Vielä vähän Italiasta osa 3

Toscanan pölyä vielä kotonakin

L´Eroica siis meni mainiosti ja ensi vuonnakin olisi mukava päästä paikanpäälle, minä norkoilemaan ja kammenpyörittäjä ajamaan. Koitoksen jälkeen meillä oli vielä muutama päivä aikaa nautiskella täyskesästä Italian malliin. Gios pakattiin takaisin kuljetuslaukkuun ja maanantaiaamuna jatkoimme matkaa, suuntasimme Italian länsirannikolle ajatuksena poiketa parissa keskiaikaisessa kaupungissa ennen pika-aurinkolomaa Livornon lähistöllä. Ensimmäinen pysäkki oli San Gimignano ja toinen Volterra. Kumpikin oli rakennettu korkealle mäelle ja oli muurein ympäröity. Vaeltelimme niissä joitakin aikoja katsellen rakennuksia ja kahvilla käyden, pieniä ostoksia tehden.

Kolmekahvainen Faema

Kahvikauppa ja -paahtimo Volterrassa

Teatteri Volterrassa

Iltapäivällä majoituimme Marina di Cecinaan Hotel Torneseen, joka oli mukava pienehkö hotelli aivan lähellä rantaa, Välimeri oli kahden korttelin päässä. Teimme varauksen Hotels.com-palvelun kautta edellisenä iltana. 69 euron hintaan saimme mukavan toisen kerroksen huoneen hyvällä aamiaisella. Auton paikoitus yön ylitse maksoi 4 euroa suljetulla sisäpihalla. Iltapäivän lämpimät tunnit leikimme rantalomalaisia  eikä ollut hassumpaa vähän uiskennella meressäkin. Illalla kävimme yhdessä harvoista avoinna olevassa ravintolassa syömässä.

Hotelli Auroran ravintola oli vielä auki ja sen ulos katetussa osiossa oli mukava istua illalliselle. Tilasimme kaksi antipastolautasta, merellisen ja toscanalaisen. Ensimainitusta oli niitä vähän pelottavia "lonkeroita", eli mustekalaa ja kalmaria, katkarapuja, sinisimpukoita ja pieniä simpukoita, joitten nimeä suomeksi en muista. Toisessa lautasessa oli erilaisia lihaleikkeleitä. Kuvia ei ole siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä yhtäkään otettu, mutta hyviltä maistuivat niin meren kuin maankin antimet, joskaan en vieläkään tunnustaudu mustekalan ystäväksi. Toiseksi ruokalajiksi valitsimme raviolia bolognese-kastikkeella ja merellistä risottoa. Ravioli oli hyvää, mutta risotto oli kyllä pettymys, minkäänlaista tahmeaa rakennetta ei ollut, suolaa oli rutkasti ja mieleen tuli kyllä suomalainen he-ma-paa sisältävä riisipöperö, jota risotoksi kutsutaan. Neljän euron palvelumaksu suoraan laskussa oli ainakin ylenpalttinen, sen verran kismitti surkea risotontekele.

Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Luccan kaupungissa, se olikin ensimmäinen keskiaikainen muurein ympäröity kaupunki reissullamme, joka EI ollut mäelle tai useammalle rakennettu. Kuljeskelimme jälleen pitkin varjoisia katuja, poikkesimme kirkoissa, söimme pizzaa pikkuisessa kadunvarsipaikassa. 

Iltapäivän kuumat tunnit olivat kuulema oivallisia pieneen liikuntaan, joten kammenpyörittäjä otti vuokralle kaupunkipyörän ja ajeli muutaman tunnin kauniin kaupungin muurille rakennettua upeaa kevyenliikenteen väylää ja keskustan autoliikenteeltä melkein kokonaan suljettuja katuja. Minä sen sijaan nautin viileän hotellihuoneen rauhasta ja nopeasta, ilmaisesta netistä Hotel Rexissä. Tämänkin sata euroa maksaneen yöpaikan varasimme pari päivää aiemmin, hotellin sijainti Luccan rautatieaseman ja kaupungin muurin välissä oli aivan ihanteellinen.

Iltasella kävelimme keskustaan syömään Luccan Areenalle. Paikalla on aikoinaan ollut roomalaisajan areena, mutta sittemmin se on hävinnyt, tullut käytetyksi uusiin rakennuksiin. Areenan ovaalimuoto on jäänyt kuitenkin jäljelle ja nyttemmin paikka on kaunis pittoreskeine taloineen ja katuravintoloineen. Jälleen on kyse paikasta, jossa varmasti saa maksaa turistikohdelisää, mutta siltikin olimme tyytyväisiä syömiimme alkupaloihin ja pastaan. 

Reissun viimeisen päivän käytimme aiemmin esiteltyjen tuliaisten ostamiseen ja lentokentälle hankkiutumiseen. Käväisimme Pisassa tarkistamassa tornin kaltevuuden, eikä ole tainnut tulla muutosta sitten viime näkemän. 

aito

luultavasti ei niin aitoja

Nyt reissumuistot koottu pakettiin, leikkeleitä ja juustoja on vielä nautittavaksi, sahramiakin on jo käytetty. Nenänpäässä on nähtävissä pientä päivetystä, pyykit pesty, matkalaukut purettu. Arki on alkanut.

 uusi vähän aikaa sitten