Nyt on enää kolme yötä nukuttavana ennen Tour de Francen alkua. Päässäni sinkoilee ajatuksia siitä, mitä ruokia kokeilen, miten perhe ruokitaan tulevien kisaviikkojen ajan. Mutta kuten olen jo tunnustanut, minusta ei ole suureellisten suunnitelmien tekoon, mieluummin menen päivän kerrallaan, vaikka vähän tuli hännän alla. Ainakaan ei ole tylsää!
Touriin osallistuvien ajajien lista alkaa olla jo melko hyvin muotoutunut. Suosikkejani on mukana pilvin pimein, mukaan 3471 kilometrin mittaiseen kilpailuun lähtevät niin Alberto Contador, molemmat Schleckin veljekset, Alexandre Vinokourov, Mark Cavendish, Tyler Farrar kuin Cadel Evanskin. Yhtään suomalaista ajajaa ei listoilta löydy, kuten jo Giron aikaan saimme tietää.
Olen laskuissani vähän epävarma, onko Ranska meille tutumpi maa vierailukertojen perusteella kuin Italia, mutta ajallisesti olemme tainneet viettää enemmän aikaa Ranskassa kuin keväisen ruokahaasteen Italiassa. Olemme moninkertaisesti todistaneet, että ranskaa osaamattakin maassa selviää aivan mainiosti. Kun saa muutaman kohteliaisuuden pullautettua suustaan, riittävät elekieli ja englanti hymyllä höystettyinä toimii oikein hyvin.
Emme ole kovin paljon syöneet ranskalaisissa ravintoloissa, enimmäkseen sen vuoksi, että lasten ollessa pieniä olimme aina väärään aikaan ruokaa vailla, joko lounasaika oli ohitse tai sitten illallisaika oli vasta tuntien päässä. Muutenkin on ollut mukava kokata leiriolosuhteissa, sillä raaka-aineiden runsaus on huimaava. Summamutikassa ostetut kalafileet, nenää kutittavat juustot, tuore leipä ja ihanat vihannekset ovat tehneet retkikokinkin elämän helpoksi. Ranskalaisille ruoan maku ja näkö tuntuvat olevan niitä tärkeitä asioista, he eivät pyri valtameren takaisen maan "ton"-kulttuuriin, ruoan ei tarvitse olla rasvatonta, sokerintonta, hiilaritonta (mautonta, sillä se on usein lopputulos). Tällä mentaliteetilla minäkin mielelläni laitan ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti