Tähdenlentoja ja ricottagnoccheja

Kun joka päivä tekee uutta ruokaa ja syöjien määrä vaihtelee, käy jossain vaiheessa niin kuin nyt. Jääkaappiin alkaa kertyä tähdenlentoja (kummipoikani pienenä keksimä nimitys ruoantähteille). Keräsin töihin menevälle rasioita mukaan ja kotona oleva teinikin sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Nyt tilanne on taas hallussa. Tosin sinne tuli yksi pieni rasia taas, sillä tein toistamiseen gnoccheja. Pitäähän jotain tänäänkin kokata ja olin ihastunut ricottagnocchien ohjeeseen eräällä amerikkalaisella blogisivulla. Minun tuurillani kyseinen sivu oli tänään pois käytöstä, joten etsin summittaisia neuvoja muilta sivuilta ja loput sävelsin itse. Voi taivas miten ihania ilmavia palleroita sain aikaan!

• 250 g ricottaa
• kourallinen parmesania raastettuna
• noin 2 dl jauhoja 
• muutama raapaisu muskottipähkinää
• 1 kananmuna

tarttuvassa vaiheessa

pehmoiset tyynyset

Kuumenna vettä kattilassa kiehuvaksi. Sekoita ainekset yhteen, jätä jauhoista ainakin kolmannes jauhottamiseen. Kumoa tarttuvainen taikina jauhotetulle työpöydälle, jauhota käsiäsi. Pyörittele taikinasta pehmeä pallo, se on todella pehmeää ja tarttuu käsiin helposti, jos jauhopinta  rikkoutuu. Jaa taikina terävällä veitsellä neljään osaan ja pyöritä ne pitkulaisiksi pötköiksi. Leikkaa noin sentin puolentoista leveiksi paloiksi ja nostele palat jauhotetulle tarjottimelle.

Sulata ruokalusikallinen voita pannulla ja lisää muutama salvianlehti. Anna voin tummeta hieman, samalla salvia luovuttaa makuaan voille. Nostata vesi uudelleen kiehuvaksi ja pudottele sinne gnoccheja, noin 10-15 kerrallaan, pyöräytä varovasti vesi liikkeelle, etteivät pallerot tartu kattilan pohjaan. Kun pallerot nousevat pintaan, noin 3 minuutin kuluttua, nosta ne reikäkauhalla kattilasta ja pidä lämpimänä, kunnes kaikki on keitetty. Kumoa gnocchit pannulle ja sekoita varovasti voikastikkeeseen. Raasta päälle vähän parmesania, ripota vastajauhettua pippuria ja muutama suolakide pinnalle.

Vuorietappi on vielä menossa, näyttäisi olevan sateinen päivä. Bongasin kuuluisan katsojan, "Pirun". Hän on vanha mies, muistaakseni ranskalainen, joka on käynyt katsomassa Touria vuosikymmeniä ja myös Girossa hänet on usein nähty. Hyvin jalka nousi vielä vaaleanpunaiseen "potkupukuun" sonnustautuneella Pirulla, kun kannusti kilpailijoita juoksemalla mukana.

Huomenna on kaksi viikkoa blogin pitämistä takana. Kysyin tänään teiniltä, että joko alkaa Italia pursua korvista, ei kuulema vielä. Kalaa en ole vielä laittanut ollenkaan italialaisittain enkä valmistanut pastaa alusta asti. Pannacotta on suunnitelmissa, tosin sen kohdalla joudun pyörtämään päätökseni olla käyttämättä liivatetta enää.