Mieleni on vallannut minikoinen syysalakulo yhdistettynä töiden alkamisen kiireeseen, tuttu tunne. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä, silloin kun aika on omaani. Tuntuu, että päästäni ideat ja toiveet keittiöpuuhien suhteen olisivat lopahtaneet ja ruoanvalmistamisen sysääminen kokonaan Kammenpyörittäjän, perheemme vapaaherran, harteille on niin houkuttavaa. Hän kyllä tarttuukin toimeen ja pitää perheen ruokittuna. Tulee mieleen Erinin kappale Popeda, jossa nainen toivoo, että toinen päättää silloin, kun itse ei osaa ja haluaa välttää vastuun.
Niinpä otan pienen tuumaustauon, odotan että minulla on aikaa vähän enemmän ja bloggaan sitten taas. Jos joku keksii minulle mukavaa syksypuuhaa, jolla mieli virkistyy, niin saa ehdottaa! Samainen joku tai aivan toinen joku voi tietysti kysyä, että mikä järki lähteä syksyllä kesäisiin maisemiin lomalle, jos sieltä palattuaan on parissa päivässä mieli maassa ja takki tyhjänä. Hyvä kysymys, mutta ei voi enää auttaa!
Ai mutta nythän muistankin mitä tahdon tehdä! Mutta siitä lisää, kun vapaa viikonloppu koittaa! (sen kokoinen alakulo)
Mukavaa tuumaustaukoa -joskus sellainenkin tekee ihan hyvää. Itsellänikin on ollut vaikeuksia jaksaa olla keittiössä, kun tuntuu että työkiireet painavat päälle. Omalla kohdallani ainakin lisää inspiraatiota sain muutama vuosi sitten ilmestyneestä hyvänmielen ruokaelokuvasta Julie&Julie. Leffan katsomisen jälkeen oli pakko mennä keittiöön leipomaan ja laittamaan ruokaa!
VastaaPoistalintsi: Voi se olikin ihana elokuva! Pitäisikin katsoa se uudelleen. Toinen ruoka-aiheinen elokuva, josta pidän, on The Big Night, senkin katsomisesta tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaTähän hätään minulle tulee mieleen vain oma mielipuuhani: keittokirjojen lueskelu. Jossain kohtaa, jonkun reseptin kohdalla, saan ajatuksen uudesta jutusta, jota lähden toteuttamaan. Taikka toteutan joskus, kun on hyvä hetki sille.
VastaaPoistaToisaalta on hyvä välillä vetää henkeä ja löysäillä hyvien dekkareiden tai muiden mukavien kirjojen parissa. Sekin taas mielipuuhiani. - Tulipa vielä mieleeni suomalainen dekkaristi Outi Pakkanen, jonka kirjoissa pääsee tarinan lisäksi myös kulinaristin matkaan ;)
Hiidenuhma: keittokirjat ovat kyllä hyvä mielenparantajia, toisaalta isoimpien opusten selailua ei kannata vuoteeseen suunnitella. Iltaunisena herään vielä silmä mustana, kun kirja kaatuu päälle unen saapuessa:))
VastaaPoistaOlent tässä reippaan neljän viikon keittiöpaaston aikana huomannut, että nyt sitä oikein hinkuaa patojen ja kattiloiden äärelle. Onneksi olen vähän päässyt kyläillessä hellan äärelle. Noutoruoka tympii ja ulkona ei ole koko ajan varaa syödä. Joten pieni tauko, se tekee terää.
VastaaPoistaJa ai että, kyllä tekisi mieli leipoa!
Kunhan et katoa kokonaan. Blogiloma myönnetty. Ja siihen alakuloon: Syö suklaalevyä suoraan käärepaperista!
VastaaPoistaTusla: Tuo onkin totta, että kun pitkään on pois kotoa, kokkausinto on korkealla, sitä suunnittelee tekevänsä vaikka mitä, kun vain kotiin taas päästään. Mutta toteutus on sitten joskus vähen loivempi suoritus:)) Nämä pikaiset piipahteet arjesta tuntuvat vain sekoittavan pään eikä pääse siihen arkeen takaisin kiinni.
VastaaPoistaNanna: En toki katoa ja tämä myönnetty lomakin (kiitos siitä!:)) on tämmöistä puolivapaata. Se hyöty julkivalittamista näköjään on, että heti muistin mitä minulla olikaan suunnitelmissa, enemmän kyllä keittiönkaappeihin ja sisältöön liittyvää kun kauhanpyörittämistä. Kiitos myös lääkintäohjeesta, pitääpä hakea reseptinmukainen medisiini heti tänään, pitänee olla ison puoleinen blokki sukulaatia?