Lisää ruokaa, juomaa ja majoituksia, osa 2

Palatsihotellimme aamuaurinkoisella pihalla nautitun mainion aamiaisen jälkeen oli mukava lähteä tutustumaan Gaiolen kylään ja noutamaan kammenpyörittäjän osallistumispakettia. GPS oli sitä mieltä, että pienimmät tiet vievät varmimmin perille, mutta käytimme hieman omaa tahtoamme ja suuntasimme sorateiltä takaisin asvalttiteille. Matkaa Sienasta Gaioleen oli noin 30 km ja näimme paljon pyöräilijöitä matkan varrella, jopa niin paljon, että mieleen hiipi ajatus siitä, että minä päivänä se L´Eroica oikein ajetaankaan! Olimme kuitenkin aivan oikeassa päivässä, kammenpyörittäjä sai tarvittavat dokumentit tapahtumaan osallistuakseen ja tutustuimme hieman kylään seuraavan päivän varalle. 

Olimme jo päättäneet, että iltasella kävelemme Sienan keskustaan syömään, joten iltapäivän vietimme hotellilla seuraavan päivän pyöräkoitoksen varusteita tarkastaen, välipalasta ja maisemista nauttien. 

Käsityksemme 20 minuutista eivät olleet pahasti ristiriidassa hotellin väen käsityksestä, juurikaan sen enempää aikaa ei matka vienyt. Lauantai-iltainen Siena oli rauhallinen ja hiljainen siihen asti, että saavuimme Piazza del Campolle. Siellä alkoi olla väkeä, niin turisteja kuin paikallisiakin. Tarkoituksemme oli etsiä ravintola sivummalta, mutta suunnitelma kariutui siihen, että useimmat ravintolat olivat jo kiinni sesongin hiipuessa tai eivät olleet vielä auenneet illaksi. Niinpä valitsimme aukion reunalta ravintolan, jonka menusta oli valittavissa gnochhit ja risottoa.  Söimme aterian aluksi bruschettaa ja antipastolautasen. Bruschetta varmaankin oli sellaista kuin pitikin, mutta leipä oli kyllä todella kuivaa ja mozzarellamuruset sitkaita. Antipastolautasellinen meni nopsasti parempiin suihin jaettuna, kaikki oli todella hyvää.

Koska arvasimme jo alusta alkaen, ettei meillä ole turnauskestävyyttä kokonaiseen perusteelliseen italialaisillalliseen, tilasimme enää vain yhdet annokset ikäänkuin pääruoaksi, joka käsittääkseni on vasta ensimmäisen ruokalajin osastossa paikallisten pöydässä. Tein toukokuussa kaksi kertaa gnochheja enkä  ollut koskaan syönyt niitä ravintolassa. Samoin oli risoton laita, halusimme saada tuntumaa siihen, miltä risoton oikeasti tulisi maistua.

Gnochhit neljän juuston kastikkeella olivat hyviä, pehmeitä ja ilmavia. Jokainen pallero kävi kaupaksi ja olin todella tyytyväinen muistoihini keväisistä kokeiluistani. En ollut aivan metsässä asian kanssa. Risoton rakenne oli hyvä,  kermainen vaikka varmaan ilman kermaa, pikkuinen purutuntuma riisissä, mutta annos oli niin suolainen, ettemme syöneet sitä loppuun. Pinnalla olleet kaksi parsan palaa olivat aivan kuin parsavaahtoa, haarukan tökkäisystä ne hajosivat ihan atomeiksi. Enpä osaisi niin paljon kypsentää parsaa ja toivon, ettei se ollut kokinkaan tarkoitus. Risoton rakenne keväisessä yritelmässäni oli siis myös lähellä oikeaa, saatoin todeta tyytyväisenä. Talon viinin ja palvelumaksun kanssa illallinen maksoi 60 euroa, jossa oli varmaankin vähän aukiolisää. Emme kuvitelleetkaan olevamme hienossa ravintolassa vaan lähinnä turisteille tarkoitetussa paikassa, jossa kyllä ruokaili paljon paikallisiakin. Niin ollen olimme tyytyväisiä ja etenkin vatsat täynnä lähtiessämme paluumatkalle pimenevään iltaan. Ja muutamat ylä- ja alamäet olivatkin paikallaan, hieman laskemaan aterian sijaintia vatsassa. 

tuulen tuomaa Porta Romanalta