Sipulikeittoa ja vuoria

Eilisen etapin loppu oli kyllä taas jännittävä. Andy Schleck taisteli itsensä ensimmäisenä maaliin ja veljensä Frank tuli toiseksi. Hämärän rajamailla hoippuen Thomas Voeckler tuli maaliin niin nopeasti, että edelleen piti kokonaiskilpailun johtopaikan 15 sekunnin turvin.

Tämänpäiväinen viimeinen vuorietappi oli lyhyenpuoleinen,  109,5 km. Nousut olivat kuitenkin tolkuttoman jyrkkiä ja lasku pitkä ja vaarallinen. Eilen näytti siltä, että Alberto Contador on poissa pelistä. Tänään tilanne oli toinen, hän lähti pääjoukosta ja ajoi irtioton kiinni. Voittoon kuitenkin ylsi Pierre Rolland Europcar-tallista, Samuel Sanchez oli toinen ja Alberto Contador kolmas. Kokonaistilanne muuttui siten, että Andy Schleck johtaa veljensä Frankin ollessa toinen, Alberto Contador kuudentena. Huominen aika-ajo on superkiinnostava, Cadel Evansin asema on enemmän kuin herkullinen.

Tänään perheemme sipulia vieroksuva jäsen ei ollut päivällisaikaan kotosalla, niinpä oli ranskalaisen sipulikeiton aika. Otin neuvot keittoon Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. 6-8 hengen annokseen tarvitaan Julian mukaan:

• 500-600 g sipulia
• 3 rkl voita
• 1 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• ripaus sokeria (laitoin 1 tl)
• 3 rkl jauhoja
• 2 l lihalientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria (loppuvaiheessa lisättäväksi maun mukaan)
• 3 rkl konjakkia
• 1 leipäviipale/annos
• juustoraastetta, emmentalia tai gruyereä

Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Sulatin voin ja öljyn padassa, aloin pehmittää sipulia seoksessa miedolla lämmöllä, varoen niiden palamista. Noin viidentoista minuutin kuluttua sipulit ovat jo pehmeitä. Lisäsin niihin suolan ja sokerin. Sokeri auttaa sipulin kullanväriseksi muuttumisessa.

Kypsytin sipuleita edelleen. Kirjan mukaan puoli tuntia, mutta ihan niin kauan en malttanut. Tässä kohtaa oli tarkoitus lisätä jauhot sipuleihin keiton suurusteeksi, mutta unohdin. Jotenkin kirjan ohje oli sekava, saman luin jostain toisesta blogista, hekin olivat samassa kohtaa ohjetta unohtaneet jauhot. No, jatkoin sitten taas ohjeen mukaan, lisäsin liemen ja valkoviinin, maistelin hieman. Maku oli jo melkoisen muheva. Keitto muhi hiljallee tunnin verran, liemi keittyi kasaan sen verran, että keitosta olisi riittänyt alkuruoaksi enintään viidelle. Lorautin joukkoon konjakin, maustoin hieman pippurilla, suolaa keitto ei tarvinnut lisää. Annostelin paksun keiton uunin kestäviin kuppeihin, laitoin pinnalle viipaleen leipää ja pari lusikallista juustoraastetta. Asetin kupit uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi kunnes juusto alkoi ruskettua ja kuplia. Nostin varovasti tulikuumat kupit pöytään. Keitto oli aivan loistavan maukasta, leipä pehmennyt alapuoleltaan keitosta, pinnan pysyessä rapeana. Mutta aivan hellepäivän ruokaa tämä kuuma keitto ei ole, hikeä pukkaa vieläkin!