Kammenpyörittäjä on ollut taloutemme säilömisvastaava, minä olen osallistunut lähinnä valmiiden tuotteiden lusikoimiseen lautaselle. Siinä olen aika hyvä. Nyt kuitenkin halusin kokeilla karpalohyytelön tekemistä, ei vähiten siksi, että osa marjoista oli omin pikkukäsin poimimiani. Ohjeen otin Dansukkerin sivuilta ja lisäsin mukaan kaksi kanelitankoa, joita eräässä toisessa ohjeessa käytettiin. Martat neuvoivat miten purkit pitää puhdistaa, mutta koska eilen en vielä haaveillutkaan hyytelön tekemisestä, en aloittanut liottamalla purkkeja yön yli. Mikäli hyytelöni ei hyydy tai homehtuu tai molempia, tiedän katsoa peiliin. Noin kolmenkymmenen epäonnistuneen kuvan jälkeen sain valaistusapua Kammenpyörittäjältä ja hyytelöni kaunis väri erottuu hyvin. Kunhan hyytelö on asettunut viileässä, raportoin onko minussa ainesta Martaksi.
Kaunis väri siinä onkin. Varmasti hyvää.
VastaaPoistaAion lohduttautua sillä kauniilla värillä, ellei hyytelö muuten onnistu:)) Ja kenties kokeilen uudelleen, kun niitä karpaloita on niin runsaasti nyt pakkasessa.
VastaaPoistaWannabeMartta :)) hih! Hieno hyytelö! Minä olen kuin varkain ajatunut säilömään ja hilloamaan. En nimittäin ole ikinä itseäni säilöjänä pitänyt. Armastus osaa niin ovelasti asetella sanansa hillojen ja säilykkeiden osalta, että kohta jo huomaan seisovani hellan ääressä hilloa hämmentämässä. Jos siis sinä oot wannabe-Martta, niin minä sitten ehkä vaivihkaa-Martta :))
VastaaPoistaKotiharmi: Minullekin tämä on uusi aluevaltaus (tai pieni kotoinen katastrofi, vielä ei ole varmaa), mehuja olen keitellyt jo monta vuotta ja pakastamalla säilönyt. Meillä ei ikävä kyllä ole kellaria, joten tämä säilömispuuha on siltä osin kiinni siitä, miten saadaan purnukoita säilytettyä. Voisikohan joululahjaksi pyytää kellaria? :)
VastaaPoistaSinullakin! Martta-geeni ?
VastaaPoista;D
Nanna: geenitesti on vielä vähän kesken, huomenna varmaan selviää, kun avaan hyytelöpurkin:) Vai pitäisikö toiveikkaana odottaa vähän kauemmin?
VastaaPoistaHienon väristä hyytelöä. Me olemme yleensä laittaneet pestyt purkit ja kannet noin 20 minuutiksi 100 asteiseen uuniin juuri ennen hillon yms. laittamista purkkiin. Hyvin ovat säilyneet (pelkällä tavallisella ruokosokerilla).
VastaaPoistaMeitä wannabe-Marttoja on siis enemmänkin ;-) Kaunis kuva ja kanelitanko oli varmasti oiva lisä.
VastaaPoistaluimupupu: Purkit pistin uuniin ja kansia keitin, toivottavasti sen puoleen hygieenisyys riitti:)
VastaaPoistasuolaajahunajaa: Kaneli tuoksui ihanasti tuotoksestani!
Onneksi marttaailuun ei ole pääsyvaatimuksia. Minäkin olen innostunut tai pikemminkin uskaltautunut säilömään, kun mies vakuutti, ettei tämä nyt niin vaikeaa ole. Ja kun sille tielle lähtee, paluuta kaupan hilloihin ei ole. Meillä syntyy kymmenittäin purnukoita vuoden aikana. Etikettiä odottaa tällä hetkellä apple butter ja apple jelly sekä ruusunmarjasose. Chutneyt, sinapit ja vinegar cordialit kuuluvat myös valikoimaan. Yön yli liotus on minullakin jäänyt, metodi sama kuin campasimpukalla. Säilytän purkkeja kyllä enimmäkseen viileässä (5-10 astetta), ei yhtään homehtunutta purkkia.
VastaaPoistaJa ihan selvästi meillä on joku marttageeni, eikä taida edes olla väistyvä sellainen, arvelee campasimpukan ammattimarttasisar.
VastaaPoistaMulla ovat säilyneet kaikki säilykkeet hyvin, vaikka olen vain keittänytn kannet ja huuhtonut purkit kiehuvalla vedellä ja heti perään huuhtonut Atamon-vedellä. Mutta mä olenkin so last season Martta! :-)
VastaaPoistaMaria: Ilmeisesti tämä marttailu on leviävä ilmiö, toiset aloittavat nuorempina, toiset minun tapaani vähän myöhemmin:)
VastaaPoistaKarmiina: Kiitos vinkistä, jos tästä vaikka hilloamisvimma vielä yltyy, otetaan järeät aseet käyttöön!
Kaikille kommentoineille: Geenitesti osoitti, että selkeä taipumus on marttailuun, hyytelö onnistui mainiosti, on se vähän löysää, mutta maku on taivaallinen! Aamiaisen croissant hävisi karpalohyytelön kanssa alta aikayksikön. Seuraavalla kerralla kyllä keitän vähän pitempään, että tulee tanakampi lopputulos. Taidan heti viikonloppuna kokeilla uudelleen.