Ruokaa, juomaa ja majoituksia osa 1

Sen lisäksi, että toimme ruokaa kotiin kuin olisimme palaamassa ruokapulasta kärsivään maahan, söimme ja joimme tietysti päivittäin erilaisissa ravintoloissa, kahviloissa ja pikaruokapaikoissa, omia eväitä unohtamatta. Kun kävelee paljon päivittäin, maistuu ruokakin hyvin ja maistuisi minulle kävelemättäkin.

Meillä oli varattuna etukäteen ensimmäisen yön majoitus asiallisesta B&B Hotels-ketjun paikassa Pisan liepeillä. Samaa ketjua olemme käyttäneet myös  Saksassa, esimerkiksi Hahnin kentällä sen sijainti on aivan ihanteellinen.

Olimme vuokranneet Pisan kentältä auton, jolla siirtyminen paikasta toiseen kävi joutuisasti. Pisasta lähdettyämme huomasimme nelikaistatieltä  Cascinassa olevan ison marketin, Coopin ja sen vieressä olevan Decathlonin liikkeen. Decathlon on ollut suosikkimme urheilu- ja retkeilyvälineiden ja -vaatteiden saralla jo vuosia, ensimmäisestä Ranskan matkasta asti. Äsken juuri linkkiä hakiessani huomasin, että ketju on ehtinyt jo Ruotsiin saakka! Coopista lähti mukaamme maltillisesti evästä, kuuma sää hillitsi ostohaluja ja Decathlonista hankin talven avantouintiin tossuja ja hanskoja, kuten olen vuosia jo tehnyt. 

San Miniaton kaupungin reunamilla kävimme Stefano Boggian pyöräliikkeessä, kammenpyörittäjä hankki jo kesällä kyseisen kaupan kautta pyöräilykenkänsä L´Eroicaa varten. Liike oli edustettuna myös Gaiolen kylässä pyöräilytapahtuman päivinä, tapasimme Stefanon itsensäkin. San Miniaton kaupunki oli ensimmäinen kauniista pienistä kaupungeista, joissa kävimme, mäelle rakennettu muurein suojattu paikka. Nautimme ensimmäiset espressomme pienessä kahvilassa, tiskin äärellä seisahtaen. Hyvän espresson hinta on yksi euroa, eikä se sisällä mitään tilpehöörejä, vain pienen tilkan virkistävää juomaa. Mukavasti pääsimme jälleen sukeltamaan italialaisen elämänmenoon sekaan, kun seisoimme aikamme postin jonossa ostaaksemme postimerkkejä (lähetän edelleen vanhanaikaisia postikortteja) ja lopulta kuullaksemme, ettei niitä nyt hyvänen aika postissa myydä vaan pitää mennä tupakkakauppaan. Tottelimme.

Tarkoituksemme oli majoittua Sienaan tai sen lähelle toiseksi yöksi eikä meillä ollut majoitusta varattuna etukäteen. Se kuuluu reissaamisen tunnelmaan, ettei aina tiedä kovin tarkkaan mitä tulee tapahtumaan. Koskaan emme tosin ole jääneet missään ilman nukkupaikkaa, sillä olemme joustavia majoituksen tason ja sijainnin suhteen. Samalla usein tulee säästäneeksi, jos kapisempikin luukku kelpaa yhdeksi yöksi. Ennen hotellin etsimistä poikkesimme toisessa pienessä kaupungissa, jälleen muurein ympäröidyssä, Monteriggionissa. Voin kuvitella miten paikka kiehuu kesähelteellä turistibussien vyöryessä muurin juurelle ja purkaessa sisuksensa parveilemaan pikkuruiseen paikkaan. Nyt oli mukavan väljää ja kävelimme hetken aikaa katsellen kauniita taloja ja portinpieliä.

Monteriggionista

aperitiivi ennen pizzaa

Yöpymispaikaksi valikoitui Sienan pohjoislaidalla oleva Hotel Anna , jonka kanssa samaan lauseeseen ei sovi aiemmin mainittu kapisuus. 90 euron kohtuuhintaan saimme parvekkeellisen huoneen vilkkaan kadun varrelta aamiaisineen, autonkin sai sisäpihalle. Me emme ole koskaan valinneet majapaikkaa sen hiljaisuuteen perustuen, vaan metakkakin kelpaa. Oli hauska istua parvekkeella ja katsella ohimenevää liikennettä ja sitähän Italiassa riittää.

