Tästä "herkusta" ei ole kuvaa, mutta ensimmäistä kertaa kohtasin oikein todella, todella pilaantuneen kananmunan. Aiemmat olivat kuulkaa ihan sulotuoksuisia. Aloin tehdä perheelle munakokkelia ja joku ihmeen etiäinen kehotti minua sittenkin viitsimään rikkoa muna kerrallaan kuppiin ennen kulhoa. Kuudes muna oli sitten sellainen, joka ihan viattomasti vielä köllötti korissa lajitoveriensa kanssa, mutta kun kopautin sitä ihan kevyesti kupin reunaan, se hajosi pirstaleiksi ja päästi koko hajuarsenaalinsa valloilleen. Sisältöä roiskui paidalleni, koko värkki putosi altaan pohjalle ja minä olin alkaa laatoitushommiin. Huh huh, onneksi kovahermoinen Kammenpyörittäjä oli saatavilla ja hän poimi jämät kompostikuppiin ja vei kupin ulos äärimmilleen venytetyn käden päässä. Tässä siis kaikille kotikokeille ja joululeivonnaisia valmistaville varoituksen sana ja muistutus: Älä riko munia suoraan muihin aineisiin, pahimmassa mahdollisessa tilanteeessa se viimeinen on täysosuma!
Tämä on niitä äidin opettamia asioita, joita jaksoin ihmetellä siihen saakka, kunnes se ensimmäinen mätä muna sattui kohdalleni. Kiltisti olin kyllä totellut sitäkin ennen, kunhan vaan ihmetellyt.
VastaaPoistaNykyisin kyllä saatan rikkoa useamman munan kuppiin valmiiksi (eli jos huonosti käy, menee vain munia hukkaan), ja jos pientä epäilystä on, hölskytän munaa ensin, ja jos se testi antaa epäilylle sijaa, sitten rikon sen munan yksinään.
sauvajyvänen: Minäkin olen oppinut tämän jutun jo ennen kuin varsinaisesti tein ruokaa, mutta välillä sitä on laiska ja huoleton. Ei vaan ole kiva, jos ne viimeiset munat just menevät koko setti pilalle, kun sinne rikkoo sen yhden mädän.
VastaaPoistaolen muistaakseni tavannut yhden mätämunan joskus 70-80-luvun vaihteessa, niin että ei ne onneksi kovin yleisiä ole (äidin grillikioskilla). Mutta sulla oli tällä kertaa sen verran suuri otos, että todennäköisyys kasvoi.
VastaaPoistaMaria: Totta, tämä määrä munia kyllä oli omiaan pitämään sisällään (ainakin) yhden pilaantuneen. Ovat muuten tosi isoja munia ja ohutkuorisia. Saa olla varovainen "kanalassamme" (lue:saunan lauteilla, viileässä, kuten tiedät emme usein sauno) käydessä, ettei kolhi munia rikki.
VastaaPoistaApua, se haju on sanoinkuvaamattoman karsean hirveä! Kerran on osunut kohalle ja laatoitushommat olivat ihan tulollaan. Melkein tekee mieli kakoa, kun kuvauksesi tilanteesta on niin hyvä. Minäkin hölskytän nykyään munia, jos niiden päiväys alkaa olla jo ohi. Kun eikö se mätämuna hölsky...?
VastaaPoistaKotiharmi: Minä en ole tuota hölskyttämistä edes tiennyt. Pitää olla tarkkana, kun käytän niitä munia sieltä varastostani, en riko huolettomasti enää yhtää:)
VastaaPoistaMeilläkin on äiti opettanut, että kananmunat rikotaan aina eri astiaan ja mielellään yksitellen. Ihme kyllä en ole koskaan törmännyt pilaantuneisiin muniin, vaikka en ole niin nöpönnuuka päiväysten kanssa ja onhan sitä tullut vuosien aikana aika monta kanamunaa rikottua. :)
VastaaPoistaEttä kiitos muistutuksesta, äidit on tässä asiassa oikeassa!
Tuollaista on minullekin kerran sattunut,joten olen oppinut sen kantapään kautta,niinkuin sinäkin;D Haju on tosiaankin kuvottava:(
VastaaPoistaTusla ja Yaelian: Harvoin niitä tosiaan vastaan tulee, mutta osuma on kyllä sellainen, ettei heti unohdu:) Joskus joku juusto on haissut aika pahalle, mutta tämä oli kyllä vielä pahempi haju.
VastaaPoistaKaikkien harmillisten sattumienkin keskellä sinä jaksat ilahduttaa sanavalinnoillasi! "vei kupin ulos äärimmilleen venytetyn käden päässä" - Ahhh, mikä mielikuva, ja nauroin ääneen hiljaisessa työhuoneessani. :D
VastaaPoistaMieletön sattuma (kohtaloon en jaksa uskoa ainakaan näin maanantaiaamuisin) että päätit rikkoa munat erikseen, jos yleensä et moista harrasta.
Saima: Hyvä olla iloksi:))
VastaaPoista