Tortilla de Patatas - sadas postauksemme!

Vuelta on loppusuoralla, maaliin ei taida olla tuhattakaan kilometriä (!) ja samoin finaaliin kääntyy espanjalais-aiheinen kokkailukin keittiössämme. Tässä viime rutistuksessa flunssa on vienyt mehuja, mutta viikonlopun lähetessä kokoamme voimamme ja sinnittelemme maaliin saakka!

Jääkaappiin kurkistaessani huomasin, että samoja aineita, kuin Italia- ja Ranska-viikoilta, oli nytkin kinostumassa kaappiin, eli juustoja ja makkaroita/kinkkuja. Mutta ainahan sellaisille on tilausta, joten ei hätää. Chorizo unohtui paellasta, joten tänään sitä tulisi ruokaan lukisipa reseptissä mitä vain! Eikä paljon tarvinnut edes joustaa, sillä jo useamman päivän oli aikeeni ollut tehdä espanjalaista tortillaa, eli perunamunakasta. Yksinkertaisimmillaan siihen tulee perunaa, sipulia ja kananmunia, mutta chorizo saisi nyt luvan uida mukaan. Poimin summittaisen ohjeen eri blogien anneista, sillä kirjojeni ohjeet oli mitoitettu koko suvulle enkä ollut pienennystuulella. 

Aloitin keittämällä talouden kaikki perunat. Se ei vielä ollut moinenkaan voimainponnistus, perunoita oli noin 10 kpl, pieniä multaisia pirulaisia, joitten lajike ei enää muistunut mieleen. Päätin, että ne ovat aivan parhaita tähän ruokaan. Vastikään maasta kuokittuina ne eivät kuorimista kaipaa, senkin päätin. Höyrytin perunoita kunnes ne olivat lähes kypsiä ja otin ne sitten lautaselle vähän jäähtymään. Koska kaipasin hieman apua nostalgisoimiseen (kuuntelin levyltä eilisessä konsertissa esitettyä kappaletta ja se vaati ehdottomasti eläytymistä), kuorin pari sipulia ja kyllähän niitä silputessa silmäkulma kostui. Silpuksi meni pari pientä valkosipulinkynttäkin ja kymmenen sentin pätkä chorizoa päätyi sieväksi jonoksi siistejä kiekkoja kyseistä herkkua. Mittelin pannujani ja päädyin pienehköön pinnoitettuun pannuun ja sommittelin mielessäni perunaviipaleita sille ja arvioin haukankatseellani (jo kyynelistä kuivatulla), että kananmunia tarvitaan viisi kappaletta. Sepä olikin 80 % talouden varannoista, milläpä muistaisi huomenna ostaa lisää?

Paistoin oliiviöljyssä sipuleita ja chorizoa. Kun perunat eivät olleet enää tuskallisen kuumia, viipaloin ne epätarkan huolettomiksi viipaleiksi ja paistelin niitä sipuleiden ja makkaran kanssa kotvasen aikaa. Sitten oli munien vuoro. Rikoin ne oikeaoppisesti kupin kautta (vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei särkymävaraa ollut), vatkasin kevyesti ja kumosin paistokseni päälle. Siirtelin varovaisesti perunapaloja, jotta munaseos valuisi kaikkialle. Nyt kaasua pienemmälle, kansi päälle ja annoin paistoksen kypsyä kymmenisen minuuttia. Seuraavana oli pelottava käännösoperaatio. Valitsin lautasen, joka oli pikkuisen pannun halkaisijaa isompi, kiepautin pannun tutisevin käsin ylösalaisin lautasella avittaen ja sain kuin sainkin munakkaan ehjänä lautaselle, josta liu´utin se varovasti takaisin pannulle kypsymään toiseltakin puolelta valmiiksi. Toinen puoli kypsyi pienimmällä kaasuliekillä muutamia minuutteja ja jätin munakkaan vähän jälkikypsymään pannulle. Tämä maistuu niin lämpimänä kuin kylmänäkin, voisipa sinne lisätä muutakin kaapeissa lymyävää. Hieman tummemmaksi paistamalla olisi lopputulos ollut herkullisemman näköinen, eikä pieni lisäripaus suolaakaan olisi tehnyt pahaa, sitä onneksi saa purkista lisättyä.