pientä mutta kaunista

Kun ilta alkoi hämärtyä ja kello sen verran, että pizzauunien voisi toivoa olevan jo lämpiämään päin, kävelimme tullessamme huomioimaamme pizzapaikkaan. Etsiskelyistäni huolimatta en löytänyt paikan kuittia,  nimi on jo jäänyt unohduksiin. Olimme tullessamme toiset asiakkaat, joten usko siihen, että tarjoilu oli jo alkanut, vahvistui. Tilasimme pelkistetysti kaksi pizzaa ja talon viiniä, pizzat paremmalla (lue:kalliimmalla)  mozzarellalla. Vaikka kamera olikin mukanani, iski minuun ennalta epäilemäni ujous yhdistettynä hurjaan nälkään ja mielitekoon, joten yhtään kuvaa ei  todella hyvistä pizzoista ole. Vähän on tarpeeksi, mitä hyvään pizzaan tulee. Hyvä rapea pohja, tomaattikastiketta, mozzarellaa, ei lautasen reunan yli roikkumista. Ei voi olla syömättä reunojakin viimeistä murua myöten. Perusmargarita tyyriimmällä juustolla maksoi alle viisi euroa. Poislähtiessämme yhdeksän maissa paikka oli jo tupaten täynnä paikallisia ihmisiä, heitä oli baarin puolella jonoksi asti.  Pizzat pääsivät heti luokkaan erinomainen saadessaan niin mieliteko- kuin atmosfääripisteitäkin, ystävällinen palvelun tuoman hyvän mielen jäädessä päälimmäiseksi.

Hotel Annan aamiainen oli astetta persoonallisempi edellisaamun ketjuhotellin aamupalaan verrattuna, aamiaisemäntä valmisti pyynnöstä halutunlaisen kahvin. Käsillä oli siis viikonloppu, jonka viettäisimme Sienan etelälaidalla olevassa Hotel Palazzo di Vallissa , josta olimme varanneet majoituksen L´Eroican ajaksi jo keväällä, kun reissuunlähtö varmistui. Tätä hotellia voimme lämmöllä suositella.

Meillä ei ollut tarkoitus tehdä oikeastaan muuta, kuin tutustua Sienan kaupunkiin ennen iltaista majoittumista.  Suuntasimme ydinkeskustaan, jonne ajaminen autolla ilman erityistä lupaa olisi varma tapa saada kirjattu kirje muutamien kuukausien kuluttua Sienan pysäköintiviranomaiselta, joten pysäköimme reunemmalle. Kaupunki  on rakennettu useille kukkuloille ja sen keskiaikainen keskusta on hienosti säilytetty. Hämmästyttävän sitkeännäköisiä vanhuksia näkyi kiipeävän jyrkkiä katuja ostoskärryjään vetäen, joten hyvä kunto kuuluu sienalaisten ominaisuuksiin, päättelimme.

Sienan jyrkkiä katuja

Turistikauden hiivuttua kadut olivat mukavan väljiä eikä tungosta ollut missään. Kuljeskelimme ympäriinsä ja nautimme kahvit siellä ja toiset täällä,  pizzapalat nälän ilmoitellessa itsestään. Vaikka olin nähnyt kuvia Piazza del Camposta, paikan näkeminen omin silmin sai kyllä hämmästyksen huokauksen pääsemään suustani. Vieressäni seisoneet amerikkalaiset taisivat lausua "incredible" ja "stunning" enkä ollut erimieltä heidän kanssaan.

Iltasella saavuimme hotelliimme ja se olikin miellyttävä paikka, entinen palatsi, joskin pikkuinen. Huoneemme varustukseen kuului  jääkaappi, mikä oli hienoa, sillä olimme ostaneet iltapalatarvikkeita. Saimme kuulla, että kävely Sienan keskustaan Porta Romanan kautta kestää 20 minuuttia ja päätimme seuraavana iltana mennä kävellen keskustaan illalliselle.

Hotel Palazzo di Valli

Hotellin kivetty ja muurilla reunustettu piha toimi asukkaiden yhteisenä parvekkeena, sieltä avautui kaunis toscanalainen maisema. Vieraat useimmista huoneista (joita on 11) istuivat iltaisin pihalle nostetuilla penkeillä viiniä ja iltapalaa nauttien, samaan joukkoon mekin liityimme. Kammenpyörittäjälle oli hyvää tilaa purkaa pyöränsä laukusta ja koota irrotetut osat paikalleen ja testata hieman ajokkia sunnuntaista koitosta varten. Ilmiselvästi paikkaa markkinoidaan romanttisena get-away-paikkana, kaikki vieraat olivat keski-ikäisiä pariskuntia, emme vähiten me. Eikä se hassummin toiminutkaan.

vanhus hotellin portinpielessä

Huomenissa lisää reissusta ja syömisistä. Jopa niitä ruokakuvia, kun oikein pinnistin ja uskalsin muutaman ottaa.