Toinen lepopäivä

Pyöräilijöillä on tänään lepopäivä, huomenna alkaa loppurutistus, vielä on kuusi etappia jäljellä. En voi luonnehtia tämänvuotista kilpailua kovin jännittäväksi, toivon heinäkuiselta Tourilta parempaa. Niin moni kiinnostava ajaja ei ole ollut mukana Girossa. Mutta suosikkini Contador johtaa turvallisen tuntuisesti!

Toukokuiset päivät ovat kuluneet mukavasti (ja ennenkaikkea nopeasti) pyöräilyä seuratessa, töissä käydessä, pihan rakennustöissä ja italialaisia ruokia kokeillessa. Tänään käytän aikaa viimeisten Italia-ruokasuunnitelmien tekoon ja  raaka-aineiden hankintaan, sillä tulevat päivät menevät tiiviisti myös töissä ja kokkaamiseen on aikaa vähän tai ei ollenkaan.

Ajatukset ovat jo kummasti kääntyneet heinäkuuhun ja Ranskaan, mieleni muistilappuun alkaa kertyä merkintöjä siitä, mitä ranskalaisia ruokia aion sitten kokeilla. Olen silloin osan ajasta lomallakin, joten aikaa on paremmin. Lisäksi olen alkanut haaveilla siitä, että saatuani koko kolmikon kokattua tänä vuonna, alan toteuttaa muita kiinnostavia maita, mutta ehkä vain viikon kerrallaan. Kolmen viikon "sitoutuminen" yhteen maahan vaatii aika paljon aikaa, vaikka aivan vapaaehtoista ja hauskaa onkin. Mielessäni on jo monta maata, Kreikka ja Turkki nyt ensimmäisenä, mutta myös brittien ruokakulttuuri, amerikkalainen, japanilainen ja kiinalainen kiinnostaisi. Muutaman kerran vuodessa viikko kerrallaan tuntuu ajatuksena mukavalta.

nakukahvalla

Italia ja kahvi kuuluvat erottamattomasti yhteen. Niin meilläkin. Hyvänä päivänä hallitsen jo espresson valmistamisen, maidonvaahdotus on vielä lapsenkengissään. Saan useimmiten aikaan vain saippuavaahtoa muistuttavaa pöperöä. Harjoittelemalla senkin varmasti oppisin, mutta on niin mukava ja helppo kääntyä osaavamman puoleen. Aamukahvina juomme maitokahvin ja teinit cappuccinon. Päivällisen jälkeen me vanhemmat nautimme espressot ja pojat cappuccinot ja usein se onkin pienen suklaapalan kanssa ainoa jälkiruoka. Tuplashotti espressoa on paikallaan, kun alkaa tulla väsymyksen tunne ennen yövuoroa tai kun leipomiseen tarvitaan kunnollista kahvia.

Tavallinen kahvinkeitinkin meiltä löytyy, mutta se otetaan esiin vain juhlien aikaan ja kun vierailulla käy ihmisiä, joitten mielestä Juhlamokka on parasta. Töissä juon kahvia vain kerran tai kaksi vuodessa, kuppinikin on aina ihan kuivauskaapin perukoilla ja jotkut luulevat, etten juo lainkaan kahvia. Pidän yllä tätä illuusiota, sillä siten vältän kahvinkeittovuorot! En ole koskaan osannut valmistaa kelvollista kahvia perinteisillä kahvinkeittimillä, aina tulee joko liian laihaa tai sitten lusikka seisoo kupissa. Niinpä on parasta pysyä sivussa siitä hommasta, eikä pilata toisille tärkeätä kahvihetkeä.