En ole koskaan aikaisemmin valmistanut ravioleja, enkä ole varma, että ihan pian kokeilen uudelleen. Tai ainakin pitää kokata välissä vaikka mitä. Olin katsellut verkkokaupoissa ihania raviolimuotteja, mutta pitänyt sormeni kurissa, enkä tilannut sellaista. Se olikin ihan hyvä juttu, tässä tuli riittävän hiki ilman kaksintaistelua muotin kanssa. Ohjeena oli perustaikinaohje, jonka (kerrankin lähes uskollisesti) kopioin jauhopussin reunasta.
- 300 g durumvehnäjauhoja (00-jauhoja pitää hankkia, JOS vielä joskus kokeilen)
- 3 kananmunaa
- 3 rkl öljyä
Sekoitin ainekset yleiskoneen leikkuuterällä sekaisin, melkein taikinapalloksi, jota sitten vielä käsin työstin hetkisen. Jätin taikinapalan kelmuun käärittynä lepäämään hetkeksi.
- noin 100 g lohkeavaa vuohenjuustoa
- yrttejä silppuna (meillä ruohosipulia, basilikaa ja oreganoa)
Murustelin juuston kulhossa ja sekoitin mukaan yrttisilpun, sekoituksesta tuli hyvin sormilla pieneksi nököseksi puristeltavaa massaa.
Seuraavana oli ohjelmassa taikinan työstäminen pastakoneella. Olen aiemmin käyttänyt pastakonetta vain lasagnelevyjen ja leveän nauhapastan tekoon, jossa ei ole niin nokonuukaa, minkä muotoisia levyistä tulee. Nyt sitten koitin saada mahdollisimman tasaleveitä levyjä, joitten paksuus olisi lähempänä ohutta, kuin tuhtia. Yksi taikinapala onnistui mainiosti, mutta muuten oli käsiä vähintään yksi liian vähän, veiviapu olisi ollut hyvä:)
 |
| raviolit ennen keittämistä |
Asettelin sitten levylle juustonökösiä noin 4-5 cm välein. Kostutin taikinaa juuston ympäriltä vedellä, jotta taikinakuoret tarttuisivat toisiinsa kiltisti. Nostin sitten toisen, vähän pitemmän taikinalevyn ensimmäisen päälle, antaen jokaiselle juustokeolle tarvimansa tilan. Taikinapyörä sitten vain laulamaan ja muotoilin vaihtelevan muotoisia ja kokoisia neliöitä, joissa mitkään geometrian lait eivät olleet vieraita. Tässä vaiheessa alkoi olla kuuma. Mistä tuleekin mieleeni mainita, että onneksi älysin keittää vettä valmiiksi anteliaan laajassa padassa. Asettelin valmiit raviolit jauhotetulle tarjottimelle ja toivoin hartaasti, etteivät ne tarttuisi toisiinsa, kovin pahasti...
Taikinasta tuli noin 30 kpl ravioleja, mikä oli askarteluinnostukseni maksimaalinen hyödynnys. Tässä vaiheessa valmistin pikaisen sitruuna-voikastikkeen liukastamaan raviolien matkaa vatsaan.
- 50 g voita
- puolen sitruunan mehu
- 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
- pippuria
Ainekset vain pannulla sekaisin ja hetki kokoonkiehumista. Nyt sitten oli aika keittää raviolit. Suolasin keittoveden säästelemättä ja viritin veden kiehumaan lempein pulpahtein. Sinne sitten noin 8 kpl ravioleja kerrallaan (aikaansaannokseni olivat noin 4x4 cm kokoisia), pidin huolta, että raviolit tanssahtelivat viehkosti vedessä. Noin 3-4 minuutissa arvelin raviolien olevan kypsiä ja nostelin ne reikäkauhalla kuumalle vadille, valutin hieman kastiketta päälle ja peittelin. Yksikään ravioli ei hajonnut vedessä, mihin olin tyytyväinen. Tuli vain mieleeni, että kuinka näitä kätevästi valmistetaan isolle määrälle syöjiä, ilman että teelmät ehtivät jäähtyä ja takertuvat toisiinsa? Meillä ravioli oli ikäänkuin alkuruokana pääruoan ollessa savulohisalaatti. Osa ravioleista oli liian paksusta taikinasta ja olisivat tarvinneet vähän enemmän keittoaikaa, leikkasimme lautasella puisevat reunat pois. Onneksi perheeni suhtautuu kauniisti kokeiluihini. Ohuemmasta taikinasta (tuurilla) sommitellut raviolit olivat oikein sopivan kypsiä ja täyte oli mainio, kastikkeen sitruuna ja voi tekivät annoksesta mukavan syödä. Mutta en taitaisi tehdä tätä seuraavan kerran silloin, kun pitäisi tehdä johonkin positiivinen vaikutus, pitäisi harjoitella ensin kerta pari lisää.
 | |
| Siinä ne nyt ovat! |
Girossa ovat toisen lepopäivän aatossa, hurjaa mäkeä taas kiipeävät. Matkaa maaliin on vielä 25 km. Sataa vettä ja rakeita, ei häävit työolosuhteet pyöräilijöillä. En ole ehtinyt nyt kovin paljon keskittyä kilpailun seuraamiseen, eilisen etapin lyhentäminen jäi mieleen. Katsojat poispätkäistyn osan varrella olivat tietääkseni jossain määrin olleet naama nurinpäin, niin olisin itsekin vastaavassa tilanteessa. Mutta ymmärtääkseni osuuden vaarallisuus sai kilpailun tuomariston käyttämään saksia, kilpailun alkupuolen onnettomuus karmein seurauksin varmasti vaikutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti