Pastanjauhajissa oli tehty uunijäätelöä pienissä annoskulhoissa ja tykästyin ajatukseen heti. Olen muutamia kertoja tehnyt isomman jaettavan annoksen uunijäätelöä, mutta kuten Pastanjauhajien kommenttilaatikossa marisin, sitä tulee yleensä aina liikaa. Kukaan ei halua enää sitä lässähtäneen marengin ja valahtaneen jäätelön loppua, eikä sitä voi säästellä toiseen päivään, tai voi mutta ei kannata. Annoskoossa koko hommeli varmaan toimii paremmin. Siispä sellaista tänään.
Olin lievästi luistelutuulella, sillä kaapista löytyi (ikäänkuin en olisi sitä sinne itse kiikuttanut) valmis kakkupohja, jonka hyödynsin. Paahtovanukkaista ja muista keltuaisia vaatineista jälkiruoista jääneitä valkuaisia olinkin jo aikani vanhettanut jääkaapissa. Ne odottivat itseasiassa uutta yritystä valmistaa macaron-leivonnaisia. Toukokuussa onnistuin ensikertalaisen tuurilla niiden kanssa hienosti, mutta toinen yritys meni täysin pilalle ja asia on siitä asti kaihertanut mieltäni. Mutta juuri nyt en ollut niin rohkealla tuulella, että kokeilisin kolmannen kerran vaan tyydyn käyttämään valkuaiset uunijäätelön marenkiin.
Käytin jälkiruokaan siis pohjalle kiekon kakkupohjaa, jonka kostutin kevyesti vadelmamehulla. Siihen päälle kasasin muutamia vadelmia ja jäätelöpallon. Jäätelö oli kaupasta ostettua, mutta ei tässä ollakaan Come Dine With Me-ohjelmassa. Jäätelöpallon päälle taikinoin marenkihuttua ja käytin kauneuden uunissa. Hyvää!
Onpas annos kovin suloinen :)
VastaaPoistaVirpi: eikä jäänyt muruakaan! Tein viisi annosta, ensin yhden kuvattavaksi ja sitten neljä kahvin kanssa nautittavaksi perheen kesken. Viideskin annos säilyi noin vartin syömäkelpoisena ja poikaset söivät sen keskenään nopeaan tahtiin:) Hyvä mieli tuli, saa kuulema tehdä toistekin!
VastaaPoistaHei, eikös sun pitänyt olla Italiassa! Ja taidan tehdä kanssa tätä uunijäätelöä, vaikuttaa hyvältä.
VastaaPoistaAnkerias: Ihan kohta, ihan kohta, eli ensi keskiviikkona lähdetään:)Tee ihmeessä uunijäätelöä, se oli oikein hyvää ja raikasta. Ja mukavan 70-lukulaista, tosin meillä ei kotona syöty jälkiruokia, ellei sitä lasketa, että sisaren kanssa viivottimen kanssa mitattiin jäätelöpaloja.
VastaaPoista:) meillä oli penskoina ihan sama viivotinmeininki! Milliäkään ei annettu muille omasta osuudesta jäätelöä.
VastaaPoistaAnkerias: se oli kyllä oikeudenmukaista, metrinen systeemi ei valehtele:) Meillä on poikasilla ollut käytössä systeemi, jossa toinen jakaa ja ei-jakaja valitsee. Joten kummankin etu on, että kyseessä oleva herkku jaetaan mahdollisimman tasan. Jos on kyseessä joku ei-herkku, ei se mitään, että velipoika saakin vähän enemmän:)
VastaaPoistaMeillä oli lapsena se ei-jakaja saa valita-systeemi. Ihan toimiva oli, joskus kesti jakaminen aika pitkään. Uunijäätelöä sain ensimmäisen kerran vasta aikuisena, eli mitään muistoja siihen ei liity, vaikka hyvää onkin.
VastaaPoistaMukavaa nähdä uunijäätelöä täälläkin! Harmillisesti itseltäni jäi tosin oma yritys bloggailematta kiireessä muutama viikko sitten, kun piti hosua syömään sitä sulavaa komeutta.
VastaaPoistasauvajyvänen:mikähän siinä on, että lasten pitää jakaa niin tarkkaan, vaikka kukaan ei ole jäämässä ilman? Se on ehkä kytköksissä siihen, että huolehditaan kylläisyyden tunteesta ihan luonnostaan, vaikkei tarvitsisi.
VastaaPoistalintsi: tuo on kyllä välillä haastavaa, että ehtii kuvata ja syödäkin:)
Saa onnitella, olin 10 000s kävijä! Eikun siis oikeasti, onnittelen Campasimpukkaa tietysti!
VastaaPoistasauvajyvänen: Aamulla kun avasin koneen, oli iloinen yllätys, että tuo tasaluku oli pyörähtänyt. Vähän nolottaa olla niin iloinen siitä, mutta olen silti:)
VastaaPoista