Kampasimpukka, otto 2

Olen verraten kokematon merenelävien kokkaaja. Sinisimpukoita olen keitellyt useaan otteeseen ja kuningasravun jalkoja kesyttänyt pariin kertaan. Mustekalat ja osterit ovat täysin harmaata aluetta. Kampasimpukoita olen kerran aikaisemmin laittanut ja tulos oli joko liian raakaa tai liian kypsää, emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen, kuinka siinä kävi. Kohtelias perhe söi grilliin jämähtäneet ja siitä väkivalloin nyhdetyt simpukkaparat mukisematta, mutta kehumatta, jälkimmäinen on tietysti aivan oikein tehty. Tänään aamulla pakastinta tonkiessani osui silmiini pieni pussi kampasimpukoita, siinä siis meille alkuruoka. Teineille oli varattuna jokiravun pyrstöjä paahtoleivällä, jolleivat kampasimpukat houkuta.

Annoin simpukoiden sulaa rauhalliseen tahtiin, keittelin samaan aikaan ystäväni raparperipöheikön viime kesäisiä antimia mehuksi, pakastin on aivan liian pullevassa kunnossa ja koitin tehdä sinne kolosta, sillä marjapensaiden sato valmistuu hyvää tahtia. Viisi litraa suloisen makuista raparperimehua on nyt odottamassa loppukesän rippijuhlia.

Ostamani kampasimpukat olivat oikein pikkuruisia, peukalonpään kokoisia. Kuivasin sulaneet pallerot ja marinoin niitä hetken limen mehun ja oliiviöljyn seoksessa. Otin ne marinadista ja kuivasin uudelleen, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Paistoin niitä molemmilta puolilta noin minuutin. Asettelin ne salaattipedille ja ripotin päälle lusikallisen oliiviöljyn ja limen mehun sekoitusta.

Simpukoista tuli oikein hyvän makuisia, emme vieläkään tiedä olivatko simpukat ensimmäisellä kerralla raakoja vai ylikypsiä, mutta nyt ne olivat oikeanlaisia. Teineistä nuorempi tahtoi ehdottamasti myös osansa ja hänkin piti tällä kertaa lopputuloksesta.