Neljäs päivä - mitä tänään syötäisiin?

Eilen oli pyöräilyssä surullinen päivä,  Leopard-Trek-tallin Wouter Weylandt menehtyi kaatumisessa saamiinsa vammoihin. Olen aina pelännyt katsoakin kovavauhtisia laskuja kilpailuissa, kädet silmillä toivon, että jokainen pääsisi ehjänä maaliin. Näin ei eilen tapahtunut. Tänään ajetaan Quarto de Millestä Livornoon, kunniaetappina Weylandtin muistoksi ilman kilpailua, maaliin tulee ensimmäisenä Leopard-Trek-joukkue.

Mutta tänäänkin syödään italialaista ruokaa. Tämä onkin isompi juttu, kuin aavistin. Etukäteen hahmottelin, että onhan sitä pastaa ja pizzaa ja tiramisua jne. Mutta jos ei halua syödä vain pastaa ja pizzaa ja tiramisua kuukautta, pitää vähän nähdä vaivaa ja etsiä ohjeita, joissa olisi oikeasti jotain italialaista. Etenkin netistä etsiessä löytyy valtavasti ohjeita, joissa nimi onkin se ainoa italialainen elementti.

Ajankäyttöä tässä saa myös suunnitella, vuorotyöläisinä olemme kotona vaihteleviin aikoihin, muiden perheenjäsenten aikataulutkin pitää ottaa huomioon. Vielä on hiomista siinä, miten ruoasta saa kuvan ja vielä ehtisi syömäänkin ruoan lämpimänä. Saa antaa vinkkejä, miten kokeneet ruokabloggaajat tästä suoriutuvat. Ottaako suosiolla yhden annoksen jäähtymään (jonka voi vaikka sitten käyttää työlounaana seuraavana päivänä)  ja kuvata vasta syömisen jälkeen, vai miten olisi fiksuinta? Sen jo opimme, että kannattaa ottaa se kamera ainakin esille, jopa linssinsuojus pois:) Viime mainittu koskee meistä kokemattomampaa kuvaajaa. Eikä haittaa, vaikka lautanenkin olisi lähettyvillä, kun alkaa kauhoa ruokaa kattilasta...

Kotoisina lähteinä minulla on pino kirjoja ja lehtiä, suurimpana tietysti The Silver Spoon. Se on ihan upouusi kirjahyllyssäni. Dino D´acampon Fantastico! Modernia italialaista ruokaa on kasassa mukana. Maija Lindforsin kaksoiskirja Cucina Povera/All´italiana ja Tuominen/Koski/Kivilahden Aglio & Olio ovat olleet selauksessa ja väleistä pursuaa merkkilappuja kertomassa siitä, mitä talven pimeinä kuukausina suunnittelin nyt toukokuussa kokkaavani. Maku-lehtiä ja Glorian Ruoka & Viini-lehtiä on myös kertynyt kasa.

Kirjojen pläräämisen seurauksena ja iltapäivän minuuttiaikataulun vuoksi päädyin tänään valmistamaan All´italiana kirjan ohjeen mukaan parsa-ricottapiirakkaa salaatin kera. Kirjan ohjeessa käytettiin valmispohjaa, mutta olen vieroittanut niistä itseni ja käytin pohjaan ohjetta Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Viitsiessäni teen ohjeen kolmin- tai nelinkertaisena, otan kerta-annoksen ja pakastan palasina loput myöhempää käyttöä varten. Michel lupaa säilyvyydeksi 3 kk pakastimessa.

• 250 g vehnäjauhoja
• 125 g voita pieniksi kuutioiksi paloiteltuna ja hieman pehmenneenä
• 1 kananmuna
• 1 tl hienoasokeria
• 1/2 tl suolaa
• 40 ml kylmää vettä    

Sekoita kulhossa jauhot, suola, sokeri, muna ja voi leivänmurumaiseksi silpuksi, lisää vesi ja työstä taikina kiinteäksi palloksi, joka saa mieluusti levätä tuokion kelmuun käärittynä jääkaapissa. Kuumenna uuni 190 asteeseen. Taputtele taikina vuokaan jauhotetuin käsin, pistele haarukalla pohjaan reikiä. Laita taikinan päälle pyöreä palanen leivinpaperia ja levitä pinnalle kuivia herneitä tai paistopainoja, esipaista pohjaa noin 15 minuuttia.

• 250 g ricottajuustoa
• 1 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 4-5 rkl raastettua pecorinoa
• suolaa
• mustapippuria
• 7-8 kirsikkatomaattia
• noin 15 vihreää parsatankoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiehauta parsatankoja muutama minuutti, laita ne sitten kylmään veteen, jottei väri tummene. Sekoita keskenään ricotta, kerma, keltuaiset, mausteet ja juusto. Levitä seos piirakkapohjalle ja asettele parsatangot ja kirsikkatomaatit puolikkaina taiteellisesti päällimmäiseksi. Paista 30-40 minuuttia kunnes piirakka on saanut kauniin värin.