Kevätkääryleet syksyyn synkkään

Käsillä ovat varmaan ne syksyn pimeimmät ajat, kun lunta ei vielä ole ja luonto on asettumassa lepoon. Mietin, että mitä mukavaa tekisin ruoaksi, jotain uutta meille ja kuitenkin suhteellisen varmasti onnistuvaa. Muistin, miten Kulinaarimurulassa oli tehty keittiökaappien siivousta ja pysähdytty riisipaperipakkaukseen. Minullakin oli sellainen pakkaus kaapissani, joten tänään siis kokeilin kevätkääryleiden tekemistä.

Lueskelin ohjeita sieltä täältä ja päätin soveltaa vapaasti, tekisin kanatäytteen ja nyt harmittelin ensimmäistä kertaa ikinä, ettei kiinankaali ollut ostoslistalla. Se olisi sopinut tähän. Sillä Sipuli-blogin ja Hesarin ruoka-sivun ohjeiden risteytyksellä mentiin. Leikkasin yhden ison broilerin rintafileen ohuiksi suikaleiksi. Marinoin suikaleita hetken aikaa seoksessa, jossa oli loraus soijakastiketta, miriniä, teelusikallinen maissitärkkelystä ja pieni liraus limetin mehua. Jos näitä aineksia ei mainittu linkittämissäni ohjeissa, se johtuu siitä että sovelsin ja jätin pois niitä, mitä meiltä ei löytynyt, kuten inkivääriä (tosin kyse oli vain siitä, etten sitä löytänyt jääkaapista). Leikkasin puolikkaan paprikan pieneksi silpuksi, samoin yhden kevätsipulin ja suikaloin hieman kesäkurpitsaa kuorimaveitsellä. Pari pientä valkosipulikynttä myös päätyi hakkelukseksi. Sitten odotin kauppareissulta tulevaa kammenpyörittäjää ja sain porkkanaakin ruokaan lisättäväksi.

Meillä ei ole wokkipannua, joten paistoin aluksi lihan tavallisella paistinpannulla niin nopeasti ja niin kuumalla kuin uskalsin. Nostin kypsät lihat pois pannulta ja paistoin nopeasti vihannekset. Pilkoin lihaviipaleet vielä pienemmiksi ja sekoitin ne jäähtyviin vihanneksiin ja jätin tämän täyteannoksen jäähtymään.

Otin ison leikkuulaudan, puhtaan keittiöpyyhkeen ja laakean lautasen, jolle kaadoin viileää vettä. Kastelin riisipaperipyörylän lautasella olevassa vedessä ja nostin arkin hetkeksi pyyhkeelle pehmenemään, samaan aikaan laitoin uuden arkin veteen. Sitten nostin kastellun arkin leikkuulaudalle ja vedessä olevan arkin pyyhkeelle kuivahtamaan. Asettelin sitten leikkuulaudalla olevalle arkille pari pikkulusikallista täytettä, käänsin alareunan täytteen päälle, kiepautin pari kierrosta ja taitoin sivureunat päälle ja kieputin lopun rullalle. Sain aikaan ensikertalaiseksi ihan silmänsietäviä kääryleitä. Nyt muistankin, että ohjeissa mainittu liisteröintiaines jäi kokonaan tekemättä, se mihin tulee keltuainen, vesitilkka ja vähän vehnäjauhoa. Mutta ei sitä kyllä tarvittukaan. Kun kääryle oli valmis, oli vedessä oleva arkki sopivan kostunut, joten se kuivahtamaan, uusi arkki veteen ja kuivahtanut arkki täyttöön. Mukavaa sarjatyötä. Tarkoitus oli valmistaa 12 käärylettä, mutta täyte loppui kääryle numero 11 kohdalla.

Olisin voinut aloittaa öljyn kuumentamisen jo ennen kuin kääryleet oli pyöritetty valmiiksi, mutta hyvä myöhemmin, kuin ei milloinkaan. Kuumensin padassa vähän alle litran verran rypsiöljyä 180 asteeseen. Friteerasin 3-4 käärylettä kerrallaan muutamia minuutteja. Pieneksi ongelmaksi muodostui se, etteivät kääryleet suostuneet nätisti kääntämään kylkeään vaan pyörähtivät itsepäisesti takaisin sille ensin öljyyn joutuneelle puolelleen. Pitelin niitä säälimättä upoksissa metallipihdeillä, kunnes pinta näytti riittävän rapealta. Paistamiseen meni noin 5-6 minuuttia. Asettelin valmiit kääryleet metalliseen vatiin talouspaperin päälle ja laitoin vadin 100 asteiseen uuniin odottamaan koko satsin valmistumista.

Kääryleet olivat oikein herkullisia pikkuisen tuliseen kaupalliseen kastikkeeseen dipattuina.