Alkuruokana latva-artisokka

Eilisen pohjoisen keikan meri-ilmastosta ja jetlagista (?) toivuttuani jatkoin taas kokkailemista. Pakastimentyhjennysmissiomme osa 115. sisälsi hirvenpaistin, joka oli äitini tuoma tuliainen pohjoisesta. Toivomusteni mukaisesti paisti oli otettu nollalaatikosta huoneenlämpöön hyvissä ajoin minua tervehtimään. On se aina niin kotoista, että perheenäitiä odottaa reipas kilon pala raakaa lihaa hänen pääsessään kotiin reissultansa. Lihapala säikäytettiin Grand Hallissa joka puolelta ja heti kun näpit kestivät, paisti sai ylleen suola- ja pippurihunnun. Seuraavaksi se päätyi uuniin 150 asteeseen lihamittarin anturi siellä itteessään. Tavoitteena oli 65 astetta. Se otti x minuuttia, joka käytettiin valkoviinin siemailuun ja Tour de Francen katsomiseen, mutta onneksi äänimerkki hälytti, kun 65 oli käsillä. Paisti käärittiin folioon odottamaan terävää veistä.

En ole ihan täysin viivalla siinä, miten paljon ranskalaiset lähimmäisemme käyttävät hirvenlihaa päivittäisessä ruokavaliossaan, joten en tohdi käyttää paistia tämänpäiväisenä ranskakokkauksessani. Ollessani aamulla Oulun Stokkalla ihastuin vihannesosaston terhakkaisiin latva-artisokkiin ja koska lähiruoka-aspekti on nyt vähän unohduksissa, ei latvusten ranskalainen alkuperä haitannut vaan oli oikeastaan plussaa. Niinpä ostin rehvakkaasti pari karheaa latvusta. Koska teinimme ovat jo ohittaneet askarteluvaiheensa ja me olemme taas sen saavuttaneet, emme koittaneetkaan asettaa latva-artisokkaa nälkäisen teinin lautaselle teemalla "revi siitä". Lupaamme hoitaa kulttuurikasvatuksen toiste.

Valmistin latva-artisokan ranskalaiskirjojeni ohjeitten mukaan erittäin pedantisti. Ensin leikkasin sokkaparoilta jalat poikki, tylysti vain varsi irti. Samoin lehdykkäpään yläosasta leikkasin pari senttiä irti, niin että punertava sisin osa pilkisti vienosti. Kumpaankin leikattuun päähän hieraisin reippaasti sitruunaa (auts, olen kuullut että kasveillakin on tunteet), tämän pitäisi vähentää tummentumista. Kiehautin kattilassa reilusti vettä, heitin sekaan sitruunan, jolla olin sen auts-osion tehnyt ja vähän suolaa. Sijoitin sokat kiehuvaan veteen ja päälle rypistetyn arkin leivinpaperia, sekin kuulema auttaa kypsymisessä ja vähentää tummentumista. Noin puolen tunnin kuluttua kokeilin lähteekö yksittäinen lehti irti helposti ja lähtihän se. Niinpä päättelin aukottomasti, että alkuruokamme on valmis. Nostin latvukset lautasille ja lorotin häpeämättömästi voisulaa niiden päälle. Tuotapikaa nyhdimme kilpaa lehdykköjä irti ja raastoimme pehmeän maistuvan osan niistä irti hampaistollamme. Tämä pitää tehdä kerran kesässä!

ennen

jälkeen

Tour de Francen 16. etappi oli oikein jännittävä, Saint-Paul-Troisista Châteauxiin, 162,5 km. Etappia voisi luonnehtia nousevaksi ylämäeksi kohti Alppeja. Asetelmat vähän muuttuivat kymmenen parhaan sakissa, Thomas Voeckler edelleen jatkaa keltapaidassa, mutta nyt Alberto Contador jo pikkuisen hytisytti astelmia. Schleckit vähän tuntuivat tutinoivan, tilanne tullee muuttumaan lähipäivinä. Tilanne on muodostunut todella kiinnostavaksi, juuri ja juuri maltamme odottaa huomista ensimmäistä Alppi-etappia, joka vielä päättyy Italian puolelle. 

Paavien palatsi

You might also like:

Rapukakut

Kampasimpukka, otto 2

Alkupalana lohimureketta

Alkupalana kampasimpukoita

Päivällinen Delicardin tapaan

LinkWithin

2 kommenttia:

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Taidan kanssa kokeilla tällä ohjeella, kun seuraavan kerran törmään jossain latva-artisokkiin. Hauskan oloinen ohje.

Ja naurattaa tuo teinin kulttuurikasvatus :)

19.7.2011 22.45.00

Campasimpukka kirjoitti...

Ankerias: teinit ovat ihan ilman naamanväänteitä kokeilleet vaikka mitä, mutta monessa kohtaa äiti/isä ymmärtää, että nyt pitää olla tolkun apetta naamariin, eikä mitään hienostelua:)) toisaalta, iältään (vaikkei kooltaan) "vähäisempi" teinimme on valmis kyllä kokeilemaan mitä ruokaa vain, ei haittaa onko kohde elossa vai kuollut, pienet kivet olivat hänelle suosikki snack kolmivuotiaana, äiti vain oli huolissaan hampaistosta.

19.7.2011 22.50.00

Lähetä kommentti