Vielä yksi juhlaruokapostaus

Jääpaisti oli onnistunut valinta juhlapöytään. Mietin pitkään ja kyselin neuvoja, miten ajoittaisin jääpaistin tekemisen, sillä uunille oli tiedossa käyttöä koko juhlaa edeltävän päivän.  Hankin 2,3 kiloisen naudan paahtopaistin alkuviikosta ja ahdoin sen täpötäyteen pakastimeen. Torstai-iltana seitsemän aikaan otin kalikan pakastimesta ja laitoin sen niineen päivineen ritilälle uunipellin päälle 100 asteeseen. Illan pimetessä ja unen hiipiessä kohti, paisti oli sen verran pehmennyt, että sain laitettua paistomittarin anturin paksuimpaan kohtaan. Laskin lämpötilan 80 asteeseen ja sitten vain nukkumaan. Näin kyllä levottomia lihaksikkaita unia, mutta järkikin sanoi, ettei paisti voi siinä lämpötilassa palaa karrelle tai syttyä tuleen tai muuta sellaista. Nukuimme ulkona vaunussa sisämajoitustilojen ollessa vieraille varattuna, enkä niin ollen voinut rampata keittiössä vähän väliä kurkkimassa uuniin. Aamulla kuuden aikaan hermo ei enää pitänyt, vaan hiivin sisälle katsomaan paistia. Sisälämpötila oli 65 astetta ja paistin pinta asiaankuuluvan kiiltävän ruskea, pellillä vain parin lusikallisen verran tummaksi paahtunutta nestettä. Tavoitelämpötila oli 70 astetta. Viiden asteen nousua odotellessa keitin mausteliemen valmiiksi. Kiehautin suuressa kattilassa noin 3 litraa vettä, noin 1,5 dl väkiviinaetikkaa,  kourallisen pippurita, puoli valkosipulia kuorineen päivineen ja pari ruokalusikallista suolaa.

Kun paistin lämpötila ei ollut tunnissa muuttunut miksikään, kokeilin toista mittaria alkaessani epäillä anturimittarin luotettavuutta. Vanhanaikainen kinkkumittari väitti lämpötilaksi 70 astetta, joten otin paistin uunista ja molskautin sen mausteliemeen jäähtymään. Siellä paisti olikin sitten iltaan saakka, noin 12 tuntia talouden viileimmässä paikassa varastossa kaiken jääkaappitilan ollessa varattuna. Iltasella kalastin paistin folioon ja sijoitin jääkaappiin yöksi. Lauantaina ennen juhlaa paisti viipaloitiin ja nostettiin tarjolle, se sopikin erityisen hyvin perunasalaatin kanssa syötäväksi. Muutama suolakide ja pyöräytys pippuria annokselle vielä viimeistelyksi! Halutessasi voit kurkistaa, mistä alunperin otin neuvot  routapaistia varten.

Vaikka kuvalliset todisteet jäivät ottamatta, voin vilpittömästi vakuuttaa, että meillä syötiin myös Kokkeillaan-blogin  ohjeen mukaista  yrttilevitettä Sillä Sipuli-blogissakin kokeiltujen sämpylöiden kanssa. Nämä kumpikin ohje jää kyllä käyttöömme jatkossakin. Oli mukava saada tuoreita sämpylöitä juhlapöytään ilman, että juhlapäivän aamuna enää tarvitsi ottaa leivinlautaa esille.

Jossain vaiheessa juhlien päästyä vauhtiin, unohtui (ja hyvä niin) kuvien ottaminen blogia varten, joten makeitten leivonnaisten pöydästä meillä ei ole yhtäkään kuvaa. Toisekseen siinä puolessa luotin myös ostotuotteisiin, koska omat koristelutaitoni eivät ole parantuneet harjoittelematta, mikä sinänsä on kummallista. Luulisi sitä nyt kuvia katsomalla ja toisten blogien hienouksia ihailemalla jotain itsekin oppivansa.

Juhlan alkuun nostimme samppanjamaljat rippilapsen kunniaksi, alaikäisille oli ranskalaista Lorina-limonadia. Kesän marjoista keitettyjä mehuja meni litrakaupalla ja kotibarista valmisti kahveja toivomusten mukaan.

Näin keskiviikkoaamuna alkaa olla jo mieli Espanjaan ja La Vueltaan päin kallellaan. Olen hankkinut kolme espanjalaisen ruoan kirjaa, joista yksi keskittyy pelkästään tapaksiin. Olen selaillut kirjoja vasta laiskahkosti, sillä kaksi edellistä ruokahaasteen osuutta jo todisti, että turha stressata etukäteen, ehtii sitä olla paniikissa myöhemminkin!