Steak Alfredo

Sunnuntai Bourgesissa on ollut ajoittain sateinen, äsken rymäytti ihan kunnon ukkosenkin päälle, muttei onneksi rakeitten kanssa. Päivälliseksi teimme yhteistuumin italialaisen aterian, joka muodostui Pasta Alfredosta ja pihvistä. Yksi kohtuukokoinen pihvi riitti meille mainiosti, silläkin lailla voi lihankäyttöä vähentää, että ensin pienentää annoskokoa ja toiseksi harventaa liha-aterioiden tekemistä. Ohjeen täältä. Jotain sovelsin, jotain unohdin, muttei se niin nokonuukaa. 

Steak Alfredo kahdelle

• noin 150 g painoinen naudan pihvi (en tullut nyt katsoneeksi mikä leikkuu, mutta luultavasti ulkofile)
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• spagettia kahden hengen annos
• vettä ja suolaa  keittämiseen
• 2 rkl voita
• 1,5 dl kermaa (yhä kotimaista kermaa mukana, kohta se loppuu!)
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• (valkosipulimurskaa, unohdin kokonaan)

Antti grillasi pihvin Campingazilla. Pihvi oli pintamaustettu suolalla ja pippurilla ja kevyesti öljytty. Mittarilla Antti varmisti 58 asteen sisälämmön ja kun se oli saavutettu, hän kääri pihvin folioon tekeytymään.  

Samalla minä keitin nopeaa neljän minuutin pastaa (kaasun säästämiseksi) ja tein pannulla kastikkeen. Kuumensin pannua ja sillä voita. Kun voin kuohu asettui kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike kiehui sopivasti kokoon sillä välin, kun pasta kypsyi. Sekoitin vielä mukaan parmesanin ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Tässä ei hienosteltu yrttien kanssa ja unohdin valkosipulinkin. Sekoitin kastikkeen pastaan.

Kun pasta ja kastike olivat valmiit, leikkasin pihvin ohuiksi viipaleiksi, pihvi onnistui kyllä täydellisesti, ei yhtään nesteitä karannut leikatessa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja kastiketta oli juuri oikea määrä, ei ollut kuivaa, eikä pasta uinut kastikkeessa. Pihvi olisi voinut olla pienempikin, 100 g olisi riittänyt ihan hyvin kahdelle. 

Giro d'Italiassa oli nousuun päättyvä etappi, josta katsoimme noin 55 km lopusta. Jonas Vingegaard oli nopein tänäänkin, mutta Alonso Eulalio pitää lepopäivän jälkeenkin pinkin paidan päällään 2 minuutin 24 sekunnin erolla Jonakseen. Huomenna ei ajeta kilpaa ja mekin syömme salaa jotain ihan muuta kuin italialaista. 

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Noutopizzaa Bourgesissa

Tänään siirryimme Gienistä Bourgesiin, välimatkaa näiden kahden kaupungin välillä on vain noin 70 km. Leikimme aamulla, että jossain on kruunajaiset (Charlesin kruunajaisista asti meillä on ollut "tapana", että aina, kun on jossain kruunajaiset, meillä on siivouspäivä CampaAdriassa) ja siivosimme auton ennen liikkeelle lähtöä. 

Poikkesimme matkalla katsomaan muutamia kirkkoja, niistä kahdessa oli myös Jeanne d'Arcin patsas ja/tai lasimaalaus. Kävimme myös yhdessä antiikkikaupassa, sillä olemme etsineet pientä Jeanne-patsasta (metallista tai kipsistä tai melkein mitä vain). Tuossa kaupassa oli kyllä tavaraa yllin kyllin, olisi ollut paavia ja Jeesusta, muttei ollut Jeannea. 

Bourges on meille uusi kaupunki, saimme ajatuksen tulla tänne vasta eilen ja varauksen tekeminen leirialueelle onnistui netissä hyvin, vastaus tuli nopeasti. Etsin jo valmiiksi meille paljon katsottavaa, tämä on mielenkiintoinen kaupunki. 

Leirialue on oikein hyvä ja siisti, auto on kovalla sora-alustalla. Saniteetit ovat erinomaiset ja muutenkin on mainiota. Wifiä ei ole, se on ainoa keksimäni miinus ja itseasiassa toinen on se, ettei ole leipäpalvelua tähän aikaan kautta, mutta lähimpään leipäkauppaan on vain lyhyt matka. 

