Sushi on tietysti hyvää, joskus parempaa kuin suklaa, mutta en sittenkään ollut askartelufiiliksissä tänään, vaan omavaltaisesti muutin päivällissuunnitelmamme. Pyysin kauppaan ehtivää hankkimaan silti lohta, sillä sää on mitä mainioin loimuttamiseen ja uudet perunatkin alkavat olla lähes kotimaisia (Ruotsi on tässä asiassa liikuttavan liki). Loimutamme useinkin kalaa, harvemmin tulee savustettua, vaikka onnistuessaan sekin on todella hyvää. Kalafileen käsittelytarve ostamisen jälkeen on melko vähäinen, riippuu toki siitä, mikä leikkaus fileessä on. Tässä pätee yksinkertainen muistisääntö: "A-luokka ei ole se paras". Eli mitä edemmäs mennään aakkosissa, sitä tarkemmin file on siivottu, E-luokassa ei ole nahkaakaan ja ruodot on poistettu ja evät saaneet kyytiä. Nyt oli kyseessä ilmeisesti B, pystyruodot oli itse poistettava. Se käy helposti hyvillä tukevilla kalapinseteillä.
Ruodot on kätevämmät ottaa tässä vaiheessa pois, kuin kaivella niitä suustaan lautasen
reunalle. Pinsettien lisäksi kalankäsittelyssä tarpeellisia välineitä ovat hyvä fileerausveitsi, kalapiikki ja -sakset. Saksilla menevät sujuvasti poikki evät ja reunan rasvat on helppo leikata pois.
 |
| kuolleen kalan kesyttäjät |
Siistimisen jälkeen kala suolataan kevyesti karkealla merisuolalla, me lisäämme vähän tilliä ja soijakastiketta fileen päälle ja mausteet saavat imeytyä kalaan sen aikaa, kun tulia viritellään. Minun on myönnettävä, että olipa kalan loimuttaminen helppoa tai vaikeaa, minulla ei ole siitä käsitystä, sillä olen aina luimistellut tämän vaiheen ohitse vain tarjoamalla voi-vesiseoksen ja viinilasin loimuttajalle. Mutta kaksi isohkoa filettä kypsyy noin puolessa tunnissa, etenkin näin kesäisissä lämpötiloissa, talvella pakkasella homma ottaa enemmän aikaa. Rapeakuorisen ja sisältä pehmeäksi kypsyneen kalan kanssa lautaselle päätyy uusia perunoita ja salaattia, kasvihuoneessa voi taas käydä nipsimässä sieltä täältä jotain pientä vihreää ja samalla kehottaa kasveja terhakkaasti kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti