Pollo alla Diavolo ja rosat macaronit voittajan kunniaksi

Milanossa ajavat 28 asteen lämmössä viimeistä etappia, täällä meillä Suomessa on tuskin viittätoistakaan astetta lämmintä, vettäkin vihmoo. Mutta en antanut sen lannistaa, vaan Italia-ruokahaasteemme viimeisenä päivänä olen kokannut sekä ulkona, että sisällä. Innostusta ruoanvalintaan sain Sillä sipuli-blogin postauksista, joissa he olivat valmistaneet paholaisen kanaa (Pollo alla Diavolo) ja peruna-parsasalaattia.

Meilläpäin ei ole helppoa tai ehkä edes mahdollista hankkia luomukanaa, joten tyydyin belgialaisiin hoikkiin pakastekanoihin. Niitä ei ihan varmasti ollut lihotettu väkisin... Tänä aamuna harrastin kanaparkojen rusikointia Sillä sipulin Merituulin neuvojen mukaan, kanoissa oli kaulatkin tallella, ne katkesivat tukevilla saksilla ja toteutin evoluutiota tekemällä kanoista selkärangattomia. Lopullinen sinetti oli napakka rusautus, jolla kanat litistyivät halsteriin meneviksi. Marinoin kanoja öljyn, yrttien, suolan ja limen mehun sekoituksessa viitisen tuntia jääkaapissa. Halstereita löytyi taloudesta vain yksi, joten paketoin tiilen folioon ja käytin sitä toisen kanan painona grillissä. Avotulta ei ollut saatavilla, nuotiopaikkamme sai häädön uuden kasvihuoneen tieltä, eikä uutta kotia ole vielä osoitettu. Kanat kypsenivät luupuolelta ensin 20 minuuttia ja sitten lihapuolelta 25 minuuttia, mutta vähän vähempi olisi riittänyt kanojen hoikkuuden vuoksi.

Belgian terveisiä

Lisäkkeenä oli salaattia, johon paahdoin öljyttyjä uusia perunoita uunissa reilun puoli tuntia. Keräsin kasvihuoneesta erilaisia rehuja, joita jo raski ottaa, keitin kotimaisia parsoja (ensimmäiset kotimaiset bongattu!) muutamia minuutteja. Kippasin varret sitten kylmään veteen, jotta kypsyminen loppuu ja väri säilyy kirkkaana. Sekoitin kuumat perunat salaattiin vasta viime hetkellä ja pilkoin parsat pätkiksi, nuput ihan päällimäiseksi, "dekoratsiaa" kuten entinen puolalainen sanoi. Salaatinkastikkeen sekoitin öljytilkasta ja limemehusta, ripauksesta suolaa ja pippuria.

Kotimaisia herkkuja

Macaron-leivonnaiset ovat ilmeinen kiistakapula Italian ja Ranskan välillä, kumpi maa sen voikaan omia itselleen? Sain ystävältäni ohjeen, joka perustuu italialaiseen marenkiin. Ystäväni kannusti minua kokeilemaan ohjetta, vaikken ole koskaan aiemmin yrittänyt tehdä tätä ilmeisen kimuranttia leivonnaista.  Koska tunsin itseni edelleen rohkeaksi, päätin kokeilla, tarkoitus oli valmistaa rosanvärisiä leivonnaisia Alberton tulossa olevan voiton kunniaksi. Hyvä vinkki oli se, että lue ohje pariin kolmeen kertaan, kokoa kaikki ainekset ja välineet käden ulottuville ja henkäise syvään ennen kuin aloitat. Minulla ei ollutkaan tarpeeksi mantelijauhetta, mutta onneksi oli kokonaisia manteleita, pääsin kokeilemaan uuden Bamixini pähkinämyllyä, hyvin laite suoriutui manteleista.

sokerinkeittoa

•  2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 valkuaista

Laitoin sokerin paksupohjaiseen kattilaan yhdessä veden kanssa, keitin seosta miedolla lämmöllä sekoittamatta 119 asteeseen, se vei kuparikattilassa noin 15 minuuttia. Mittasin sokerin lämpötilaa paistimittarilla, jonka olen todennut melko oikeaa näyttäväksi veden kiehumisella tarkistettuna. Samaan aikaan yleiskone vatkasi kolmea kananmunan valkuaista kuohkeaksi vaahdoksi ja minä-merkkinen keittiöväline sekoitti keskenään

• 225 g mantelijauhetta
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 valkuaista
• haluttua elintarvikeväriä

Tässä tarvittiin jonkun verran voimaa, mantelijauhe tuntuu imevän tomusokerin itseensä ja karamelliväri upposi sekoitukseen, valkuaisetkin hävisivät massaan.

Kun sokeri oli halutussa lämpötilassa, kaadoin sen ohuena nauhana valkuaisvaahtoon yleiskoneen pyörittäessä massaa suurimmalla nopeudella. Tulos oli ihanan pehmeää ja vitivalkoista marenkia, jäähdytin seoksen antamalla yleiskoneen vatkata sitä pienemmällä nopeudella muutamia minuutteja.

 

Seuraava vaihe oli sekoittaa mantelijauheseokseen marenkia, lusikoin marenkia mukaan iso lusikallinen kerrallaan. Yritin pitää huolta, että koko massa tulee tasaiseksi hiertämällä sitä lusikalla kulhon reunoja myöten. Lisäsin myös väriä vähän lisää, että saisin rosan lopputuloksen.  Kun seos oli niin tasainen, kuin mahdollista, lapioin sen pursotinpussiin ja vapisevin käsin pursotin epätäydellisiä ympyröitä leivinpaperille, niitä tuli noin 30 kpl. Jostain luin vinkin, että peltiä napautetaan pöytään, jolloin massa tasaantuu ja toisekseen noudatin ystäväni neuvoa antaa pellillisten levätä noin 20 minuuttia ennen paistamista 150 asteessa noin 15 minuuttia.  Edelleen olin lukenut, että leivonnaisiin pitäisi tulla "jalka" ja olen melkoisen varma, että sellaisen, pienen tosin, sain aikaan! Pientä leivinpaperiin tarttumisen vikaa oli havaittavissa, mutta se oli todella pientä. Täytin osan macaroneista lemon curdilla ja osan vadelmahillolla. Tiskivuori, jolle tämä keittiöetappi päättyi, oli taas melkoinen.

 

Nyt Giro on saatu päätökseen, Alberto Contador sijoittui etapilla kolmanneksi, ei tarvitse puhua varmistelusta, vaan hän ajoi tosissaan tänäänkin. Kuuden minuutin selkeällä erolla hän voitti kokonaiskilpailussa toiseksi tullen Michele Scarponin ja kolmanneksi ylsi Vincenzo Nibali. Ikävä kyllä loppumuodollisuuksia ja palkintojen jakoa emme nähneet, seuraavat urheilulajit pukkasivat päälle.

pyöräilijän työtuoli

voittomacaronit!