Pipirrana – espanjalainen tomaattisalaatti vähän muunneltuna

Tänään olen yksin kotona ja olen syönyt kaikenlaista sellaista mitä syön yksin ollessani, nuudeleita ja suklaata, joka on tarkoitettu huomisille perhepäivällisten churroille. Pitää pyytää tuomaan huomenna lisää suklaata. Minulla oli vielä yksi jemmapostaus viime kesältä, jota en ollut käyttänyt, enkä ensin muistanut yhtään millainen ruoka näissä kuvissa on. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta käytän tämän nyt kuitenkin päivän espanjalaisuudeksi. Ohje on jälleen tästä samasta blogista ja siellä on paljon nätimmät kuvat espanjalaisesta tomaattisalaatista. 

Espanjalainen tomaattisalaatti muunneltuna ja pienennettynä

• 1 kovaksi keitetty kananmuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikas punainen paprika (ei ollut vihreää paprikaa)
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• pieni pala (noin 100 g) savustettua lohta (purkkitonnikalan sijaan)
• suolaa ja pippuria

Keitin ensin kananmunan ja sen jäähdyttyä kuorin ja halkaisin sen. Otin keltuaisen pois ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin tomaatit, keitetyn kananmunan valkuaisen ja paprikapalan pieniksi kuutioiksi ja sipulin silpuksi. Sekoitin morttelissa valkosipulimurskan ja noin neljäsosan paprikapaloista ja hieroin ne tahnantapaiseksi seokseksi keltuaisen kanssa, maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Yhdistin tahnaan pari rkl oliiviöljyä ja sekoitin ainekset tasaiseksi salaattikastikkeeksi. 

Keräsin kulhoon tomaatti- ja loput paprikakuutioista, sekä sipulisilpun ja valkuaiskuutiot ja vielä edellispäivän savulohen palan pilkottuna. Sekoitin mukaan kastikkeen ja sittenpä tämä vähän erikoinen salaatti olikin valmis. Se ei muistaakseni ollut mikään suuri suosikkimme. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi. Minä olin  hieman toiveikas, että Primoz Roglic pystyisi sen aikana viemään itsensä johtoon, mutta niin ei käynyt. Kurkin välillä tilannetta HBO:lta, mutta koko huomiotani etappi ei saanut. Etapin nopein oli Mikel Landa, joka on jostain jo unohtuneesta syystä joutunut epäsuosikkilistalleni, mutta voittakoon nyt sitten etapin tämän kerran. Huomenna on viimeinen seremoniallinen etappi, jossa ei enää punaista paitaa uhata, mutta kirimiehille on vielä tilaisuutensa. 

Veriappelsiini-oliivisalaatti

La Vuelta on melkein lopussa ja tuntuu jo työläältä löytää jotain espanjalaista kokattavaa. Tein päivälliselle haudutuspadassa ruokaa, jossa ei mitään erityistä espanjalaisuutta ollut. Löysin kuitenkin täältä salaatin, jota voi espanjalaiseksi sanoa. Ohjeessa käytettiin purjoa ja kokonaisia manteleita, mutta niitä meillä ei juuri ollut saatavilla. Purjon vaihdoin kevätsipuliin ja mantelit vain jätin pois. Mietin, että laittaisinko jotain pähkinöitä, mutta eipä sopivia pähkinöitäkään ollut.

Yleensä veriappelsiineja ei vielä tähän aikaan vuodesta ole saatavilla, mutta nyt oli Lidlissä alkuviikosta, niitähän piti heti ostaa. 

Veriappelsiini-oliivisalaatti kahdelle

• 2 pientä veriappelsiinia viipaleiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 10 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 2 rkl vinaigrettea (samaa Puget-merkkistä, kuin eilisessä salaatissa)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tähän ei mitään erityistä tekoselostusta tarvita, kunhan asettelin ainekset lautasille ja lurittelin päälle hieman vinaigrettea. Pinnalle vielä pienet ripaukset suolaa ja pippuria.

La Vueltan 19. etappi oli ylämäkeen päättyvä hilly-tyypin etappi, josta oli pitkä lähetys. Edward Dunbar oli etapin nopein, olikin jännittävä etapin päätös! Enric Mas pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa, eikä Primoz Roglic saanut eroa Masiin pienennettyä. Huomenna on viimeinen vuorietappi ja se on myös viimeinen tilaisuus muuttaa kärjen tilannetta. 

Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

Kotiinpaluuhommat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Pyykkiäkään ei ole enää pestävänä. Tein myös hieman rahanpesua, kyllä kiiltää. CampaAdria on katsastettu ja läpi meni, tosin tuulilasi täytyy nyt viimein vaihtaa. Siinä on ollut halkeamia kotimaan ajeluvuosilta ja päätimme, ettemme vaihda sitä ennen kuin on pakko. Halkeamat eivät ole olleet siinä oleellisessa näkökentässä, mutta nyt vaihtokäsky tuli. Hyvä niin. 

Päivän espanjalaisuus oli Spain on A Fork-blogin lohiohje. Tämä oli mukavan nopea ja helppo ohje, laitoin sivukkeeksi Jumbosta ostetun pienen pussillisen perunanoppia airfryerissä. Tuo pussi oli päivämääräperusteisesti käyttöjonossa ensimmäisenä. 

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

• 350 g lohta (nahallista, mutta ruodot poistettuna, kahteen palaan leikattuna)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• ripaus suolaa

Otin lohipalan kääreestä ja kuivasin sen pinnan paperilla ja leikkasin palan kahteen annospalaan. Hieroin pintaan hieman oliiviöljyä, tarkoitus oli paistaa lohi kuivalla pannulla hyvin pienellä öljymäärällä, jonka oli kaikki suoraan lohipaloissa. Kiersin myllyistä pippuria ja suolaa lohipalojen molemmille puolille. 

Tein yrttikastikkeen valmiiksi odottamaan, sekoitin kupissa pari rkl oliiviöljyä, puolikkaan teelusikallisen valkosipulimurskaa, persiljasilpun ja ripauksen suolaa.

Kuumensin pinnoitettua pannulla kuiviltaan hetkisen ja kun se alkoi olla kuuma, nostin lohipalat pannulle nahkapuoli alaspäin ja paistoin noin 5 minuuttia. Kun kypsyys alkoi olla viipaleen puolivälissä, käänsin palat ja paistoin vielä pari minuuttia toistakin puolta. Nostin pihdeillä palat vielä vieman sivukyljilleenkin muutamaksi sekunniksi. 

Kun lohi oli kypsää, nostin annospalat lautasille nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin persiljakastikkeen pinnalle. Tämä oli oikein hyvä pikaruoka. 

La Vueltan kolmas viikko alkoi tänään toisen lepopäivä jälkeen. Kyseessä oli hilly-tyyppinen etappi, jonka voittajaksi ajoi jo neljännen kerran tässä kisassa Matthew Brennan, joka aja siis ensimmäistä Vueltaansa. Enric Mas jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi.

Maissintähkät espanjalaisittain

Saavuimme eilen kotiin viiden kuukauden matkan jälkeen, kieltämättä on kiva olla kotona taas. Olemme purkaneet autosta kaikenlaista tuomista ja paljon pyykkiä. Nyt jatkamme lähipäivät auton siivoamista ja järjestelyä, paljon puuhaa on tiedossa. Olin ajatellut, että useita La Vueltan etappia jäisi väliin, ensin laivamatkan ja sitten kotiinpaluuhässäkän vuoksi, mutta tänään palasin jo espanjalaiskokkailun pariin, tosin melko matalalla kynnyksellä. 

Kotiinpaluuseen liittyy aina käynti lähi-Lidlissä ja sieltä ostimme kaksi kotimaista maissia, jotka grillasimme tänään. Otin neuvot täältä. 

Grillatut maissintähkät espanjalaisittain

• 2 tuoretta maissintähkää
• vettä maissien esikeittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• tuoretta persiljaa silputtuna

Revin maisseista suojalehdet ja ne haivenet, minkä nimisiä ne nyt ovatkaan. Keitin maissintähkiä noin 6-7 minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sekoitin maustekastikkeen, oliiviöljyn, pimentonin, suolan ja persiljasilpun ja sutikoin sen maissintähkiin joka puolelle. 

Antti grillasi esikeitetyt, pintamaustetut maissintähkät kaasugrillillä joka puolelta, noin 10 minuuttia eri puolille käännellen. Aterialla oli  myös pienet lihavartaat, jotka ostimme Alankohollannista Jumbosta, näissä oli viimeiset päivämäärät ja tänään oli vielä aikaa ne valmistaa. 

La Vueltassa jäi siis torstain, perjantain ja lauantain etapit väliin kokkailun puolesta. Perjantain etapin pystyimme katsomaan laivassa, mutta kokkausmahdollisuutta ei tietenkään ollut. Eilen palasimme kotiin ja katsoimme loput etapista, mutta ruoanlaittoon ei silloinkaan ollut paukkuja, söimme karjalanpiirakat ja ruisleipää, erittäin hyvällä ruokahalulla. 

Tänään katsoimme kotiinpaluuhommien ohella 15. etappia, joka oli lyhennetty kuuman sään vuoksi. Alunperin sen piti olla noin 190 km, mutta sitä ajettiin lopulta 110 km. Sen nopein oli Wout Van Aert. Enric Mas johtaa kokonaiskilpaulua. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen kolmannes kisassa. 

Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

Tänään on alkanut tuntua siltä, että todellakin CampaReissu2026 on lopuillaan, laivahan lähtee jo muutaman päivän kuluttua. Tuo aamuyölle sijoittuva laivanlähtö on omiaan menemään päässä hieman sekaisin. Kerran olimme vähällä myöhästyä, olla vuorokautta liian myöhään satamassa ja tänä vuonna olin hetkisen sitä mieltä, että menisimme satamaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nyt asia on kuitenkin selvä kuin pläkki, huomenna on vielä täysi Lyypekki-päivä ja sitten on se hirveän pitkä päivä, jonka päätteeksi menemme satamaan ja matka Suomeen alkaa kahden aikaan yöllä. Laivayhtiössä ollaan varmaan tottuneita asiakkaisiin, jotka ovat joko myöhässä tai etuajassa kaikkien oikeassa ajassa olevien lisäksi. Laivayhtiö kyllä muistuttaa oikeasta lähtöpäivästä noin viikkoa ennen h-hetkeä.

Eilen La vueltassa ei huomaavaisesti ajettu lainkaan meidän siirtymäpäivämme takia, mutta tänään taas oli täysi meno päällä. Valitsin meille päivän espanjalaisuudeksi Spain on A Fork-blogin tonnikalamunakkaan. Koska meillä on menossa varastojen alasajo, jotain ohjeessa ollutta puuttui ja lisäsin jotain toista, mutta hyvä siitä tuli. Ohje olisi huutanut tomaatin sijaan paprikaa, mutta paprikaa ei ollut ja tomaattia oli tähteenä, joten siksi muutos ohjeeseen. 

Munakas oli päivällisen sivuke, tarkoitus oli paistaa muutama pieni kanavarras, jotka ostimme Jumbosta Alankohollannista. Enpä kovin hyvin ollut pakkausta lukenut, nehän olivatkin katkarapuvartaita, mutta nehän passasivat tonnikalamunakkaan pariksi vielä kanaa paremmin.

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

• puolikas punasipuli silputtuna (eiliseltä jäänyt)
• puolikas tomaatti kuutioiksi leikattuna(samoin eiliseltä)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tölkki tonnikalaa vedessä valutettuna ja haarukalla pienittynä
• 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl juustoraastetta (pussin loput kuleksimasta)
• pippuria ja suolaa (soulaa ei paljon, tonnikala oli yllättävän suolaista, onneksi maistoin)
• kuivattua rakuunaa (sitä kallista, jonka ostin Ranskasta ja joka on hyvää)
• tuoretta persiljaa

Kuumenin pienellä paistinpannulla oliiviöljyä ja kun pannu alkoi olla kuuma, lisäsin sille ensin sipulin, sekoittelin ja paistelin pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin tomaattikuutiot ja valkosipulimurskan (se räiskyy pannulla, muuten tykkäisin tuosta Pirkka-tuotteesta) ja paistoin vielä muutaman minuutin. Viimeisenä lisäsin pannulle pienityn tonnikalan, sekoittelin ja laitoin pannun alta liekin pois ja päälle kannen. 

Kun paistinpannun seos oli hieman jäähtynyt, kumosin sen kulhoon kevyesti vatkattujen kananmunien päälle, sekoitin mukaan vielä juustoraasteen, maustoin seoksen pippurilla, ripauksella suolaa ja rakuunalla ja sekoitin. Kuumensin pannua uudelleen, lisää öljyä ei tarvittu, mutta jos pannu olisi ollut vähemmän öljyinen, olisin lisännyt pikkuisen oliiviöljyä. 

Kaadoin koko munakasmassan pannulle ja laitoin liekin pannun alla niin pienelle kuin pystyi. Kansi päälle ja hidasta kypsytystä noin 6-8 minuuttia, munakas oli aika paksu. Kun keskusta alkoi hyytyä päältä, käänsin munakkaan. Se onnistui lastalla ihan hyvin, koska pannun halkaisija ei ole kovin suuri. Isommalla pannulla paistaessani olisin varmaan tarvinnut lautasta kääntöavuksi. Paistoin vielä alapuolta hetkisen kannen alla ja sitten munakkaan saikin jo luisuttaa tarjoilulautaselle. Olipa mehevä ja maistuva sivuke tämä. Toisella pannulla paistoin nopeasti ne epäkanavartaat, jotka olivatkin rapuvartaita.

La Vueltan 10. etappi oli hilly-tyyppinen ja pinnistämällä saimme itsemme kiinnostumaan siitä näin Tadejn keskeytettyä. Olihan se taas ihan kiinnostava ja voittajaksi ajoi Bastian Tronchon, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Enric Mas on kokonaiskilpailun johdossa ja toisena Primoz Roglic. Huomenna minulla on vielä mahdollisuus tehdä jotain espanjalaista ruokaa, jos vain keksin jotain, mutta sitten tulee muutama päivä taukoa kotimatkan viimeisen vaiheen, laivamatkan ja Suomessa ajamisen ja kotiinsaapumisen tähden. Viimeiselle viikolle sitten taas koitan tormakoitua aiheen pariin.