Aloimme katsastella jossain vaiheessa iltapäivää, että aika karhean näköisiä pakettiautoja ja retkipakuja alkaa saapua ja niissä ihmisiä, jotka eivät näytä niin tavanomaisilta karavaanareilta. Muutama keski-iän ylittänyt punkkarin näkyi. Pienellä netinselauksella selvisi, että Bourgesissa on juuri meneillään festarit, joilla esiintyy monen monta bändiä, joista emme ole koskaan kuulleetkaan. Leirialuekin tuli täyteen. 

Päivän italialaisruoaksi lasketaan leirialueen ulkopuolella seisovasta autosta ostetut pizzat, joissa ei ollut valittamisen aihetta. Myös koko oli sopiva, jaksoimme syödä kummatkin pizzat loppuun yhdellä istumalla. Huomiselle on sitten taas tiedossa itsetehtyä italialaisruokaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli jo oikea vuorietappi eikä siellä Italiassakaan mitenkään liian lämmintä ollut. Maalialueella taisi olla 8 astetta. Jonas Vingegaard voitti etapin, muttei vie saanut pinkkiä paitaa. Afonso Eulálio sinnitteli vielä kokonaiskilpailun kärjessä ja hänellä on reilun kolmen minuutin kaula toiseksi nousseeseen Jonas Vingegaardiin. 

Ricottapannukakut

Onpa tänään satanut monta kertaa, joka välissä on aurinko paistanut iloisesti ja on tuntunut siltä, että nyt se sää siitä selkenee. Mutta ei, kohta taas ropisee. Olemme ehtineet tehdä sateisen väleissä monta juttua, tiskata, tyhjentää kemssa ja pakata tavaroita takatalliin huomista lähtöä varten. Aterian tein meille sisällä, sillä on ollut niin viileää (+8°C), ettei ole tehnyt mieli kokkailla ulkona. 

Päivällinen oli puolivalmisteiden kavalkadi eikä siitä sen enempää, mutta jälkiruoka toteutti Italia-teemaa ainakin siltä osin, että siihen meni ricottaa. Tein tämänkin omasta tai asiakkaan päästä, sillä halusin käyttää sekä valmista pannukakkutaikinajauhetta, että ricottaa. Minulla oli myös ensimmäistä kertaa käytössä pieni pannukakkupannu (siis sähköinen miniparila, jolla voi paistaa yhden pannukakun kerrallaan ja mitä muutakin nyt keksin sillä paistaa) ja se toimi oikein hyvin. 

Ricottapannukakut (5 kpl)

• 175 g alankohollantilaista pannukakkujauhetta (tästä pitäisi tulla 8 pannukakkua ohuemmasta taikinasta kuin tämä minun sovellukseni)
• 200 g ricottaa 
• 1 kananmuna
• 1 dl vettä
• 0,25 tl kanelia
• 0,25 tl jauhettua vaniljaa
• 2 rkl ruokaöljyä
• 1 rkl voita paistamiseen

Sekoitin taikinan niin, että kumosin kulhoon pannukakkujauheen ja lusikoin päälle ricottaa, lisäsin kananmunan, öljyn ja vettä sen verran, että taikinasta tuli sekoittaessa tasaista, mutta melko paksua. Maustoin vielä kanellilla ja vaniljajauheella. Valmisjauheessa oli jo suolaa, sokeria ja leivinjauhetta. 

Upouusi pannukakkukoneeni on yksinkertainen kuten minäkin, töpseli vaan pistorasiaan ja laite on päällä. Annoin sen kuumentua hetkisen ja sutaisin sen paistopinnoille pikkuisen voita ja lusikoin pannulle taikinaa melko paljon. Kansi kiinni ja noin kolmessa minuutissa pannukakku oli paistunut yhtä aikaa molemmilta puolilta. Paistoin ensin kaksi pannukakkua ja koesöimme ne marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Koska siihen pystyimme paistoin lopunkin taikinasta ja söimme kaikki viisi pannukakkua. 

Neljäkin olisi riittänyt ja todenpuhuen kyllä kaksikin, yksi kummallekin. Ensi kerralla otan summissa puolet taikinajauheessa ja paistan yhden kummallekin, ei se varmaan kananmunaa edes tarvisi eikä edes ricottaa, mutta olihan se nyt joustettava Giron tähden. Pitkästä aikaa muista lisätä pannukakkuaiheisen postauksen niille varattulle yläreunan välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli taas melkoista tapahtumien sumaa, sää ei ollut paras mahdollinen ja kaatumisia ja kolareita tapahtui. Katsoimme lopusta sen aikaa, kun ostonettimme riitti ja loput omista gigoista. Päivän nopein oli Davide Ballerini, voiko ihmisellä olla kauniimpaa nimeä, kysyn vaan? Eilen pinkin paidan saanut Afonso Eulalio jatkaa samassa värissä huomennakin. 

