Italiassa häämöttää maali ja välietappi meidän keittiössämme!

Kolme viikkoa tässä on kokattu, välillä hiki päässä ja kuvattu silmät sikkuralla. Huomenna pyöräilijät pääsevät maaliin, meillä täyttyy vasta ensimmäinen etappi. Olin vähän skeptinen itseni suhteen, näinkö jaksaisin ja viitsisin oikeasti paneutua tähän asiaan niin pitkään, mutta on kyllä käynyt niin, että ruokahalu kasvaa syödessä! Tuntuu, että heinäkuun toiseen päivään, jolloin Tour de France alkaa, on aivan liian pitkä aika. Niinpä varmaan kuvaan kesäkuunkin syömisiä ja kirjoittelen ajatuksiani keittiöpuuhista, miksei muustakin. 

Projektin alussa epäilin (ja toivoinkin), että kuvauspuoli olisi kokonaan puolisoni harteilla, mutta hänen kiireensä ovat pakottaneet minut tarttumaan kameraan, aluksi hyvin epävarmana, mutta päivä päivältä enemmän innostuen (ja haparoiden tietysti). Olen jopa niin hurahtanut kuvaamiseen, että ostin tällä viikolla aivan ensimmäisen oman kamerani! Nyt vain pitäisi tulla sen kanssa tutuksi, mikä tullee tapahtumaan perinteisellä "räplää ja epäonnistu" -menetelmällä, jonka osat ovat järjestyksessä

1. eiku
2. mitä hittoa
3. aijaa, miksei kukaan sanonut

Tänään leipätyö vie taas pois kotoa illaksi, mutta kotiinjäävien ruokkimiseksi jotain tarvitsi tehdä. Aloitin pienellä jääkaapin inventaariolla. Mitäs kaikkea Italiaan vivahtavaa sieltä löytyisikään, etenkin puolikkaita pakkauksia tai päivämäärällään hätyyttäviä? Mozzarellapallosia oli vielä pari ja ricottaa löytyi, pecorinoa ja parmesaania, mutta kovia juustoja nyt on muutenkin melkein aina jääkaapissamme. Ostin eilen vähän summamutikassa loimutettua lohta, joka ei odottelusta parane. Koska ricotta alkaa jo ihan pikkuisen lähetä mieliteon reunamia, päätin sulloa sen päivälliseen ja kala saisi lähteä sen pariksi. Googlasin nopeasti ja monet ohjeet kehottivat laittamaan lohta ja ricottaa samaan piirakkaan ja niinhän minä sitten tein. Koska tunsin itseni tänään vähintään semikäteväksi emännäksi, tarkistin myös jauhokaapin sisältöä ja kasasin työpöydällä erinäisiä jauhonyssäköitä, kuka turkales on jättänyt desin ruisjauhoa tai kolme lusikallista durumvehnää, kysyn vaan? Tein piirakan pohjan tavanomaisella ohjeella

• 250 g jauhoja (sekaisin niitä pussinpohjia)
• 125 g pehmennyttä voita
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 40 ml kylmää vettä

Ainekset vettä lukuunottamatta laitetaan kulhoon, nypystellään leivänmurumaiseksi seokseksi ja lisätään vettä vähitellen, jotta saadaan aikaan kiinteä taikina. Sen on hyvä levätä ainakin puolisen tuntua jääkaapissa kelmuun käärittynä. Sillä välin lämmitetään uuni 190 asteeseen. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla työpöydällä vähän käytettävää piirakkavuokaa isompi levy, joka kaulimen ympärille kierrettynä on helppo nostaa vuokan päälle ja asetella tasaisesti, joka puolelta saman verran yli valuen. Pohjaan pistellään reikiä haarukalla, päälle asetellaan leivinpaperiympyrä ja  paistopainot (vaikka kuivia herneitä), pohjaa esipaistetaan 10-15 minuuttia. Sen annetaan sitten hetken jäähtyä, sen aikaa kun täytteen sekoittaminen kestää.

• puoli purkkia ricottaa (noin 120 g)
• 1-1,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• ruohosipulia (ja tilliä, jota meillä ei nyt ollut)
• ripaus suolaa ja pippuria
• (juustoraastetta)
• kypsää lohta
• 1 rkl sitruunamehua

Lohipalat asetellaan esipaistetun pohjan päälle, muut aineet sekoitetaan kulhossa ja kipataan piirakan päälle, ruohosipuli (ja tilli) päällimmäiseksi. Ennen uuniin laittamista, esipaistovaiheessa ylimenevä taikinareunus leikataan terävällä veitsellä pois. Näin toimien pohja ei valu ja kutistu esipaiston aikana. Jos haluaa piirakasta korkeamman, voi täytemäärän tuplata. Silloin paistaminen vie jonkun verran kauemmin. Tämä matalanpuoleinen piirakka kypsyi 190 asteessa 30 minuutissa.

Mietin aamusella, että miltähän mahtaa tuntua Giroa ajavista urheilijoista, kun vain kaksi etappia on edessä. Ja ennen kaikkea, miltä tuntuu huomenna, kun nekin kaksi ovat takana. Tuollainen pitkäkestoinen kisa on varmasti henkisestikin raskas. Eikä sen loputtuakaan jäädä laakereille lepäämään, heti alkaa valmistautuminen seuraaviin kisoihin. Osa kilpailijoista nähdään myös Tourissa, mutta toisilla on edessään muut kisat, riippuen siitä millainen asema kullakin joukkueessaan on. Välttämättä he eivät vielä tiedä, kuka ajaa Tourissa ja kuka loppukesän Vueltassa. Ihan viimehetkiin asti joukkueen kokoonpanoihin voi tulla muutoksia. Meillä penkkiurheilijoilla on omat suosikkimme, joiden kisaa on mukava seurata ja olemme myös hengessä mukana pettymyksissä, kun epäonnistumisia tapahtuu. Pelkästään kilpailun seuraaminen ei meidän perheessäämme tuo katsojia television äärelle, vaan merkittävä viihtyvyystekijä on Eurosportin selostus, paljon tietoa, paljon puhetta, katsojakilpailuja, kulttuuriakin, pyöräilyn historiaa ja anekdootteja.