Meillä on aina ollut tapana tuoda reissuilta kotiin ruokaa ja keittiötarvikkeita siinä kuin vaikka vaatteita tai kenkiäkin. Lentokoneella matkustaminen kyllä rajoittaa aika paljon tuotavien tuotteiden valikoimaa, etenkin kun suosii lentoyhtiöitä, joilla matkatavaroiden kuljettamisesta saa maksaa maltaita. Oma pieni laukkupuntari matkoilla haukkuu äkkiä hintansa.
Koska lentoaikataulumme olivat harvinaisen mukavat, saatoimme kuumasta säästä huolimatta ostaa vielä viimeisenä päivänä elintarvikkeita. Pidän italialaisesta valkoisesta vähäsuolaisesta tai kokonaan suolattomasta voista, sitä on helppo kirkastaa ja se sopii mainiosti käytettäväksi esimerkiksi risoton valmistamisessa. Ostimme kaikkiaan kilon voita pienissä, eri valmistajien pakkauksissa. Minua viehättää niiden kaunis pakkaustapakin, olen aiemminkin tunnustanut pakkauksen olevan usein ostopäätöksissäni melko tärkeä pointti.
Italialaisista juustoista en tiedä kovinkaan paljon, mutta sikäläisissä kaupoissa olisi helppo riehaantua juustotiskeillä. Kymmeniä ellei satoja laatuja on kaupan, usein mukavan pieninä paloina valmiina tiskeissä suoraan poimittavissa ja palvelutiskeissä lisää, kunhan vain tohtii mennä osoittelemaan sormella haluamaansa kaksipuolisen kielitaitokohtaamisen puuttuessa. Tällä kertaa ostimme aimo kimpaleen Pecorinoa siitäkin huolimatta, että sitä saa suomalaisistakin kaupoista jo kiitettävästi. Muutama muu nimeltäänkin vieras juustopala päätyi ostoskoriin. Ostimme myös kaksi palaa sinihomejuustoa kotimiehenä olleen sukulaisen iloksi, hän arvostaa pahalle haisevia homejuustoja! Kotiin palattuamme niin juustot kuin voitkin olivat aivan hyvässä kunnossa ja jaoimme ne "lapsenvahtien" kanssa ennen kuin he lähtivät kotimatkalle pohjoiseen. Buffalomozzarellaa emme tohtineet tuoda, koska liemessä muovipussiin pakatut juustopallerot eivät ole matkalaukussa hauskinta särkymään. Kompensoimme tätä harmia sillä, että söimme kyseistä herkkua kiitettävästi viikon aikana.
 |
| keskellä pala kammenpyörittäjän pyöräilypalkintoa |
Mausteita toimme jonkun verran myös, sahramia, vaniljatankoja, suolakiteitä. Keittiövälineosastoilla viivyimme myös ja mukaan tarttui raviolimuotteja ja puisia kauhoja, pieniä piirakkavuokia ja isoja ostoskasseja eri kauppaketjujen logoilla. Tämä keittiövälineiden tuominen on joskus vähän hölmöltä tuntuvaakin, mikä kumma taika olisi euron puisessa kastikekauhassa, mutta sellaisen vain halusin. Luultavasti ne laajat valikoimat vain hullaannuttavat. Tällä kertaa emme sentään tuoneet hyvällä sulkemisnipsulla varustettuja tukevia elintarvikemuovipusseja. Tämä vain siksi, ettemme löytäneet niistä!
Kun tulimme Pirkkalaan, tuli mieleeni hulvaton brittisarja Lennetään! Tullin huumekoiran kuono näytti jollainlailla värähtävän kaihoisasti kammenpyörittäjän laukun kohdalla, kaipa koiran siviilinenä kinkut haistaa ja kuola saattaa tahtomatta valahtaa virka-aikanakin. Tai ehkä ei. Niin asiallisen näköinen koira.
Oi näyttää herkulliselta! Nyt tuli kyllä hinku lähteä käymään täällä Tampereella tällä hetkellä majailevalla eurooppalaisella ruokatorilla, koska sieltä pitäisi muutama italialainenkin koju löytyä. Ehkä se toisi vähän helpotusta tähän leikke-, juusto- yms.kateuteen...:)
VastaaPoistaUijui mitä herkkuja! Etenkin juustot ja lihat saivat kuolan valumaan :) onneksi kaapissa on Stockan hulluilta päiviltä kotiuttamaani prosciuttoa, joka on päätymässä päivän ruokaan ja onpa paria juustoakin, joskaan ei italialaisia, iltapalaksi.