Valkoista parsaa ja kananmunaa

Näin keväällä meillä on ollut tapana kerran syödä valkoista parsaa, mieluiten Saksassa. Nyt taisimme olla vähän liian aikaisin liikkeellä tai sitten emme vain osuneet sopivassa paikassa ravintolaan, jossa tätä keväistä herkkua olisi ollut tarjolla. Oikeastaan minä en niin hirveästi perusta valkoisesta parsasta, mutta Antti pitää siitä kovasti. 

Tänään kävimme aamulla Gienin keskiviikkomarkkinoilla ja siellä oli eräällä myyjällä irtomyynnissä kohtuullisen kokoisia valkoisia parsoja, monilla oli jättisuuria, etten millään arvellut niiden olevan enää hyvää syötävää. 

Sain mielestäni aukottomasti ilmaistua, että haluan puoli kiloa parsaa ja myyjä vähän ihmetteli kollegalle, että mitä tuollaisesta kipenestä muka saa aikaan ja lappoi vielä kaksi kourallista lisää parsoja. Rahasti kyllä vain siitä puolesta kilosta. Saimme myös maistiaisia hedelmistä ja kohtuullista tuputusta niidenkin ostamiseen.

Etsin ohjetta italialaiseen tapaan valmistaa valkoista parsaa ja löysinkin tälläisen, parsaa Veneton alueen tapaan. Se on aivan yksinkertainen ja siksi todella sopiva retkiolosuhteisiin. 

Valkoista parsaa ja kananmunaa Veneton tapaan

• niin monta parsaa syöjää kohti kuin arvelet menevän
• vettä keittämiseen
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• hieman ohutta kinkkua (koska sitä oli ja piti käyttää pois)

Kuorin parsoja kevyesti nupun alapuolelta ja katkaisin leikkuupäästä vähän pois, että ne mahtuivat kattilaan kypsymään. Keitin ne  niin, että sidoin parsat nauhalla nippuun ja nostin nipun pystyyn pieneen maitokattilaan. Nuput jäivät kiehuvan veden yläpuolelle. Kypsyminen kesti noin 8 minuuttia, nämä olivat melko pian noston jälkeen ostettuja ja ohuenpuoleisia. 

Samaan aikaan keitin kaksi kananmunaa ja jäähdytin ne kylmässä vedessä. Ranskalaiset kananmunat ovat aina olleet todella hyviä hintaluokasta riippumatta. Todella kovakuorisia, joten niiden rikkominen raakana on vähän vaativaa välillä, kun ei meinaa uskaltaa kopauttaa riittävästi. 

Irrotin kumilangan kypsistä parsoista ja asettelin ne lautasille. Lurittelin päälle yrttimaustettua oliiviöljyä ja kiepautin pienille kerille ohutta kinkkua päälle. Leikkasin kanamunat lohkoihin ja asettelin annoksille. Pinnalle vielä ripaus suolaa ja paljon pippuria. 

Giro d'Italian etappi alkoi jo päivällä ja sillä oli mittaa 203 km. Tätä etappia saattoi jo luonnehtia vuorietapiksi tai ainakin hyvin mäkiseksi. Ehdimme katsoa etappia siihen asti, että kärjellä oli viisi kilometriä maaliin. Sitten meidän piti lähteä illan kulttuuririentoon. Palattuamme katsoimme viimeiset viisi kilometriä ja siinä olikin sitten tapahtumia yllin kyllin. Hatkakaksikko kaatuili liukkaalla tiellä ja toinen heistä vielä ajoi aika lopussa risteyksestä harhaankin ja näytti, että nyt voitto on varmistettu. Mitä vielä, Igor Arrieta lopulta ajoi kuitenkin ensimmäisenä maaliin ja toiseksi tuli Afonso Eulalio ja hän sai pinkin paidan ja johtaa kokonaiskilpailua. 

Mikään talli ei aja tällä pyörällä, vaikka väri onkin asianmukainen

Nopea tähdenlentopasta

Tänään Giro d'Italia jatkui neljännellä etapilla. Meillä oli nopeana ruokana eiliseltä lepopäivän aterialta jääneistä tähteistä tehty pasta-ateria. 

Lohi-katkarapupasta kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• noin 30-40 g kylmäsavulohta
• noin 15 kypsää katkarapua
• 8 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Keitin pastan kypsäksi ja kaadoin veden kattilasta. Lisäsin kuumaan pastaan silputun lohen ja katkaravut, mozzarellapallot ja paljon tuoretta tilliä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Oikein hyvin maistui pikainen ateria aineksista, joita meillä oli vain vähän jäljellä, mutta eivätpä ehtineet mennä huonoiksi. 

Neljäs etappi Girolla päättyi taas ennen kuin ehdimme lähetyksen pariin. Katsoimme tallenteelta 35 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi UAE-tallin Jhonatan Narvaez ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Giulio Ciccone. Jonas Vingegaard on sijalla 11. 

Gnocchit pinaatin kanssa

Koska reissutalouteen tuli hankittua suuri pussi pinaattia, sitähän sitten söimme eilenkin. Laahaan yhä yhden päivän perässä postauksissa, mutta uskon pääseväni siihen vaiheeseen, että postaan ruokaa sinä päivänä, kun sitä on oikeastikin syöty. 

Koska olemme reissuolosuhteissa, sallin itselleni välillä pientä oikaisua kokkailuissa, puolivalmisteita tai jopa noutoruokaa ja oikeastaan sallin sen itselleni aina. Miksen sallisi?

Tässä postauksessa on ruokana kaupasta ostettuja gnoccheja ja sitä iänikuista pinaattia, johon emme vielä ole kyllästyneet, eikä kyllä paidan hihatkaan kiristä, joten ylivoimakkuuteen emme varmaankaan ole päätymässä tuon 400 g pinaattipussin myötä. Tähän ruokaan ei ole mitään erityistä lähdettä, vaan tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Gnocchit pinaatin kanssa

• 380 g pakkaus valmiita gnoccheja (oli kolmen hengen annos ja kieltämättä vähän liikaa meille)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3-4 kourallista tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania (unohdin/olin älyämättä)

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistelin siinä hissuksiin gnoccheja noin 10 minuuttia, samaan aikaan Antti grillasi kaksi kanavarrasta, jotka ostimme ö-ö-menetelmällä. Kun gnocchit olivat lievästi ruskettuneita, lisäsin pinaatit pannulle ja sekoittelin. 

Aika nopeasti pinaatit kutistuivat hyvin pieniksi. Maustoin sivukkeen suolalla ja pippurilla. Nyt sitten muistan, että tähänkin olisi ollut kiva raastaa vähän parmesaania, mutten muistanut sillä hetkellä. Annoksissa oli myös kanavartaiden lisäksi grillattua uudensadon sipulia, se on kuin suklaata suussa! Ei silleen suklaasuklaasti, mutta tosi hyvää.

Giro d'Italian viimeinen Bulgarian etappi oli ajettu, kun palasimme päivän nähtävyyskierrokselta. Odotimme sateen taukoamista, mutta eihän se tauonnut ennen kuin olimme palanneet kävelyretkeltämme. Varusteet kuivumaan ja katsomaan etapin loppukilometrejä. Voittajaksi ajoi ensimmäisen etapin voittanut Paul Magnier. Se on jänskä juttu, että kun suurten kisojen voittoihin pääsee makuun, niin niitä sitten tulee kohta lisää. Kokonaiskilpailua johtaa Guillermo Silva edelleen ja Jonas Vingegaard on sijalla 19., mutta vain 10 sekuntia johtavaa jäljessä. Tänään ja huomenna kisa siirtyy Italiaan ja meillä on vapaapäivä Italiasta. 

Mekin siirrymme hieman lännemmäs, tuttuun Gieniin. Olemme olleet siellä laskujeni mukaan ainakin toisen kerran. Pian pääsen ajantasalle kokkauksissa niin, että postaan tuoreita ruokia, tämän päivän oikein hyvä runsaasti pinaattia sisältänyt päivällinen on jo tehty, kuvattu, syöty ja tiskattu. 

Pinaatti-kanapastaa koska pinaattia on niin paljon

Tämän ruoan söimme eilen, mutta sen kanssa meni niin myöhään, että käytin eilisen postaukseen aiemmin tehdyn ruoan. Ei kai tästä tule mitään ikäviä seurauksia? Ja miksi pinaattia oli  niin paljon ja on yhä? Pyysin kaupasta aurinkokuivattua tomaattia ja niin pienen pakkauksen pinaattia kuin kaupasta löytyisi. 400 g pussi oli pienin ja kun kyseessä on pinaatti se on ISO pussi. Käytin ruokaan kolme suurta kourallista pinaattia, mutta sehän tunnetusti kutistuu olemattomiin, olisin voinut käyttää neljä tai viisikin kourallista. Joka tapauksessa pinaattia on yhä paljon jäljellä, siitä käytettiin jo toiseenkin ateriaan paljon, mutta yhä sitä vain riittää. Koitamme säilyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla ja syödä sitä ahkerasti, ettei paljon menisi hukkaan. Kotioloissa kuivaisin ylimääräiset tai pakastaisin mysiytettynä, mutta reissuolosuhteissa ne keinot eivät ole käytössä. 

On tässä sekin huoli vielä, että koska uskomme lapsuudesta asti meille tuputettua käsitystä, että pinaatti tekee ihmisestä vahvan, niin voi olla, että meistä tulee nyt liian vahvoja. Täytyy siis olla varovainen, jos alkavat hihat kiristää ja CampaAdrian oven saranat kärsiä liian suurista voimista ovea avatessa. 

Ohje eilisen päivän ruokaan on peräisin täältä. Se on yksi pisimmistä postauksista suurimmalla kuvamäärällä mihin olen osunut, eikä itse ohjekaan ollut lyhyt. Minä oikaisin muutamassa kohtaa enkä esimerkiksi laittanut ruokaan lainkaan niin paljon vettä (en laittanut yhtään) sillä en ymmärtänyt mikä sen funktio oli, eikä sitä mainuttu ainesluettelossa tai olin puusilmä. Mutta tämä on pastaruoka, joten saa käydä italialaisesta päivällisestä! En myöskään käyttänyt vehnäjauhoja ollenkaan kastikkeen sakeuttamiseen, se taas johtuu siitä, että minulla on mukana vain vähän vehnäjauhoja ja niille on jo käyttötarkoitus tiedossa. Seuraavalla tavalla ja aineista ruoan tein. 

Pinaatti-kanapasta kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä (olisin voinut käyttää aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, mutten TAJUNNUT)
• 1 rkl voita
• 200 g broilerin sisäfileitä suupaloiksi leikattuina
• 2 kevätsipulia silputtuna
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia paloiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua välimerellistä yrttiseosta (en rehellisesti sanottuna muista mitä siinä on, tein sitä talvella kuivurilla)
• 1 dl kermaa
• 3 suurta kourallista pinaattia
• spagettia kahdelle (etusormen ja peukalon muodostamaan ympyrään sopiva määrä, 4 minuutin kypsymisajalla, ettei mene kaasua paljon) 
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Maustoin broileripalat suolalla ja pippurilla. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paistoin siinä hetkisen sipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. 

Lisäsin mukaan voin ja kun sekin oli kuumentunut, kumosin pintamaustetut broileripalat pannulle. Paistelin noin viisi minuuttia koko ajan käännellen. Seuraavaksi laitoin pannulle pinaatit ja nehän mysiytyivät ihan hetkessä, olisi voinut laittaa enemmänkin. Ripottelin pannulle yrttiseosta. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin ja jätin kastikkeen kypsymään kannen alle pienellä liekillä.

Toisella kaasukeittimellä kiehui suolattua vettä ja kun arvelin, että kastike olisi pian valmis, laitoin pikaspagetit kypsymään. Kun ne olivat sopivan kypsiä, kumosin pastat pannulle ja sekoitin kastikkeeseen. Hieman pippuria ja suolaa, basilikan lehtiä, raastettua parmesaania ja annokset olivat valmiit. Oli muuten erittäin hyvä pastaruoka! Vaikka itse kehunkin, aurinkokuituista tomaateista tuli hyvää syvää makua ja pinaatti nyt on aina hyvää. 

Giro d'Italian toinen etappi Bulgariassa ajettiin jo aamupäivältä alkaen emmekä oman siirtymäpäivämme vuoksi ehtineet sitä katsoa reaaliajassa. Kun tämän päivän päivällinen (jonka postaan huomenna) oli syöty ja tiskit tiskattu katsoimme loppuosaa kisasta. Guillermo Silva voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon myös. Giron sivuja ei voi kiitellä, piti kaivella tietoja muiltakin sivuilta. Mikäli ymmärsimme oikein, Jonas Vingegaard on sijalla 15. Katsoimme lopusta vain noin 20 km ja juuri sitä ennen oli tapahtunut paha kolari, mutta keskeyttämään joutuneista ei ole tietoja Giron sivuilla, enpä  kyllä olettanut, että olisikaan.