Burgundinpata

Eilinen etappi oli kiinnostava ja tälläkin kertaa arvaukseni meni pieleen, Thor Hushovd piti kuin pitikin pintansa ja keltaisen paitansa. Voiton vei portugalilainen Rui Alberto Costa. Alexandre Vinokourov tavoitteli etappivoittoa sinnikkäästi, muttei aivan onnistunut.

Tänään oli päivällisenä burgundinpataa. Meillä on sitä syöty iät ajat muutaman kerran vuodessa enkä ole aikoihin mitään ohjeita vilkuillutkaan, nyt kuitenkin lueskelin ohjeita eri lähteistä. Ihan riittävän autenttista ovat aiemmatkin yritelmäni olleet, etenkin kun Julia Child sanoo ohjeensa alussa, että jokainen tekee pataruokansa omalla tavallaan. Niinpä otin tämän suoranaisena lupana säveltää ja sovittaa kaikessa rauhassa.

Aikaisemmin olen tehnyt lihapataa paistista, nyt vähän viisastuneena ostin lapaa, samalla sain liemiainekset. Leikkelin noin 1,5 kg naudan lapaa isohkoiksi kuutioiksi. Samoin noin 150 g siankylkeä päätyi pieneksi silpuksi. Käristin aluksi kylkisilppua valurautapannulla ja siirsin silpun pataan. Paistoin lihakuutioita muutaman kerrallaan voissa ja siirsin sitä myöten pataan, joka välissä kaadoin vähän vettä pannulle ja raaputtelin makupartikkelit liemeen ja siitä pataan. Kun kaikki lihapalat olivat saaneet pintansa ruskeiksi, lisäsin mukaan kaksi palikkaa lihalientä (jäisiä, pienistä pakasterasioista, toinen oli porolientä, toinen naudanluista ja roippeista keitettyä) ja punaviiniä sen verran, että lihapalat peittyivät niukasti. Lisäsin mukaan pippuria, suolaa, yrttikimpun ja pari kynttä valkosipulia. Porkkana unohtui ja päätin olla vapaamielinen ja jättää sen pois kokonaan. Kun pata oli muhinut loivalla tulella kolmisen tuntia, alkoivat lihapalat olla mureita. Lisäsin joukkoon pieniä sipuleita ja siitakesieniä ja annoin niidenkin kypsyä. Tomaattipyrettäkin sekoittelin mukaan muutaman lusikallisen. Tumman ja punaisen riisin sekoitus sopii hyvin burgundinpadan seuraksi.

Samaan aikaan isossa kattilassa muhi lihaliemi. Lapapalojen roippeet ja luut pääsivät uimaan veteen ja punaviiniin, mukaan meni muutama porkkana, sipuli, valkosipulinkynsi, yrttikimppu ja kourallinen pippureita. Liemi keittyi kasaan useita tunteja. Tarkoitus oli saada aikaan tiukkaa lientä, koska pakastintila on vähissä. Liemi säilyy kyllä jääkaapissakin hyvin viikon pari tiiviisti suljetussa pullossa. Kun liemi alkaa olla maistuvaa (suola puuttuu, koska lihat ja luut eivät ole mistään valmiista ruoasta peräisin), sen annetaan jäähtyä. Kun se on riittävän jäähtynyttä, siitä siivilöidään kaikki sattumat pois ja pakataan liemi rasioihin tai pulloihin. Tällä kertaa lientä tuli noin 3 litraa. Jos on aikaa, voi liemen jäähdyttää oikein kylmäksi ennen pullottamista. Kylmän liemen päältä voi rasvan kerätä helposti pois. Jos on kiire pakastaa liemi, rasvan saa pois siinä vaiheessa, kun lientä on käyttämässä, rasva nousee annoksen pintaan ja kun liemi on vähän sulanut, saa rasvan lusikoitua pois.

Tämän päivän etappi, viimeinen ennen lepopäivää, on oikea ulosajojen ja loukkaantumisten päivä. Laskussa tapahtui aivan hirveän näköinen suma ja melkein kokonaisia joukkuita pölisi metsikköön ulos tieltä. Alexandre Vinokourov, Astana-tallin kapteeni, oli loukkaantuneiden joukossa ja joutui keskeyttämään, toivottavasti vammat eivät ole pahat. Näin jäi Vinon jo ennalta viimeiseksi tiedetty Tour surullisissa merkeissä kesken. Myös Jurgen Van Den Brueck, Omega Pharma-Lotto-tallin kapteeni loukkaantui ja keskeytti. Matkaa maaliin on vielä yli 50 km, niinpä siirryn kokonaan seuraamaan kilpailua ja toivon, ettei lisää kolarointeja ja onnettomuuksia enää satu.