Lampaankaretta ja tiramisua

kareet perunoiden kanssa, viininä Primitivo Puglia 

Tunnustus: Hankkimani kareet eivät ole lähiruokaa, eivät edes Italiasta, vaan ihan Uudesta Seelannista tuotuja. Kotimaiset lampaankareet ovat järjestään meikäläisissä kaupoissa valmiissa marinadeissa, joista olen opetellut eroon. Mietin, että miten saisin Italian tähän ruokaan mukaan, kyllä kai italialaisetkin lammasta syövät? Tein kareille marinadin, johon tuli säästelemättä oliiviöljyä, rosmariinia, minttua, ruohosipulia, oreganoa (suomeksi: kaikkia yrttejä, joita saamme omalta pihalta jo poimittua), kareet uiskentelivat öljykylvyssä parisen tuntia ennen parilalle joutumistaan.

Lisäkkeenä oli ankanrasvassa paistettuja perunoita, ne ovat syntisen hyviä ja olen päättänyt sokeasti uskoa kerran jostain luettuani, että ankanrasvassa on vähän kolesterolia. Keitin jauhoiset perunat lohkoina melkein kypsiksi. Kun ne alkoivat hilseillä pinnastaan, kaadoin keitinveden pois ja ravistelin perunoita niin, että niiden kantit pyöristyivät. Lämmitin uunin 220 asteeseen, levitin 2 rkl ankanrasvaa uunivuokaan ja paistoin siinä perunoita noin 40 minuuttia, kääntelin muutamaan kertaan, mausteeksi suolaa ja pippuria.

mistä on pienet misut tehty?

Jälkiruokana oli eiliselle suunniteltu, mutta sähkön puutteessa siirtynyt tiramisu. Kyllähän minä olisin vatkannut ainekset sekaisin käsipelilläkin, mutta kahvia ei saanut aikaan tarpeellista määrää, sähköttä la Pavoni ei inahdakaan. Tänään ei ollut sitä ongelmaa ja nyt olikin vain päätettävä, mikä olisi se oikein ohje, mutta taitaa olla niin, että tiramisuja on  niin montaa sorttia kuin essussa häärivääkin. Tällä kertaa otin ohjeen Sopranos keittiössä- kirjasta, jonka olen saanut tai ostanut vuosia sitten, mutta haudannut kirjahyllyyn kertaakaan käyttämättä. Tämän blogiprojektin alkaessa kävin läpi kirjahyllyjä ja kas sieltä löytyi tämä opus. Kirja lupaa ohjeen täyttävän makeanpaikan 8 vatsassa.

• 450 g mascarponea
• 4 rkl sokeria
• 2 rkl amarettoa
• 2,5 dl kermaa
• 24 savoiardikeksiä
• 2,5 dl huoneenlämpöistä espressoa
• 1,5 dl pilkottua taloussuklaata (jonka autuaasti unohdin, en edes nähnyt ohjeessa, kun en koskaan suklaata misuun laita)
• tummaa kaakaota siivilöitynä (määrä: tarpeeksi)

Vatkaa mascarpone, sokeri ja amaretto tasaiseksi. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistä mascarponeen. Lado keksejä vuoan pohjalle ja kostuta keksit kahvilla. Levitä puolet mascarpone-kermavaahdosta keksien päälle. (jos haluat suklaata mukaan, ripota puolet suklaasilpusta tässä vaiheessa, toiselle puolikkaalle en niinkään keksi käyttöä, koska ohjeen mukaan se laitettaisiin päällimmäkseksi, johon minusta ehdottomasti kuuluu kaakao) Lado toinen kerros keksejä vaahdon päälle ja kostuta jälleen kahvilla. Levitä loput vaahdosta ylimmäksi ja tasoita sileäksi. Viritä tuorekelmu vuoan päälle ja anna jälkiruoan vetäytyä viileässä muutamia tunteja, huomiseenkin. Ennen tarjoilua  siivilöi pinnalle avokätisesti kaakaota. Vasta kun koko homma oli valmis, huomasin, ettei tähän ohjeeseen kuulunut kananmunankeltuaisia ollenkaan, mikä on ihan hyvä juttu. Monet eivät mielellään syö raakaa kananmunaa.

arvaa mikä

Girossa Mark Cavendish voitti toisen etapin peräkkäin, eilisen loivasti nyrpeä naama palkintojen jaossa oli vaihtunut aidon iloiseen. Contador johtaa edelleen kokonaiskilpailua ennen seuraavia etappeja, jotka suuntaavat vuorille. Vuorietapeissa on oma viehätyksensä, jos joskus pääsisin katsomaan isoa kilpailua, parkkeeraisin itseni johonkin järkyttävän jyrkkään ylämäkeen, jossa voisin nähdä kaikki kuuluisat ajajat edes muutaman sekunnin ajan. Sinne pitäisi ehkä mennä jo vuorokautta aiemmin ja pois pääsisi vasta seuraavana päivänä. Mutta se vastaisi juuri käsitystäni luksuslomasta, mitä muuta voi toivoa, kuin nukkua autossa ja käydä puskapissalla?