Meillä on melko harvoin aikaa syödä yhdessä aamiaista. Työhönlähtijät yleensä hiipivät hiljaa ulos talosta epäinhimillisen varhain, elleivät ole tulleet yösydännä kotiin. Kouluaamuisin teineillä ovat jutut usein melko vähissä, kunhan kampeavat itsensä ylös, haukkaavat jotain ja raahautuvat bussipysäkille, siinä sitä saavutusta jo onkin.
Lomamatkoilla aamiainen on tärkeä, se antaa omanlaisensa sävyn päivään. Reissatessamme olemme oppineet, kuinka eri tavoin tähän päivän alun ateriaan suhtaudutaan eri maissa. Oma suhtautumisemme on sopeutuva, yleensä matkan ensimmäisinä päivinä paikalliset erikoisuudet maistuvat mainiosti, mutta pitemmillä reissuilla voi tulla jo töks-ilmiö. Etenkään amerikkalainen tapa ottaa donitsi tai kaksi jo ennen kuin silmät on kunnolla saatu auki, ei monena aamuna innosta. Jos oma keittiö kulkee mukana tai edes retkikeitin ja kylmälaukku, ovat mahdollisuudet heti laajemmat. Jääkaapilla varustettuun motellihuoneeseen tuomme usein omat jogurtit ja marjat paikallisista kaupoista. Jääkaapin puutteessa tee-se-itse-kylmiön virkaa toimittaa jääpalakoneen antimet muovipussiin ja pesualtaaseen viritettynä. Viileillä ilmoilla on eväitä pidetty anteliaiden ikkunoiden välissä vuoristohotelleissa. Tietenkin otamme huomioon eri maiden käytännöt siitä, saako huoneisiin ylipäätään viedä ruokaa.
Aamiaispöydän ei tarvitse olla herkkuja notkuva, esimerkiksi turkkilainen lähestymistapa on mitä mainoin. Lautasella on viipale vuohenjuustoa, muutama oliivi, kypsää ja mehevää tomaattia viipaleina, ja nokare voita, tarjolla on keko tuoretta leipää ja kannusta ei makea lämmin tee lopu. Tällä setillä on merkillinen rauhoittava ja voimistava vaikutus, sen voimin on monet rauniopaikat koluttu.
 |
| reissunpuutteessa kotiaamiainen |
Meillä on kans kahdenlaisia aamuja, kahden teekupin, viilipurkin ja säätiedotuksen aamuja ja sitten kiireettömämpiä, jotka aloitetaan pohtimalla, että teetäkö vaiko kahvia. Munakokkelia nyt ainaskin, ja tomaattejakin näkyy olevan pannulle pistettäväksi, luomusavukylkeä pekoniksi, lautaset uuniin lämpenemään, parin tunnin päästä pöydällä on monenväristen hillo- ja marmeladipurkkien lisäksi jo teekannukin (kahvin jälkeen siis) ja sanakirja sekä minitietsikka ja yksi kiinnostava artikkeli London Review of Booksista...ja joko se on iltapäivä??
VastaaPoistaMaria: tuollaiset liukumat aamiaisesta brunssin kautta lounaaseen ovat hauskoja, paitsi jos piti saada jotain tähdellistä aikaan, eikä vain tiskiä:))
VastaaPoista