![]() |
Chateau de Chenonceau |
Ranskassa matkaillessamme olemme useimmiten olleet joko teltan tai vaunun kanssa liikkeellä ja niin ollen yöpyneet leirialueilla. Niitä Ranskassa riittääkin, liekö Euroopan tihein verkosto eritasoisia alueita. Ranskassa on leimallista se, että oman maan kansalaiset asettuvat meren ääreen leirialueille lomaansa viettämään. Miksipä ei, onhan kaikki rennon lomaelämän ainekset ihan käden ulottuvilla. On mukava seurata miten erimaalaiset ihmiset alkavat valmistella päivällistä leiriolosuhteissa, miten kukin haluaa ruokansa nauttia ja miten tiskeistä selvitään. Yhtälailla meidän pohjoismaisia tapojamme on tarkasti, mutta hyväntahtoisesti seurailtu, jopa niin tarkasti, että olemme saaneet elinikäisiä ystäviä!
Kun sää on lämmin, varjopaikat ovat suosiossa, eikä ihan vielä nälkä kurni vatsassa, ottaa ranskalainen kaapistaan Pernod-pullon, korkeat lasit ja kannun vettä. Hän asettuu retkituoliinsa ja kaataa itselleen ja seuralleen virkistävän iltapäivädrinkin. Lasin pohjalle muutama sentti Pernod´ta ja päälle vettä lasi täyteen, juoman väri muuttuu kellertävän sameaksi. Aniksesta ominaismakunsa ja -tuoksunsa saava juoma tuntuu mukavasti viilentävän oloa ja juomaa voi jatkaa pitkään, kaatamalla aina lorauksen lisää vettä, joten iltapäivähiprakkakin pysyy loitolla, samalla nesteytyskin tulee hoidettua.
Hans Välimäen kirja Ranskalaista ruokaa Hansin tapaan on kulunut nyt ahkerasti käsissäni, sen ohjeet ovat varmasti ansioituneemman kotikokin makuun hieman yksinkertaistettuja, mutta sellaisina ne juuri innostavat kokemattomammankin (huh mikä sana!) uusien ruokalajien valmistamiseen. Minulla on tässä käden ulottuvilla Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudetkin, mutta tämä helteinen sää sai minut tälläkin kertaa vain lukemaan Julian parisivuisen selostuksen ruokalajin valmistamisesta ja sitten tekemään kuten Hans neuvoo!
Päivällisenä meillä on tänään Coq au vin. Valmistin sitä ensimmäistä kertaa viime talvena ja opettelin silloin leikkamaan broilerin annospaloihin, nauratin itseäni asettamalla kannettavan tietokoneen työtason kulmalle ja seuraamalla Youtube-pätkästä, kuinka lintu paloitellaan. Tällä kertaa ostin rintaleikkeitä ja koipireisiä valmiiksi leikattuina, nahkoineen luineen. Tulin vakuuttuneeksi, että suurinkin patani on liian pieni.

![]() |
Julia Child sanoo kirjassaan, että ranskalaiset syövät ehdottomasti kukkoa viinissä persiljaperunoiden kanssa ja minähän heti kirjaa pläräämään, että kuinka sellaiset valmistetaan. No, eipä Julia sitä ole kertonut, mutta google-niminen kokkausopas kertoi nopeasti, että ne valmistetaan hyvin yksinkertaisesti, perunat keitetään/höyrytetään kypsiksi, niiden joukkoon sekoitetaan voita ja persiljasilppua, suolaakin varmaan kannattaa ripsauttaa. Sellaisia siis, kunhan koko perhe on kokoontunut viikonlopun viettoon! Annoskuvaa ei ole eikä tule, sillä punaviini ei somista valkoista lihaa erityisesti, joten ruoka on paremmanmakuista kuin -näköistä.

pastis on mahtavaa.. itte en vaan tosta pernosta niin pidä vaan richardin pastis on paljon maukkaampaa.. pernod on jotenkin vähän vetistä. ja muuta ei sitte alkosta saakaan noiden lisäksi.
VastaaPoistahauskoja nuo pyöräilyjutut.. tourista tulee lapsuus mieleen ja nyt on fillari-intoilu vähän tarttunut itseenkin.
aleksi: Kiitos kommentistasi! Monopoliliikkeessä oli vain tuota merkkiä, muistelen että mekin oltaisiin Ricardia mieluummin ostettu siellä lähteillä. Mutta tuli tuostakin se ihana Ranska-fiilis:)
VastaaPoistaOlen käynyt sinun blogiasi lukemassa, mutta olen vähän lyhyemmälle ehtinyt leivonnassa:))