälle. Ei olisi kiva tärskäyttää sähköjä itseltä ja mahdollisesti muiltakin, joten olemme laittaneet auringon kääntymisen mukaan verhoja ikkunoihin ja varjon puolelta ikkunoita auki. Pieni tuuletin pöhisee ja me pärjäämme oikein hyvin. Etenkin kun ei tarvitse kokkailla sisällä eikä ulkona. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen vuorietappi ja katsoimme sen kokonaan. Siinä näytti aluksi siltä, että Richard Carapaz yltäisi toiseen peräkkäiseen etappivoittoon, mutta ei siinä niin käynyt. Tadej Pogacar tuli ja otti viidennen voittonsa tässä kisassa ja toiseksi ajoi hienosti Lenny Martinez, Carapaz jäi kolmanneksi. Ajattelin jo hänen koittavan sitä temppua, jonka vuoksi hänelle alunalkaen suutuin monta vuotta sitten, mutta ei hänestä ollut siihenkään. Minun on oikeasti mietittävä, mitä voin tälle RC-antipatialleni tehdä. Ei tämmöinen ole oikein. 

Huomenna sitten ajetaan toistamiseen Alpe d'Huezille, mutta eri reittiä. Siinä on vielä vuoristokauriilla (Peter Selinin nimitys ammattipyöräilijöistä, jotka ovat kovia mäkiajajia) tilaisuus, mutta Tadej'n johto toisena olevaan Remco Evenepouliin on jo 11 minuuttia. 

Me siirrymme huomenna muutaman mutkan kautta takaisin rannikolle. Roueniin tulemme uudelleen aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, nyt on liian kuumaa hottia. Tämä matkaparkki kyllä sopii toistekin meille, täällä on kohtuulliset saniteettitilat ja matka keskustaan on sopiva. 

Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Kokkausvapaapäivän juustotarjotin

Tänään ei hotsittanut kokkailla, joten otimme juustot esille ja vähän keksejä, pieniä makkaroita ja rypäleitä. Niillä nälkä siirtyi tuonnemmas. Lopulta nuo pienet juustonopat kääreissään jäivät lopulta aloittamatta, sillä oli tärkeämpi syödä nuo jo aloitetut pienet juustopalat loppuun. 

Tour de Francessa on melko tasainen etappi ja sen loppu oli jännittävä. Nopein oli Jasper Philipsen ja Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Vielä neljä etappia jäljellä. 

Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan.