Leipurin perunat

Miten käyttää 5 tuntia 115 km matkaan autolla? Sellainen siirtymä meillä tänään oli, sillä mehän emme malta koskaan viipyä leirialueella aamulla niin myöhään kuin mahdollista, eli tällä kertaa puoleenpäivään asti. Kymmenen maissa olimme syöneet aamiaisen, oli tiskattu ja koottu kaikki kamppeet paikalleen ja katsottu kartasta sopiva reitti, jolla olisi brocanteja, kirppareita, ehkä joku kirkkokin ja lopuksi suuri ruokakauppa, josta saisimme hankittua tuleviksi päiviksi ruokaa ja juomaa. On sen verran lämmintä, että 9 litraa juomavettä ei kovin pitkään riitä. Käytämme ostovettä juomiseen, viinin laimentamiseen, kahvi- ja teevetenä ja usein myös ruoanlaittovetenä. Ostamme samaa edullisinta pullovettä kuin ranskalaisetkin, ainoa huono puoli siinä on muovijäte, mutta kierrätämme sen niin tarkkaan kuin voimme. 

Olimme katsoneet valmiiksi muutamia osto- ja myyntiliikkeitä (brocante) ja yhden Emmaus-järjestön kirpparin ja kävimme kaikkiaan viidessä tai kuudessa tämmöisessä kaupassa. Kaikki olivat hyvin erilaisia, mutta yhtään yltiöpölyistä, pimeää ja vähän hämäräperäistä ei tänään osunut kohdalle. Kaikissa oli paljon muitakin asiakkaita, osa meidän kaltaisiamme ulkomaapellejä, osa ranskalaisia. 

Sen verran olemme jo järkevöityneet, ettemme ostaneet kolmea kohdalle osunutta Jeanne d'Arc-patsasta. Yksi oli pienehkö ratsastajapatsas vitriinissä, se maksoi 60€, siitä ei ole kuvaa. Sitten oli yksi sellainen, jossa oli kellojalusta (145€) ja kolmantena noin 70-80 senttinen kipsipatsas, jolta puuttui kärki toisesta jälkineesta, siinä ei näkynyt hintaa. Mutta se oli kerrassaan niin suuri, että sille olisi pitänyt hommata turvaistuin. 

Parasta päivän brocanteissa oli se, että yhdestä löytyi hääkuva! Meillähän oli viime kuussa hääpäivä, jo aika mones ja tuli mieleen, että pitääpä ostaa sellainen oikea hääkuva, kun emme ole aikoinaan hääkuvassa käyneet. Näimme yhden hääkuvan Vannesin lähellä kesäkuun puoliväissä yhdessä brocantessa, mutta silloin emme sitä älynneet ostaa. 

Sen jälkeen olemme käyneet monessa kaupassa ja kirpparilla, eikä ole ollut valokuvia kaupan, ennen kuin tänään. Tärkeintä oli, että kuvassa vihkipari näyttää mahdollisimman vakavilta ja sitä he tosiaankin ovat. En osaa heti arvata, kuinka vanhasta kuvasta on kyse, mutta on se varmaan yli sata vuotta vanha. Minusta ei ole epäasiallista ostaa ja laittaa kuvaa postaukseen, koska kuva oli myytävänä kaupassa eikä siinä näy nimiä kohteista eikä kuvaamon nimeä. Nyt meillä on "ikioma hääkuva"! Aika hienot puvut "meillä". 

Tulimme meille uudelle leirialueelle melkein heti, kun respa iltapäivällä avautui. Ihan lopussa ajoimme harhaan muutaman kilometrin lisälenkin, kun herpaannuin niin lähellä kohdetta ja oikea risteys jäi huomaamatta. Juuri kun kiertoliittymää tarvittaisiin, sitä ei ole samantien tarjolla. Tämä on asiallinen kunnallinen camping, jolla viivymme kolme yötä. Enempään ei ole mahdollisuuksia, koska #complet. Täytyy heti tänään, viimeistään huomenna etsiä seuraava paikka ja varata. 

Päivän ranskalainen ruoka oli leipurin perunat, les pommes de terre boulangères. Ohjeen otin täältä. En ole varma, olenko kuullut aiemminkin saman tarinan kylän leipurista, jonka vastuulla oli pitää uuni kuumana aikana, jolloin kaikilla ei ollut kotona omaa uunia ruoanlaittoon. Kun leivät oli aamulla paistettu, leipuri otti vastaan kyläläisten ruokapadat ja vuokat ja paisteli niissä päivälliset monen talon pöytään. Voi olla, että tällaista on ollut muissakin maissa kuin Ranskassa, mutta joka tapauksessa, sympaattinen tarina. 

Kuten lähdeblogin kotikokki, minäkin tein ruoan liedellä pannulla, koska minulla ei ole uunia, eikä leirialueellakaan ole leipuria, jonka uuniin olisin voinut vuokani viedä. Pannullakin onnistui hyvin. 

Leipurin perunat kahdelle

• 75 g lardonia (ranskalaista pekonisuikaletta)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 10 pientä ranskalaista perunaa neljään lohkoon leikattuna
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• pippuria
• tuoretta timjamia

Laitoin lardonin pannulle ja liekkiä alle pienimmällä teholla. Paistoin pekonisuikaleet rapeiksi ja odotellessa viipaloin matkamandoliinilla sipulin ohuiksi viipaleiksi. Kun pekoni (se lardon) oli rapeaa, lusikoin sen lautaselle odottamaan ja laitoin sipulit pekonin rasvaan kypsymään. Vähän piti lisätä oliiviöljyä, sillä pekonista irtosi rasvaa hämmästyttävän vähän. Sipulin paistuessa leikkasin perunat lohkoihin. Kun sipuli oli mysiytynyt, lusikoin sen pekonin päälle lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle vielä hieman oliiviöljyä ja sitten perunalohkot tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin perunoita pienellä liekillä noin 10 minuuttia, kunnes lohkot saivat kylkiinsä hieman väriä. Sitten palautin pannulle pekonin ja sipulin, sekoitin ja kaadoin päälle kasvisliemitiivisteen ja vettä sen verran, että perunat melkein peittyivät. Sekoitin niin, että kaikki oli kaiken kanssa sekaisin. Maustoin pippurilla ja timjamilla ja annoin kasvisliemen imeytyä perunoihin ja keittyä kokoon melkein olemattomiin. Tässä meni noin vartin verran, sillä halusin perunoiden olevan juuri oikean kypsiä ja täynnä makua. Suolaa tähän ei kannata laittaa, sitä on pekonissa riittämiin. 

Sivukkeena oli Antin tekemä meloni-fetasalaatti ja se olikin juuri sopiva täydennys aterialle. Toisen puolen melonista syömme huomenna. Ne myydään nyt niin kypsinä, etteivät ne kestä kolhimista eivätkä muutenkaan kovin pitkää säilytystä. Jääkaapissa puolikas menee hyvin huomiseen. 

Tour de Francen 14. etappi oli taas Tadej Pogacarin näytöstä. Hän jätti muut taakseen ja vahvisti kokonaiskilpailun johtoaan jo neljään ja puoleen minuuttiin Jonas Vingegaardiin nähden. Jos Tadej ei olisi suosikkini, tämä kisa kyllästyttäisi minua. 

Tänään näytti hetken siltä, että Richard Carapaz saattaisi voittaa etapin ja minun piti oikein miettiä kuinka kauan siitä on, kun "Karapatsi" joutui minun silmissäni huonoihin kirjoihin. Siitä on monta vuotta, silloin hän oli mukana etapin kärkikahinoissa, muttei vetänyt yhtään, vaan valitteli, etttei pysty ja voi huonosti, mutta koki ihmeparantumisen juuri loppukirin aikana ja voitti etapin. Ai että minua korpesi. En muista kenet hän silloin voitti ja oliko sillä merkitystä kokonaisuuden kannata, mutta minua ei kannata suututtaa näissä asioissa, minähän en helpolla anna anteeksi. Etsin myöhemmin mikä vuosi se oli ja mikä kisa, jossa Carapaz joutui campaluiskaan, josta ei ole vieläkään päässyt pois. 

Tämä joukkue tuli meitä vastaan tänään InterMarchessa, Lotto-joukkue. Mutta oikeastaan he vain seisokselivat siellä joutilaan näköisinä. 

Ruokaa Jullouvillen markkinoilta

Tänään meillä oli muuttopäivä, tosin muutimme vain noin 50 metriä. Edelliselle paikallemme oli jo bookattu seuraavat asukkaat ja me odottelimme aamupäivällä, että tanskalaiset lähtisivät meidän uudelta paikaltamme. Tämä on sama pitch, jolla olemme olleet kahdelle edellisellä kerrallakin tällä alueella. Lähtijöidenhän pitää lähteä viimeistään kello 12 ja tanskalaisilla oli tarkkaa touhua, he ajoivat portista ulos kello 11.59. Onneksi meidän aiemmalle paikalle ei heti tullut ketään uutta, ehdimme muuttaa kamppeemme uudelle paikalle ja vaihtaa porttikortin ilman, että kukaan joutui odottamaan. 

Eilisiltainen ukkoskuuro viilensi säätä  niin, että täällä Normandian rannikolla on täsmälleen sama lämpötila kuin kotona. Tänään ei ole tarvinut ilmastointia, tuuli on mukavan navakka ja viileä. 

Antti kävi markkinoilla Jullouvillessä, sieltä mistä viimeinen Jeanne d'Arcin patsaamme oli peräisin. Täyteläisen oma-aloitteisesti hän osti kaksi annosta ranskalaista katuruokaa, joista sai pienen alennuksen, koska markkinat olivat juuri päättymässä. 

Niinpä pääsin kokkaamasta eikä se haitannut yhtään. Kumpikin oli oikein hyvää, vähän jäi riisiä ja kastikkeita ylikin. Huomenna on sitten taas kauppapäivä, kun jatkamme matkaa tältä alueelta. Täytyykin etsiä joku sopiva marketti, jossa täydennämme varastoja. 

Tour de Francessa oli tämän vuoden pisin etappi, 206 km. Lähetys oli meillä katsottavana sekä ranskalaiselta tv-kanavalta, että minun läppäriltäni ja sen nopein oli Mauro Schmid. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on vähän yli kolme ja puoli minuuttia perässä. Huomenna on vuorietappi, joka alkaa Mulhouesta, olimme siellä seuduin kesällä 2023. Tämän postauksen avauskuvassa on Belfortin leijona, näköjään vuonna 2023 etappi lähti sieltä kaupungista, tänään se päättyi Belfortiin. 

Pikkuinen ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat

Nyt kun viikonloppu taas lähestyy, on täytynyt metsästää seuraavaa majapaikkaa. Sesonki on kuumimmillaan ja rannikon paikat täyttyvät, kun sisämaassa on yli 30 astetta lämmintä. Tosin nyt koko maassa ei ole sääkartoilla yhtään departementtia punaisella, helteet ovat hieman hellittäneet. Laitoin eilen kyselyn eräälle kunnalliselle alueelle paikkaan, jossa emme aiemmin ole olleet. Odotin aamulla vastausta ja eiköhän Elisan sähköposti ollut kolme tuntia pois käytöstä. Ja kun sinne taas pääsi, oli odottamassa vastaus: complet. Täytyi tehdä uusi suunnitelma.

Eilenkin kävin läpi varmaan viisitoista leirialuetta ja Antti samanverran. Saimme jatkettua tällä nykyisellä alueella olemista yhdellä vuorokaudella (huomenna täytyy vaihtaa toiselle pitchille), se antoi hieman pelivaraa ja iltapäivän alussa saimmekin varattua lauantaista eteenpäin kivalta vaikuttavalta ja ennen kaikkea edulliselta alueelta paikan muutamaksi päiväksi. Täällä Ranskassa on hyvin monen hintaluokan alueita, on ketjupaikkoja, joissa yö maksaa helposti 50-80€ ja sitten on edulllisempia kunnallisia tai pieniä yksityisiä paikkoja, joissa hinta liikkuu 25-30 eurossa näin korkeimpana sesonkinakin. Haluamme nyt ehdottomasti sähköpaikan, jotta voi käyttää tarvittaessa ilmastointia ja siitä maksamme mukisematta muutaman euron lisää.

Nyt on siis yksi päivä lisää tällä paikalla, josta pidämme paljon. Aamulla, kun tuolta muutaman paikan päästä lähdetään, siirrämme kamppeemme sinne ja käymme vaihtamassa porttiavaimen. Tuolta paikalta on myös merinäköala, mistä pidämme, muttemme ala siitä erikseen maksaa. 

Päivällisenä meillä oli pieni ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat vartaissa. Pullat olivat paistovalmiita. Ne oli tarkoitus käydä grillaamassa hiilillä leirialueen grillissä, mutta iltapäiväukkonen värjäsi pilvet niin mustiksi, että paistoinkin pullat pannulla. Huono sää jäi muutaman pisaran kokoiseksi, ehkä myöhemmin sitten taas jytisee. Perunasalaatin tein jo omasta tai asiakkaan päästä, sen verran monta ranskalaista perunasalaattia olen tehnyt. Tein tällä kertaa oikein pienen annoksen, että varmasti jaksamme syödä kaiken kerralla. 

Pieni ranskalainen perunasalaatti kahdelle

• 8 pientä ranskalaista perunaa 
• vettä perunoiden keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl sileää dijonsinappia
• 1 tl pieniä kapriksia
• 1 tl provencelaista yrttiseosta
• ripaus suolaa ja pippuria

Kypsensin perunat kattilassa ja kaadoin veden pois, kun perunat olivat kypsiä. Jätin ne viimeistelykypsymään kuumaan kattilaan kannen alle. Sekoitin salaattikulhossa oliiviöljyn, etikan, sinapin ja mausteet ja kun perunat olivat hieman jäähtyneet ja kuivuneet, leikkasin ne paloiksi ja sekoitin kastikkeeseen. Jätin perunasalaatin maustumaan. 

Meillä oli valmiita provencelaisia lihapullia, raakoja siis 12 kpl pakkaus. Laitoin ne kolmen seteissä pieniin puuvartaisiin ja paistoin pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. 

Annoksiin tuli keskelle perunasalaatti kristillisesti jaettuna ja siihen päälle kaksi lihapullavarrasta kummallekin. Reunoille tuli edellispäiviltä tuttua juuressekoitusta, jota Antti löysi kaupasta uuden pussin tänään, kun pyysin etsimään. 

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka aivan loppumetreillä tapahtui paha kolarointi. Ilmeisesti kaikki pääsivät kuitenkin maaliviivan ylitse tavalla tai toisella. Ymmärtääkseni jokaisen täytyy tulla pyörän kanssa maaliviivan yli, vaikka pyörää taluttaen tai kantaen voidakseen pysyä kisassa mukana.

Tim Merlier oli jälleen nopein, hän voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on jo 13. etappi ja se päättyy Belfortiin, jossa kävimmekin jokunen vuosi sitten, täytyy etsiä kuvia sieltä arkistoistamme. 

Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Kansallispäivän pikaruoka – feuilletes aux St-Jacques

Tänään meillä oli taas siirtymäpäivä, kansallispäivän vuoksi emme mahtuneet tälle alueelle vielä eilen, vaan täytyi pitää yksi väliyö sisämaan puolella. Nyt olemme taas merenrannassa ja ihana vilvoittava tuuli tekee olon mukavaksi. 

Välimatkaa edellisestä paikasta oli vähän alle 50 km, saimme kuitenkin kulumaan siihen tarvittavat kolmisen tuntia. Kävimme ruokakaupassa, nyt on todellakin Ranska muuttunut siinä mielessä, että paljon useammat kaupat ovat sunnuntaisin, pyhäpäivinä ja muina yleisinä vapaapäivinä auki muutaman tunnin aamupäivällä kuin vaikka kaksi kolme vuotta sitten. Kävimme myös katsomassa pari kirkkoa ja yhden brocanten (vanhaintavarainliike) ja teimme sieltä hienon löydön. Nyt on Mona Lisalle juttuseuraa kotimatkalle. Takana olevan hintalapun mukaan hinta olisi laskenut tiettyjen päivien jälkeen ja joulukuussa se oli maksanut enää kymmenesosa siitä hinnasta, jonka me maksoimme. 

Jännitin vähän tälle alueelle saapumista, sillä sen edustalla ei ole ollenkaan odotustilaa ja tietä käyttävät leiriytyjien lisäksi myös kadun varren asukkaat. Näin keskikesällä täällä on vielä minusta hieman pöhkö systeemi, että lähtijöiden täytyy lähteä viimeistään kello 12 ja heti samalla siunaamalla saapujat voivat alkaa saapua. Ranskalaiset eivät ole niin nokonuukia kellon kanssa lähtemisen suhteen, mutta saapuessa ollaan kyllä tikkana paikalla heti, kun mahdollista. Nytkin saapuessamme taktisesti noin klo 12.15, olivat hitaimmat lähtijät vasta portilla tukkimassa kadun. Minä menin respaan kirjautumaan sisään ja Antti pujotteli autolla kohti porttia ja pääsi puomille ensimmäiseksi. 

Työntekijän täytyi karauttaa skootilla meille varatulle paikalle hoputtamaan siellä vielä venyviä lähtijöitä ja saada heiltä porttikortti, että me pääsemme ajamaan sisälle. Pari pientä torvensoittoa taisi kuulua, mutteivat ne välttämättä meille olleet. Työntekijä pyyteli anteeksi viivettä ja kiitteli kärsivällisyyttäni. Johan minä kahden kuukauden Ranskassa oleskelun jälkeen olen todella hyvä patienzin kanssa. 

Nyt ei sitten olekaan kiire eikä hoppu muutamaan päivään, viivymme täällä perjantaihin asti. Meri on tuossa aivan suoraan edessä, laskuveden aikaan kaukana monen sadan metrin päässä, eli jopa kilometrin, mutta nyt se on jo palaamassa nousuveden myötä. 

Tänään en kokannut mitään, vaan paistoimme airfryerissä neljä pientä pakastettua voitaikinanyyttiä, joissa oli täytteenä kampasimpukkaa, sieniä, porkkanaa ja kesäkurpitsaa bechamel-kastikkeessa. Lautasille nostelimme juuri ostamaamme hyvää juuressekoitusta, johon lisäsimme kurkkua, tomaattia ja basilikaa.

Huomenna teen taas itse ruokaa, suunnitelmatkin ovat valmiina. 

Tällä alueella näkyy hyvin tv-kanavia, Tour de Franceakin voi katsoa ranskalaiselta kanavalta. Kymmenes etappi eilisen lepopäivän jälkeen oli luonteeltaan vuorietappi, muttei kaikkein rankin kuitenkaan. Katsoimme tarkemmin kisaa noin 40 km lopusta ja Tadej Pogacar repäisi itsensä ensimmäiseksi ja voitti lopulta yli puolella minuutilla ja vahvisti samalla kokonaiskilpailun johtoaan. Huomenna on sitten tasamaan etappi, jossa kiriajajat pääsevät oikeuksiinsa. 

Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.