Zuppa di pesca tai ainakin sinne päin

Meillä syödään kalaa melko paljon, pari kertaa viikossa ainakin. Nyt on 2 viikkoa mennyt vähin kaloin, olen kyllä etsinyt italialaisia kalaruokaohjeita ja löytänytkin, mutta jotenkin on lannistanut se, että ihan alusta asti pitää tehdä kompromisseja raaka-aineiden suhteen. Meillä pohjoisen valtion sisämaan asukkeina ei ole laajoja kalatiskejä ulottuvillamme. Mutta tänään päätin, että niillä korteilla mennään, joita on saatu haalittua ja valmistan tomaattista kalakeittoa, johon tulee myös rapuja. Katsotaan kuinka käy.

• 3-4 suurta tomaattia
• 2 lehtisellerin vartta pilkottuna
• 2-3 valkosipulinkynttä viipaleina
• kevätsipulia silputtuna
• pätkä punaista chiliä silputtuna
• noin 2-3 dl kalalientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• lohta kuutioina
• jokiravun pyrstöjä ta katkarapuja
• suolaa ja pippuria
• ripaus sahramia
• korianteria ja ruohosipulia silppuna koristeeksi

Kuumensin oliiviöljyä padassa ja kypsytin siinä valkosipuliviipaleita, varoin niiden palamista. Lisäsin sipulin, chilin ja sellerin, hetken kuluttua tomaatit lohkoina ja valkoviinin. Kalalientä lisäsin sen verran, kuin arvelin keiton kaipaavan lientä. Pippuria, suolaa ja pikkuisen sahramia mukaan, kansi päälle ja annoin liemen kiehua noin 10-15 minuuttia. Maistelin lientä ja siinä oli mukava potku chilistä, muttei liikaa. Soseutin liemen mixerissä ja kaadoin sileän keittopohjan takaisin pataan. Lisäsin kalapalat mukaan ja annoin niiden kypsyä muutamia minuutteja, ei vie varmaan kuin viisi minuuttia. Lopuksi kypsät jokiravun pyrstöt mukaan kuumenemaan. Olisi ollut mukava saada mukaan vielä jokunen simpukka tai muita mereneläviä, jotain valkoistakin kalaa kenties, mutta niitä ei ollut nyt saatavilla. Keitto maistui mainiolta, kala oli ehtinyt imeä liemestä makua, muttei hajonnut kauhottaessa.

Keittoruoan kanssa on mukava syödä tuoretta leipää ja otin ohjelmaan focaccia vol. 2, löysin mieleiseni ohjeen HonHons-blogista. Ohjetta tietysti heti muuntelin, se näyttää olevan jokapäiväistä, mitään ohjetta ei tule kirjaimellisesti noudatettua.  Pihalta löytyy jo mukavasti yrttejä, ainakin rosmariinia päätyy leivän päälle. Taikinan sekaan lisäsin hieman kuivattua oreganoa. Edellisessä leivässä nynnyilin ja jätin oliivit pois heidän mielikseen, jotka eivät tummista palleroista pidä. Nyt aion leivän toisen pään kyllä pilkuttaa oliiveilla. Saanpahan itse enemmän!

• 7,5 dl lämmintä vettä
• 50 g hiivaa
• 3 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 1-1,5 dl oliiviöljyä
• kuivattua oreganoa
• n 15 dl vehnäjauhoja 

Leivän päälle

• tuoretta rosmariinia silppuna
• oliiviöljyä
• suolakiteitä
• oliiveja

liukkaita pirulaisia nuo oliivinkivet

Liota hiiva lämpimään veteen ja sekoita mukaan sokeri ja suola, sekä puolet jauhoista. Alusta taikinaa hetkinen ja valuta öljyä mukaan, jätä osa päälle ja pohjalle. Lisää jauhoja desi kerrallaan, kunnes saat kimmoisan taikinan. Nostata taikinaa ensin ainakin 30 minuuttia, sitten taputtele leipä öljytyn uunivuokan pohjalle. Anna leivän taas kohota liinan alla. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Painele sormin taikinaan kolosia, ripottele suolakiteitä ja rosmariinia pinnalle ja puikkaa oliiveja kolosiin. Myös kirsikkatomaatin puolikkaat sopivat tähän hyvin. Monissa ohjeissa käytetään myös juustoja tai sipulirenkaita leivässä, mutta minusta se menee jo liiaksi piirakkamaiseksi. Paista leipää noin 25 minuuttia ja uunista ottamisen jälkeen leipää voi vielä sivellä oliiviöljyllä. Parasta samantien syötynä.