Ween Maan Wiljaa

Vaikka vankasti nyrpistelen tapahtuman nimen kirjoitusasulle, pidän kyllä kovasti Jyväskylän syksyisestä Ween Maan Wiljaa-tapahtumasta . Kiireet estivät meitä heti lauantaina käymästä Paviljongin piha-alueilla ja tänä vuonna A-hallissa sisätiloihinkin levittäytyneessä tapahtumassa. Sunnuntaiaamuna mekin suuntasimme sinne heti kymmeneksi ja toivoimme, että tuotteita olisi edelleen myynnissä runsain mitoin. Upea aurinkoinen syyssää houkutteli paikalle paljon väkeä eikä myyntikojuissakaan näkynyt vielä poislähdön merkkejä. Tavanomaiset metrilakun ja pullakassien myyjätkin olivat tulleet paikalle, mutta kiinnostavampia olivat erilaisten ruokajalosteiden myyjien kojut. Alkutuotteita oli myynnissä jonkun verran, omenoita ja puolukoita useissa kojuissa, sieniä, porkkanoita ja perunoita, komeita kurpitsoja. Maissia emme löytäneet, sitä olisimme mielellämme ostaneet. Ostoskasseihimme löysivät tiensä erilaiset hunajat, hillot, leivät, fetaa öljyssä, piirakat, viinerit, valkosipuli ja kalatuotteet. Paikanpäällä olisi ollut myös helppo ruokailla, tosin melkein kaikilla oli tarjolla samaa, neulamuikkuja, perunoita ja pakastevihanneksia pannulta. Tapahtuma kestää tänään sunnuntaina kello kuuteentoista asti, joten Jyväskylästä ja liepeiltä ehtii vielä!

Mennyt viikko on ollut vähän oudolta tuntuvaa bloggauslomaa. Toukokuusta asti olin niin kiinni blogissa, päivän ruoan suunnittelussa, kuvaamisessa ja kirjoittamisessa, että nyt on ollut suorastaan tyhjä olo. Olen miettinyt kovasti millaisista asioista tahtoisin jatkossa blogata. Ruoka on tietysti päällimmäisin asia, mutta ihan jokapäiväistä ruokapäiväkirjanpitoa en halua, se sitoo liikaa. Enkä kyllä totuuden nimissä jokapäivä teekään niin kiinnostavia ruokia, että niitä viitsisin blogata ja olettaisin kenenkään viitsivän lukea. Yhden maan ruoan teemakokkaaminen oli kyllä mukavaa, se raamitti touhua sopivasti ja kuitenkin jätti valinnanvaraa. Se antoi mahdollisuuden kokeilla itselle uusia asioita ja toisaalta turvautua tuttuihinkin ruokiin, jos oli vähemmän rohkealla tuulella. Kaikki tämähän olisi aivan mahdollista tietysti muutenkin, kukaanhan ei rajoita kokkailemistani muutenkaan, mutta bloginpitämisen kannalta teema on mukava olla olemassa.

Ruoanlaiton ja pyöräilynkatsomisen lisäksi me pidämme kovasti matkailusta, jota olemme harrastaneetkin melko paljon. Muutama vuosi sitten alkoi kuitenkin omatunto hiljaksiin kolkuttaa useiden vuosittaisten lentomatkojen ja paljon autolla ajamisen vuoksi, matkalaukut olivat ihan työkseen aina joko odottamasta pakkaamista tai purkamista. Myös lasten kasvaminen ja heidän reissussarähjääntymishalunsa vähentyminen ovat vaikuttaneet siihen, että olemme  reissaanneet viime ja tänä vuonna huomattavasti harvemmin.

Silloin kun kuitenkin olemme pakanneet laukkumme ja lähteneet reissuun, on suunnitelma ollut melkoisen selvä. Lähtiessä on oltava mahdollisimman vähän tavaraa, jotta tullessa on tilaa ruokatuliaisille. Pois se minusta, että tuumisin erilaisia asukokonaisuuksia niihin sopivine kenkineen ja huiveineen, tärkeää on mahduttaa vielä yksi paketti kahvia paluumatkalla! Olemme tulleet taitaviksi pakkaamaan laukut tarkasti sallittuun painoon ja tuomaan kotiin tuotteita, joita meiltä ei joko saa ollenkaan tai ovat täällä kalliimpia. Reissuillamme kohokohtia on paikallisten ruokakauppojen valikoimien tutkiminen. Usein tulee kyllä mieleen kateus  ja harmistus, sillä monia torien ja kauppojen tuotteita ei ole tuominen kotiin asti, mutta aina voi ihailla niitä kojuissa ja tiskeissä. Ja reissun aikana voi tietysti ostaa monenlaista samantien syötäväksi, iltaiset herkkuttelut juustoilla ja hedelmillä, paikallisilla leivillä ja makeilla leivonnaisilla kuuluvat ilman muuta matkailun iloihin.

pyörälaukku jo pakattuna!

Piakkoin olemme lähdössä Italiaan, jossa kammenpyörittäjä osallistuu pyöräilytapahtumaan ja minun tehtäväni on viihtyä itsekseni sen aikaa. Toivoakseni uskaltaudun kuvaamaan paljon, arastelen vieläkin julkisilla paikoilla kuvaamista. Toinen toivomukseni on saada syötyä paljon erilaisia italialaisia herkkuja ja täsmäkuljettaa niitä paluumatkalla Suomeen. En ole vielä kuvannut aidon bloggaajan tyyliin ravintola-annoksia tai kahvikupillisia, mutta kai minäkin tohdin, kun muutkin!