Vielä kerran pastaa!

Kun aikaa ruoanlaittoon on alle puoli tuntia, rapupasta on meidän suosikkiruokamme. Pisimmän ajan vie se, että iso kattilallinen vettä saadaan kiehuvaksi, kaiken muun ehtii tehdä sitä odotellessa. Ainakin jos ennakoi hieman, toisin kuin minä tänään. Kätevä emäntä ottaa ravut tietysti sulamaan hyvissä ajoin, ellei peräti käy niitä itse merrasta hakemassa aamusta varhain (vain ravustusaikaan toki), mutta voi tehdä, kuten minä. Väkivalloin vesisulatus ja sitten kuivaaminen talouspaperilla. Ei kerrota kenellekään, eihän?

• 200 g pakastettuja jokiravun pyrstöjä (tilliliemessä keitettyjä) 
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sipulia
• valkosipulia
• ruohosipulia 
• basilikan lehtiä
• loraus konjakkia
• parmesaania tai pecorinoa raastettuna

Veden kiehumista odotellessa silputaan sipuli ja valkosipuli, niitä kuullotetaan hetki pannulla ja hukutetaan sitten kermaan. Pasta keitetään ohjeen mukaan, simpukkapasta on tässä kiva, ravut ja "simpukat" sopivat samalle lautaselle! Pannulle lisätään konjakki, suola ja pippuri. Kun pasta alkaa olla kypsä, ravut lisätään kastikkeeseen kuumenemaan ja pasta sekoitetaan joukkoon, päällimmäiseksi ripotellaan säästelemättä basilikaa, ruohosipulia ja juustoraastetta. Olen oppinut, että kastiketta saa mieluummin olla niukalti, kuin paljon. Sitä ei kuitenkaan määräänsä enempää imeydy pastaan, eikä ole mukavaa, että ruoan loputtua lautasella on vielä lammikko. Tämä kastikemäärä siis riittää hyvin neljän hengen annokseen.

19. etappi on saatu päätökseen, mutta sen katsominen digitallentimelta on edessä illempana, kun päivän puuhat on saatu valmiiksi. Pikkulinnut kertoivat jo tekstiviestin muodossa voittajan, mutta se ei haittaa mitään, on mukava illan pimetessä ottaa lasillinen viiniä käden ulottuville, kenties pari keksiä ja muutama nokare juustoa ja sitten katsoa ainakin loppuratkaisu, ellei enempää ole aikaa tai jaksamista.