VastaaPoistalintsi: käy ihmeessä, minäkin kävisin, jollei olisi matkaa täältä Jyväskylästä. Tosin meillä on tarpeet nyt hetkeksi täytetty:)
VastaaPoistaVirpi: olen hyvilläni, että kaikki pääsi syömäkunnossa kotiin asti!
Voi koira parka! Sille tuli nälkä. Nyt se varmaan haaveksii niistä kinkuista ja salameista.
VastaaPoistaAnkerias: ei se varmaan kuitenkaan, se on niin rautainen ammattilainen, että se osaa pistää satunnaiset kinkunlemahdukset sivuun:)
VastaaPoistaLöysitkö sen patonkikohdan Rickin reissuista?
Herkullisen näköisiä tulisia. Meilläkin on suunnitelmissa tuoda ainakin "makkaroita", saa sitten nähdä, mitä muuta tarttuu mukaan. Kahdeksan tuntia junassa rajoittaa vähän mahdollisia ostoksia.
VastaaPoistaPienten valmistajien (suolattomat) voit ovat kyllä yksi "Euroopan" herkku - kaupassa voi miettiä, haluaako paikallis- vai alppivoita...
Vaikka lähiruoka onkin pop, niin kyllä tuo italialaisten tarjonta on houkutteleva ja herkullinen! Jopa tullin koirapojan (tai -tytön) mielestä :)
VastaaPoistaKotiharmi: nehän olivat siellä lähiruokaa! Voikin ihan siinä just vieressä tehtyä, minkä se paketti sille voi, että hullu suomalainen laahaa sen tuhansien kilometrien päähän? No jaa, ei vissiin kannattaisi oikeuteen lähteä tämän puolustuksen kanssa?:)))
VastaaPoistaIhania herkkuja! Minäkin tykkään tuoda matkoilta ruokaherkkuja ja keittiövälineitä. Erityisesti juustot ovat herkkua! Kyllä teidän kelpaa nyt kotona herkutella ja muistella reissua :)
VastaaPoistaIhanat tuliaiset teillä! Ja ehdottomasti lähiruokaa! Keittioövälineet ovat ihan parhaita matkamuistoja, aivan kuten se paistilasta, jonka ostin Englannista neljännesvuosisata sitten ja joka on edelleenkin lähes jokapäiväisessä käytössä.
VastaaPoistaluimupupu: pistin osan voipakettiaarteistani pakastimeen, etteivät ehdi mennä vanhaksi, en varmaan hetkeen saa lisää hankittua:) Kerro sitten miten sen Pisan tornin kanssa oli, saattoihan olla että vanhat silmäni valehtilivat.
VastaaPoistasauvajyvänen: samanlaisia aarteita minullakin on melkein ensimmäisiltä matkoilta asti, suolapurkki oli vuosia vuosia käytössä, lisäsin sinne vain aina uutta suolaa. Lopulta kansi löystyi niin paljon, että pilasin pari ruokaa hulauttamalla koko sisällön soppaan, joten se turkkilainen purkki päätyi kierrätykseen. Sillä oli suomeksi pikkutuhma nimi, joten siksikin se jo jouti mennä:)
Hiidenuhma: leikkeleet ovat erityisesti esikoispojan tuliaisia, hänellä on hieman nirso maku, mitä tulee leivänpäällisiin, mutta mitä tanakampaa meetvurstia, sitä enemmän hän pitää:) Reilu peli meillä, esikoinen sai reissusta makkaraa, kuopus sai hammasharjan! (oli hassuja nimikoituja harjoja, hänen nimensä italialaisittain osui kohdalle, esikoisen ei)
Voi kauhistus, mä en ole koskaan edes ajatellut, että matkalaukussa olevat ruokatuliaiset voisivat häiritä virantoimituksessa olevaa koiruutta!
VastaaPoistaMutta mukavia tuomisia teillä kyllä on ollut :-)
Jaana: Koirat ovat varmaan niin ammattilaisia, ettei niitä häiritse:) Toista se on meidän ihmisten kanssa, valmiit heti hairahtumaan.
VastaaPoistaTodellakin kuule, se euron paistinlasta muistuttaa sua aina käyttäessäsi matkastas... ja on paljon kivempi kuin joku ns. matkamuisto. (Ostaako niitä kukaan?)
VastaaPoistaNua sun voit on niin sööttiä. Kaikki muukin kelpais!