Kalimera!

Uuden ammattipyöräilykauden alku ei ihan vielä häämötä,  mutta mielessäni  pyörii jo  Australiasta alkava kausi ja 15.-22.1. ajettava Tour Down Under. Minulla ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä ruokia pidetään leimallisesti australialaisina, mutta eiköhän niitäkin löydy viikon mittaisen kisan verran kokattavaksi. Jos jollakulla on tähän hyviä vinkkejä, kommenttilaatikko on avoin! Tammikuuta odotellessa päätin toteuttaa maateemaa viikonlopun mittaisella Kreikka-sukelluksella. Otsikossa tulin käyttäneeksi kaiken kreikankielentaitoni, enkä edes muista mitä tuo huudahdus tarkoittaa, toivottavasti ei mitään sopimatonta.

Nyt lauantaiaamun valjetessa, on viikon työt tehty ja koko perheen yhteinen vapaa-aika alkanut. Kaikki muut vielä nukkuvat, mutta minulla jo pää kuhisee kokkaussuunnitelmia. Tällä(kin) kertaa haluan tehdä ruokia, joita en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Ruokavieraita ei ole tiedossa, vain oma perhe koekaniineina, joten mahdollinen möhläyskään ei ole niin vaarallista. Yhtään kreikkalaisen keittiön kirjaa ei taloudestamme löydy, joten on syöksyttävä internetin reseptiviidakkoon.

Moussaka on repertuaarissani osastossa "nolot aukkopaikat". Olen todella monesti ollut aikeissa sitä kokeilla, mutta aina se on jäänyt. Lukemattomat ovat ne pilaannuttamani munakoisot aikoessani valmistaa moussakaa. Mutta ei tällä kertaa. Suomalaisessa ruokapöydässä moussakaa tunnutaan tarjottavan pääruokana, mutta muistini mukaan Kreikassa sitä on tarjottu jonkunlaisena alku- tai väliruokana, ennen pääruokaa kuitenkin. Sellaiseen asemaan aion minäkin moussakan tuupata. 

Päätös pääruoasta valikoitui kaupassa (ääh, taas oli älä-osta-mitään-päivä enkä minä muistanut, ostin vain autonperän täyteen ruokaa, mutta lieventävänä asianhaarana voitaneen pitää sitä, että autoni on verraten pieni). Riemukseni germaaniperäisen valintamyymälän pakastealtaassa köllötti keko australialaisia (!) karitsanpotkia. Niinpä aion valmistaa stifadoa. Ymmärrän sen olevan lihapata, jonka jokainen keittiövastaava valmistaa omalla tavallaan, ei siis suuria autenttisuuspaineita! 

Jälkiruokana meillä tulee olemaan niin ikään aiemmin ohitettua laatua, baklavaa. Olemme syöneet sitä Kreikassa ja Suomessa kreikkalaisissa ravintoloissa ja muistikuvissa on ajatus, että olisinpa ottanut vähän pienemmän palan! Filotaikinaan tutustuin viime keväänä ennen blogin aloittamista, tein empiiristä koetta, kuinka kauan filotaikina säilyy jääkaapissa käyttökelpoisena, eikä se muistaakseni ehtinyt useassa viikossa mennä miksikään. Nyt on tarkoitus tehdä pienin mahdollinen annos baklavaa, sillä olen varma, että jopa makeasta pitävät teinimme pitävät baklavaa ätläkkänä.

Näistä kreikkalaisen keittiön hedelmistä aion siis tänään suoriutua ja palata lopputuloksiin kuvien kera tuonnempana.