Saako jo onnitella, herra Contador?

Tänään Giro d'Italia päättyy 21. etappiin, henkilökohtaiseen aika-ajoon, jolla on mittaa noin 25 km. Sitten pyöränkammet pysähtyvät ainakin hetkeksi ja urheilijat saavat hengähtää. Kolmen viikon kuluessa kilpailijat ovat ajaneet melkein 3500 km, on siinä työmatkapyöräilyä kerrakseen! Jos keskeyttämistä ei tapahdu, Alberto Contadorin voittoa voidaan pitää varmana.

lempimausteitani

Meidän keittiössämme ollaan myös melkein osamaalissa. Kolmannes itsellemme asettamastamme ruokahaasteesta alkaa olla valmista. Jokaisena kilpailupäivänä olemme syöneet jotain italialaista ruokaa ja koska ihminen on taitava syömään ja lepäämään samaan aikaan, olemme lepopäivinäkin toteuttaneet haastetta, vaikka alussa arvelin tarvitsevani taukopäiviä minäkin. Pastakiintiö lienee hetken aikaa täynnä, raviolien pariin en välttämättä enää palaa, polenta jäi kokeilematta kokonaan. Jälkiruokia ja leipomuksia tein enemmän kuin tavallisesti. Yhtään totaalista epäonnistumista ei sattunut, mutta muutaman kerran perhe vähin äänin kävi tunti ruokailun jälkeen ottamassa leipäpalan tai kaksi.

Bloggerin katkopäivän postaus on poistunut bittiavaruuteen. Katkon jälkeen se palasi, mutta jotenkin muuntuneena. Muutamaa päivää myöhemmin opettelin lisäämään postauksiin tunnisteita (hyvä minä!), jolloin tämä hukkiksessa ollut postaus pomppasi ensimmäiseksi. Eilen tuskastuin siihen niin, että tutustutin postauksen ja delete-nappulan toisiinsa. (Ohjeet ja tuki, mitä ne ovat? Jotain syötävää?) Onneksi kyseessä oli vain toinen focaccia-kokeiluistani, ei esimerkiksi cannelonipostaus, ruokalaji joka pisti hien liikkeelle ja voitti ylivoimaisesti tiskivuorelle päättyneen etapin.

Italialaisille ei ilmeisesti kerrota jo lapsuudessa, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Heillä on ymmärtääkseni tapata juoda kuppi kahvia, cappuccinoa kenties ja päivemmällä sitten haukata jotain. Mutta meille tämä kyseinen valistus on mennyt perille, me syömme aamiaista huolella niinä aamuina, kun olemme koko perhe saapuvilla.  Tänään sommittelin uhkarohkeasti aamiaisella tarjottavan antipasto-lautasen, otan seuraukset vastaan pystypäin, sillä etikettirikoshan tämä kieltämättä on. Koska tunsin itseni erityisen rohkeaksi ja ajatukseni ovat jo Ranskaan ja Touriin päin kallellaan, lisäsin vielä croissantin lautasen reunalle.

eurooppalaista fuusiokeittiötä?

Myöhemmin on sitten ohjelmassa päivällisen valmistaminen, mutta siitä lisää sitten, kun suupielet on pyyhitty ja tiskikone laulaa taas kerran O sole mio!