Scotch eggs und hasselbackspotatis

Tänään söimme kansainvälisesti, tosin saksalaista keittiötä edusti vain otsikon und. Näin joskus aikoja sitten eräästä laivasta kertovassa ohjelmassa laivakokin tekevän skottilaisia munia. Ne näyttivät hauskoilta ja melko epäterveellisiltä. Joten ei kun kokeilemaan. Niitä muniakin vielä on, uskokaa tai älkää. 

Hasselbackan perunoita syömme silloin tällöin, lähinnä kun viitsin nyperrellä. Otetaan 1-2 soikeaa aika isoa perunaa syöjää kohti. Perunat kuoritaan ja niihin leikataan veitsellä viiltoja poikittain sievästi riviin. Hyvä niksi on laittaa peruna puukauhaan ja leikata kauhan reunaan asti, ei tule leikattua perunaa kahteen osaan. Perunat laitetaan voideltuun uunivuokaan, päälle ripotellaan suolaa ja pippuria ja valutetaan vähän sulaa voita päällimmäksi. Perunoita paistetaan 200 asteessa, kunnes tikku menee sopuisasti perunan läpi. Tällä kertaa käytin kiertoilmaa, koska uunissa oli muutakin, kypsymiseen meni noin 35 minuuttia. Valelin kerran perunoita vuoan pohjalle valuneella voilla.

Google, toiseksi paras ystäväni, kertoi minulle, että skottilaisia munia on syöty etenkin retkieväänä, eivätkä ne taida oikeasti olla erityisen skottilaisia. Sen en antanut itseäni hidastaa. Keitin kovaksi kananmunan/ruokailija. 

Kananmunia keittäessäni käytän aina Laura Calderin vinkkiä, jonka mukaan kananmunista saa parahultaisia näin: Laitan kananmunat kattilaan ja lasken päälle samanlämpöistä vettä kuin munat ovat, kylmähköä jos munat ovat suoraan jääkaapista, lämpimämpää jos munat ovat huoneenlämpöisiä. Nigellalta olen apinoinut vinkin laittaa käyttämätön tulitikku kattilaan, sen pitäisi estää kananmunan sisuksen pursuamisen, jos muna sattuisi rikkoitumaan keitettäessä, eikä näin ole käynyt enää vinkkiä sovellettuani. Älkää kertoko minulle kuinka vaarallista se tikun päässä oleva tökötti on, en kuuntele. Kun vesi alkaa kunnolla kiehua, suljen kaasun tai millä nyt keittelenkin, laitan kannen päälle ja jätän munat oman onnensa nojaan. 20 minuutin kuluttua munat ovat juuri sopivasti kokonaan kypsyneet, eivät ole rikkoutuneet kolhiutuessaan toisiaan vasten, eikä keltuaisen ympärille ole muodostunut vihertävää reunaa. Jos on kiireempi, keitän munat tavanomaiseen tapaan.

Sitten takaisin skottilaisiin muniin. Keitetyt munat laitetaan kylmään veteen jäähtymään. Brittiohjeissa käytetään makkarataikinaa kananmunien päällystämiseen, mutta koska sellaista ei meillä ole saatavilla, tein lihamureketaikinan, johon käytin:

• 600 g jauhelihaa
• 2 viipaletta paahtoleipää
• 0,5-1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 1 tl pimentonia
• kuivattua oreganoa
• 3 kananmuna (joista yksi käytetään leivittämiseen)

Murustelin paahtoleivän pieneksi silpuksi, otin kourallisen talteen toiseen kuppiin. Loppuja leivänmuruja turvotin hetken kermatilkassa. Sekoitin kaikki taikinan ainekset sekaisin (1 kananmuna ja se erikseen otettu leivänmurukupillinen poislukien) tasaiseksi taikinaksi. Paistoin pienen koepalan, joka ei ollut vielä tarpeeksi maistuva, joten lisäsin suolaa. Kuorin kananmunat ja otin vähän kananmunaa suuremman palasen mureketaikinaa, jonka taputtelin toiselle kämmenelleni läpyskäksi. Muovailin siitä kananmunan ympärille murekekuoren. Pyöritin murekepallerot kevyesti vatkatussa kananmunassa (kylläpä tässä nyt läträtään näitten munien kanssa) ja sen jälkeen leivänmuruissa. Asettelin nämä palleroiset voideltuun uunivuokaan ja paistoin niitä 200 asteessa noin 10 minuuttia, käänsin ne toiselle kyljelle ja paistoin vielä kymmenisen minuuttia. 

Lopusta mureketaikinasta taiteilin pienoisen meatloafin paistumaan, sillä arvasin oikein, ettei kokeiluni kananmunien ihmeellisessä maailmassa innostaisi toista teineistämme. 

Brittiohjeissa skottilaiset munat usein uppopaistetaan, mutta siihen en edes harkinnut ryhtyväni, sillä arvelin jo tämänkin version jo olevan riittävän tuhtia, enkä kovin väärässä ollutkaan. Tässä sitä istutaan vatsan vieressä eikä varmasti tarvitse miettiä erityisempää iltapalaa enää tänään. Hauska kokeilu, joka ei annoksen kauneuspisteissä yltänyt kovin korkealle, terveyspisteitä ei viitsi edes jakaa, mutta vekkulia ruokaa kuitenkin!